Vierailija

Olleet vanhempiensa äitejä, poliiseja, psykologeja, avioliittoneuvojia..

Täällä yksi, joka ollut noita kaikkea yhdessä ja erikseen. Rankasta lapsuudesta huolimatta olen kaiketi aivan hyvin voiva aikuinen. Nyt kun omia lapsia niin nuo ajat vahvasti mielessä.. Omat suhteet vanhempiin edelleenkin erittäin ristiriitaiset ja toivon ja tiedän, että MINÄ olen omilleni lapsilleni se, joka pitää heidät lapsina.

Kommentit (5)

Onneksi en enää. Oli rankkaa tuo lapsuus kun ei saanut olla lapsi vaan piti leikkiä aikuista. Oma lapsi ei joudu kokeen mitä itse koin.

juuri tuolla kun laitoin lastani nukkumaan ajattelin tätä samaista asiaa.



Mutta mietin sitä nyt tällä kertaa miten äitini minua kohteli. Tuli mieleen kun lauloin lapselle. Ja tykkäsin pienenä laulaa. Ja opettaja sanoi minun silloin laulavan ihan hyvin. Mutta äitini osasi lytistää aina kaiken ilon ja mahdollisen osaamisen tai oppimisen ilon.

Hänen mielestään lauluni oli tasapaksua ja mitätöntä.

Saattaa ollakin.



Yleensäkin mistään ei kyllä kiitosta tai kannustusta tullut. Kun vanhempani tappelivat kovastikin. Ja äitini huusi minua apuun. Niin enköhän kuitenkin saanut itse siinä korville. Kun en tullut ajoissa tai en auttanut siinä tilanteessa muka oikein.

Tein niin tai näin, aina väärinpäin.



Hirveä ihminen. Mutta nykyäänkin silti niin säälittävä. Ja miten se ihminen osaa syyllistää ja tehdä niin pahan olon omalla raukkamaisudellaan.



Kyllä lapsen pitäisi saada olla lapsi. Eikä äitinsä holhooja ja huoltaja. Ja lapsi tarvitsee kyllä kovasti rakkauttakin.



Toivon ja rukoilen että onnistuisin elämässäni. Ja pääsisin edes niihin pieniin tavoitteisiin. Etten jatkaisi heikoilla hetkilläni samoilla kasvatusmetodeilla omaa pikkuistani.

Huutamalla, ärähtelemällä, alistamalla henkisesti, nolaamalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Omasta normaaliudestani vaan en ole niin varma. Koska meilläkin tilanne jatkuu. Tämä riippuvuus kun jatkuu ja se siis on molemminpuolinen.

Olen joskus miettinyt että olemalla äidilleni aikuinen ja huolehtija lapsena olen poistanut häneltä oman vastuun ja kasvamisen mahdollisuuden. Kai se syyllisyys on alkoholistiäidin lapsen ikuinen riesa. Sitä on katkeran ristiriitaiset tunteet, mutta hoidan äitiäni vieläkin en vain voi hylätä häntä kun hänellä ei ole ketään.

Hänellä alkaa jo olla alkoholismin aiheuttamaa dementiaa ja syöpä ja sydänvaivatkin on läpikäyty. En vain usko että äitini selviää kuuskymppiseksi. Joten ei tämä ikuista ole.

ja rooli jatkuu edelleen. Vakaasti olen päättänyt etten samaa tee omille lapsilleni. Meillä kun tämä rooli kulkee suvussa - siinä vaiheessa kun äitini ei enää tarvinnut kaitsea isoäitiäni hän tarvitsi kaitsijaa itse.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat