Seuraa 

Minä täältä " tauolta" teitä huutelen. Vaikka enhän mä millään tauolla ole malttanut olla, vaan aina välillä käyn lukemassa kuulumisia. No kuitenkin... Edellinen pinomme on tippunut johonkin ja näin ollen ajattelin aloittaa ihan uuden ketjun.



Sitten kuulumisiani eli tyhjennysvuoto alkoi viime perjantaina (sopivasti jouluksi) ja päätin kuitenkin soittaa heti ja kysellä aikaa vielä tähän vuoden loppuun, ettei menisi tutkimukset tammikuulle. Ja yllätys yllätys tälle päivälle oli tullut joku peruutusaika ja näin ollen pääsin jo tällä viikolla lääkärin puheille.



Tänään olin sitten naikkarilla ja ultraa tehdessään lääkäri sanoi, että kohtu on oikein nätin näköinen ja ne pienet harvakaikuiset alueet, jotka oli edellisessä ultrassa nähty (näkyivät myös nyt) johtuvat kohtuni asennosta. Lääkäri kuitenkin täytti kohdun keittosuolaliuoksella ja tarkasti oikein kunnolla, että nuo epäselvät alueet johtuvat tuosta rakenteellisesta asiasta. Mulle on gynekologit aina sanonu tosta, että mun kohtu on hiukan kallellaan ja näin ollen siitä kyllä tiesin, mutta en osannu arvata, että se näkyy ultrassa tollasena asiana. Ehtivät nuo harvakaikuiset alueet jo säikäyttää mut pahan kerran. No kaikki on siis hyvin ja seuraavista kuukautisista aloitan taas Progynovien syönnin. Näin ollen PAS sijoittuu tuonne helmikuun puolenvälin tietämille.



Purin lääkärille myös tuntojani, sillä sain viime viikolla aikamoisen hermoromahduksen, josta osan laitan kyllä nopean hormooniarvojen tippumisen piikkiin ja osan koko tämän muun tunnemyllerryksen piikkiin. Tiistai ja keskiviikko meni välillä parkuen, välillä töitä tehden, välillä huutaen ja yöt nukkumatta. Onneksi olo alkoi helpottaa jouluna. Lääkäri kuitenkin paransi taas mieltäni ja käski ajatella sitä, että on vaan ajan kysymys, että milloin siirto onnistuu. Hän ei näe syytä miksi emme tulisi onnistumaan. Ja olihan tämä vasta toinen yrityksemme. No täytyy yrittää saada tämä pessimistinen luonteeni uskomaan parempaan huomiseen.



Tällaisia kuulumisia siis tällä erää. Toivottavasti teillä on joulunaika sujunut hyvin. Kertokaahan kuulumisianne, kun taas palailette palstalle takaisin.



terveisin, sk-78

Sivut

Kommentit (39)

Kyllä tää sairaslomapäivä on ollut oikein hyvä ja olen laittanut tuulemaan. Varasin nimittäin meille ajan hoidon suunnitteluun Fertinovaan ja aika on jo tän viikon torstaina. Nyt saadaan vähän vauhtia tähän hommaan. Mutta jos silti viitsit SaraMaarika vastata noihin kysymyksiin, niin kuulisin niistä mielelläni. Lisäksi mulla olis yksi lisäkysymys: Onko teille tehty alkututkimukset julkisella vai yksityisellä? Jos julkisella, niin mitä kautta pyysit tulokset itsellesi?



terveisin, sk-78

Ja samalla myös vihdoin koneen ääressä. Hommat sujui hyvin. Paikka tuntui heti todella mukavalta. Lääkäri ihmetteli monia asioita edellisessä hoidossamme samoin kuin sitä, että noin vähän alkioita yleensäkin saatiin, kun munasolusaalishan oli 20, jotka oli papereiden mukaan kypsiä ja joista hedelmöittyi 6. Lisäksi hän ihmetteli sitä, että vain yksi selvisi sulatuksesta. Sitten hän myös ihmetteli, että olimme kuulemma jo toinen pariskunta tänään, jolla oli käynyt niin, että PAS olisi pitänyt olla maanantaina naikkarilla, mutta alkiot eivät olleet selvinneet. Aika sattuma nimittäin tuollainen.



No paljon asioita siis käytiin läpi, mutta sitten siihen tärkeimpään eli aikatauluun. Näillä näkymin mulla on punktio viikolla 10. Käytän nyt PAS:n lääkeitä (tosin hieman eri annostuksella kuin tähän asti) vielä lauantaihin 18.2. asti, jonka jälkeen sitten odotellaan vuodon alkua (pitäisi alkaa viimeistään neljän päivän kuluessa lääkkeiden lopettamisesta). Kun kuukautiset alkavat, niin soitan klinikalle ja varaan ajat ultraan. Samalla saan luvan aloittaa Puregon-pistokset annoksella 100 IU (viimeksi mulla oli 150IU), jotka näillä näkymin aloitetaan torstaina 23.2. ja näin ollen punktio menee viikolle 10. Tällä kertaa siis lyhyellä kaavalla eli ilman mitään sumutteita. Saas nähdä onko mulla paljonkin parempi olotila tämän avulla. Viimeksihän siis makasin sen 1,5 kk sängynpohjalla.



Eli tällaisia kuulumisia tänään. Mielikin on todella paljon parempi, kun tietää selvästi miten jatketaan.



Nyt lähden nukkumaan. Hyvää yötä!



terveisin, sk-78

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Todella ihmeellistä tuo klinikan toiminta... Kyllä ohjeet pitäisi antaa yksiselitteisesti ja kirjallisesti. Itse ainakin luen omia ohjeita ihan pilkulleen, koska en luota muistiini.



Miten tilanteessa nyt sitten lopulta kävi? Pääsitkö kuitenkin rytmiin taas kiinni?



Olen itse ollut aika paljon palstatauolla, ja jatkan tätä. Eli jos minusta ei kuulu mitään piiitkiiin aikoihin, niin se johtuu siitä, että puuhailen kaikkea muuta ja ajattelen kaikkea muuta kuin tätä prosessia. Jos vaikka yrittäisi siirtää tämän jutun taustalle, ja ns. normaalin elämän pinnalle. Vaikeaa se on, mutta en usko, että stressihormonit paljon ainakaan auttaa raskautumisessa, päinvastoin.



Pysytään kuitenkin kuulolla! Minulla piikitykset menossa - en tiedä vielä kuinka kauan, yleensä on mennyt pitkään...

Ei ihme että itkettää ja kiukuttaa. Miten klinikka voi antaa ohjeet noin epäselvästi. Etkös sä ollu yksityisellä hoidettavana? Toivottavasti peli ei kuitenkaan ole menetetty ja pääsisitte vielä siirtoon asti tässä kierrossa. Täältä lähetän peukutuksia, jotta PAS onnistuisi!

Täällä sitä viettelen sairaslomapäivää kotosalla ja ehdin taas paremmin koneen ääreenkin.



Ajattelin tulla kyselemään kuulumisianne. Mitäs SaraMaarikalle sanottiin siellä tähystyksessä? Selvisikö siellä mitään? Entäs mitä pikkutintille kuuluu? Onko PAS aikataulu jo selviämässä? Entäs miten jakselet muuten?



Itselläni on siirto tulossa maanantaina. Nyt täytyy toivoa että alkiot selviäisivät sulatuksesta ja päästään siirtoon asti. Tää flunssa saisi myös hiljalleen helpottaa, jottei tarvitsisi miettiä minkään antibiootin tms. aloittamista. Toiveet onnistumisesta ovat edelleen korkealla, mutta toisaalta myös pelko pysyy tuolla takaraivossa. Jos tälläkin kertaa käy kuten edellisillä. En tiedä miten taas jaksaisin pettymyksen.



Lääkärin kanssa juttelimme kuitenkin mahdollisesta uudesta ICSI-hoidosta. Jos tämä PAS päättyy negatiiviseen lopputulokseen, niin seuraava ICSI-hoito tehdään näillä näkymin vielä tämän kevään aikana. Täytyy kuitenkin toivoa, että uutta ICSI-hoitoa ei tarvitsisi tänä keväänä tehdä, vaan tämä PAS tuottaisi tuloksen ja ensi syksynä meillä olisi pieni nyytti täällä kanssamme.



Tällaisia kuulumisia täältä. Kertokaahan omianne.



Talvisin terveisin, sk-78



No, nyt me ollaan palttiarallaa samassa aikataulussa :-)



Mun punktio on ehkä viikkoa aikaisemmin, mutta kun näistä ei koskaan tiedä, ja mun kohdalla ei ole varmuutta, päästäänkö edes siirtoon vai ei - vaikkakin aina on toistaiseksi päästy.



Mä aloittelen tuossa alkuviikosta Puregonin ja sit viikon kuluttua siitä tehdään eka ultra, että nähdään vähän, millä aikataululla mennään. Jännittää jo etukäteen...

Voi kun olis ihanaa päästä reissuun itsekkin, niin saisi jotain muuta ajateltavaa. Lepäilehän siellä auringossa oikein kunnolla ja kerää uutta energiaa. Toivottavasti teillä tulee hyvä reissu! Mä lupaan kirjoitella kuulumisia heti, kun tiedän miten meidän alkioille käy.



sk-78


vielä täällä oman pinomme puolella :). kiitos vastauksesta tohon lugejuttuun.



Ihana ja hieno homma, että pääset kohtutähystykseen noin pian. Toivottavasti kaikki osoittautuu olevan ok!!!



Eiköhän me kaikki olla lähikuukausina hoidoissa taas... ja raskaana vuonna 2006...



Itselläni on keskenmenosta ja kaavinnasta nyt 7 viikkoa, eikä menkoista ole merkkiäkään. Kun ne joskus toivottavasti (ai joo LUOMUPLUSSAhan se tietysti tulee ilman yksiäkään menkkoja välissä, jos oikein alan positiiviseksi ;) ) alkaa, päätän hyppäänkö heti PAS-lääkitykseen loppukierrosta vai passaanko yhden kierron eteenpäin.



Koetan pitää toivetta yllä, vaikka masennus vaanii kulman takana. Sain edelleen sairaslomaa - nyt henkisen jaksamisen vuoksi... masennuslääkkeitä on väläytelty, mutta yritän kaikin voimin olla vaipumatta ja lääkkeisiin turvautumatta, että olisi hyvät mahdollisuudet raskautua...

Heipä hei!



Tässä on taas kulunut hetki aikaa ja tänä aikana on tapahtunut seuraavaa:

PAS lääkityksen lopetin lauantaina ja aloin odotella vuotoa, joka alkoi eilen illalla. Tänään soitin klinikalle ja sain luvan aloittaa puregonilla pistämisen huomenna aamulla. Ultrat on varattu ens viikon tiistaille ja perjantaille. Sitten näkee mihin punktio ja siirto ajoittuvat, mutta ilmeisesti kuitenkin viikko 10 on kysymyksessä.



Fiilikset on tällä hetkellä ihan hyvät ja positiiviset, kun pääsee vihdoin taas toimintaan. Lisäksi olo alkaa olla muutenkin jo kohtuullinen, kun tuo leikkaushaava alkaa olla kutakuinkin kunnossa. Töissäkin olen ollut jo alkuviikosta lähtien.



Mites pikkutintillä, onko tilanne jo selvinnyt? Entä SaraMaarika, onko punktiopäivä jo tiedossa?



Palaillaan!


eli omaa napaa:

PAS siirrettiin viime viikolla loppuviikosta maanataihin lähinnä klinikan aikataulujen takia. Tuntui ekaksi kamalalta ODOTTAA taas lisää, mutta HUOMENNA se päivä jo koittaa. Limis oli viikko sitten 8 mm. Sulatettavia alkioita on 4, mutta samassa oljessa. Tarkoitus olisi siirtää vaan yksi. Ja suurimmat toiveet ovat yhdessä kuulemma erittäin hyvässä yksilössä, joka on 10-soluinen. (samanlaisesta alkoi tiitiäisemme syksyllä keskenmenoon päättyneessä raskaudessa).

MAHDOLLISUUKSIA pitäisi kai siis olla. MUTTA kyllä tässä jännittää, onko ensinnäkin yksikään selvinnyt sulatuksesta ja mites jakaantuminen jne jne



Kertokaas kuulumisianne.



Minä menen ristimään käteni iltarukoukseen, että huomenna saan pikkuisen (tai jos jakaantumisongelmia tai muuten näyttää mahd huonoilta, pikkuiset) kyytiin.



yst pt


Tekisi niin mieleni rutistaa sinua kovasti tai vielä enemmän: kunpa voisin ottaa sinulta ja kaikilta muilta tämän lapsettomuuden tuskan pois. On NIIN vaikea sanoa mitään lohduttavaa, ettei se kuulostaisi sitä että väheksyn kokemaasi pahaa oloa.

Itse olin ihan sekaisin silloin, kun lääkitys oli mennyt pieleen - mutta kaikki meni sitten ookoo. Silti jo pelkkä epäonnistumisen mahdollisuus oli todella kuluttavaa. Positiivista tarinassasi on se, että kyse varmaan jostain oudosta lääkkeenjäätymisestä tms. joka ei tule toistumaan. Kuulostaa todella kummalliselle. Siis positiivista on se, että sinulla on munasoluja, miehellä siitiöitä (en muista tätä tosin eli vai onko teillä luovutettua spermaa) ja kohtu on kunnossa. Eli mahdollisuudethan ovat vielä hyvinä olemassa. aivan kuten meilläkin, mutta KUINKA kauan sitä pitää jaksaa odottaa :´´´).



Itse olen käynyt edelleen keskenmenon jälkeen kerran viikossa psykologilla juttelemassa. En tiedä, kuinka paljon siitä on apua MUTTA ei ainakaan haittaa. Vaikka paras apu olisi PLUSSA, joka muuttaisi tuskan järjettömän suureksi iloksi...

Siis mieti, voisitko mennä juttelemaan jollekin ammattilaiselle, että jaksaisit paremmin.



Itse pelkäsin eilen romahtamista eli entä jos yksikään ei ole selvinnyt sulatuksesta. Ihan turha ei pelkoni ollut, sillä neljästä selvisi vain yksi. Tämä siirretty oli joukon paras 8-soluinen. Kuulemma 10-soluinen olisi ollut liian nopeasti jakautunut ja 6- ja 7-soluiset liian hitaasti jakaantuneita - ne siis tuhoutuivat sulatuksessa ja tämä paras yksi siirrettiin. En tiedä, minkälaisessa vaiheessa se oli, kun siirrettiin. Lääkäri oli kuitenkin sanojensa mukaan hyvin toiveikas raskauden suhteen.



Ollaan siis ihan samassa aikataulussa SaraMaarika!! Tuo plastokysti kuulostaa tosi upealta. Eikös niillä ole jo huisit mahdollisuudet onnistua.



Onko meillä nyt siis pp1 vai pp2 menossa. Siis onko siirtopäivä pp0 vai pp1. tässä kyselen, vaikka tarkoitus oli olla laskematta ja mennä vaan parin viikon kuluttua veritestiin...





Koeta sk pinnistellä jostain jotain kivaa odotettavaa sisustusta, viikonloppumatkaa tms, vaikka surrakin tosi saat. Olet ajatuksissani.

Täällä sitä ollaan!



Onnea sk-78 siirtoon! Toivottavasti tärppää PASissa, niin ei tarvi sitten uutta hoitoa keväällä :-)



Pikkutintillä siis siirto joskus kuun lopulla - olikos se niin?

Mulla taitaisi olla nykyisen aikataulun mukaan punktio&siirto viikolla 9, eli ajoittuisi tuohon loppukuuhun/ maaliskuun alkuun. Mutta koskaan ei voi olla liian varma onko ylipäänsä mitään siirrettävää...



Tähystykseni meni ihan nappiin. Pieni poimu poistettiin, ettei nestettä kerry enää poimun taakse haittaamaan alkionsiirtoja (ja nesteen pulahtaessa kohtuun huuhdo niitä pihalle...) ja muutenkin kaikki näytti oikein hyvältä :-) Olen todella iloinen, että kaikki on siltä osin nyt kunnossa. Nyt tietenkin poistui yksi asia, josta mahdollista negaa voisi syyttää...



Toivun tässä siis vielä vähän aikaa, mutta jo puolentoista viikon kuluttua olisi tarkoitus aloittaa Puregon pistokset. Jännittää!



On ihanaa, kun täällä voi asiat purkaa juuri sellaisina kuin ne ovat ja saa vielä ymmärrystäkin. Ei kommentteja " No te olette vielä nuoria, teillä on aikaa" tms. (kyllä te varmasti tiedätte millaisia kommentteja tarkoitan). Nuo kommentit ovat vaan sanan helinää, kun ei ne auta tässä tilanteessa yhtään mitenkään. Mä tarttisin läheisiltä sitä, että ne vaan kuuntelis ja antais halauksen, kun sitä tarvitsen. Toisaalta taas oon miettiny, että mä vaan kuormitan muita omilla murheillani ja siitä syystä kaveripiiri onkin pienentynyt. Ei kukaan jaksa vuodesta toiseen kuunnella mun valitusta ja itkua, vaikka minun mielestäni oikea ystävä on juuri sellainen, joka jaksaa tukea aina uudelleen ja uudelleen.



Tuosta ammattiavusta, josta pikkutintti mainitsi, niin oon itsekin miettinyt sitä muutamaan otteeseen, mutta jotenkin en vaan saa soitettua ja varattua aikaa. Tällä kerralla oli kuitenkin positiivista se, että klinikan hoitaja kysyi, että haluaisinko saada psykologin numeron. Ensimmäisen kerran, kun joku hoitohenkilökunnasta on oikeasti huolissaan mun jaksamisesta. No nyt ollaankin yksityisellä. Ei ne tuolla julkisella ilmeisesti osaa jaksamista edes kysyä tai apua ehdottaa. Ja jos terveyskeskuksessa puhuu lääkärille, niin se on ensimmäisenä tarjoamassa pillereitä avuksi. Täytyy nyt varmaan miettiä tuota psykologi asiaa uudelleen ja jos vaikka saisi varattua sinne ajan.



Sitten teihin eli ihana kuulla, että olette molemmat päässeet piinailemaan. Täällä pidän peukut pystyssä plussatulosten puolesta. Tulkaahan sitten kertomaan kuulumisianne, kun palstatauoiltanne/piinailultanne maltatte. Ja voisinhan minä itsekin kanssanne piinailla, sillä onhan meillä olemassa se joku 0,1 % mahdollisuus onnistua tälläkin kierrolla, vaikka mitään isompia toimenpiteitä ei tehtykään. Lääkärikin sanoi, ettei ne meidän mahdollisuudet täysin nollassa ole, vaikka siittiöt ovatkin mitä ovat ( niitä oli viimeksi ICSI:ssä ennen pesua 1 mljoona ja pesun jälkeen 0,5 miljoonaa, ennen pesua A liikkuvia ei ollut yhtään, mutta B liikkuvia oli kuitenkin jonkin verran ja pesun jälkeen A liikkuvia löytyi jo 7 %. Tosin siittiöt ovat kyllä epämuodostuneita eli sekin aiheuttaa oman ongelmansa) No kotona ollaan kuitenkin puuhailtu nyt Pregnylin (pistin maanantai iltana) jälkeen, vaikka uskoa onnistumiseen ei olekaan. Onhan se välillä mukava puuhailla ilman paineita.



Mut nyt on pakko alkaa töidentekoon, kun kerran työpaikkakin on vielä jäljellä. Palaillaan! Ja kiitos teille vielä kerran!



Lämpöisin ajatuksin, sk-78

Nyt maailma näyttää taas hieman valoisammalta. Sairaslomaa lääkäri kuitenkin määräsi koko viikoksi, kun eilen terveyskeskuksessa kävin. Dignoosina ahdistusreaktio. Eihän siitä itkemisestä tullut loppua koko lääkärikäynnin aikana. No sitten tuohon toiseen ongelmaan eli siihen pattiin tuossa rinnassa. Ilmeisesti kyseessä on ihonalainen tulehdusreaktio, johon sain antibioottikuurin. Kun se on syöty, niin sitten menen röntgenissä käymään ja tuo patti tutkitaan ultraäänellä. Eli katsotaan nyt mitä sen kanssa käy, toivottavasti tuo kipu alkaisi hiljalleen hellittämään ja koko patti häviäisi itsestään.



Sitten takaisin tähän lapsettomuuteen, on nimittäin kova halu purkaa asioita ja ajatuksia jollekin. Mä oon tässä koko aamupäivän selannu nettiä ja tutkinut eri vaihtoehtoja. Soitin yhdelle kaverillenikin, jotka saivat avun hoidoista, ja kyselin heidän käyttämästään klinikasta. Nyt ajattelin esittää samat kysymykset sinullekin. Eli 1. Missä te käytte hoidoissa? (ei ole pakko vastata, jollet halua) 2. Onko teillä käytössä ns. lyhyt kaava eli ilman jarrusumuja? 3. Jos on, niin onko sille joku syy? 4. Miltä klinikka on tuntunut? 5. Mihin aikaan käynnit yleensä on? 6. Onko mahdolista saada ilta-aikoja (klo 16-17 jälkeen)? Tuossa oli nyt ne kysymykset, jotka tällä hetkellä tulivat mieleeni.



Tällä hetkellä tuntuu siltä, että oman henkisen voinnin kannalta olisi parasta päästä yrittämään mahdollisimman nopeasti uutta ICSI:tä ja mahdollisuuksien mukaan lyhyellä kaavalla. Toisaalta viimeksi jarrusumuista tuli niin voimakkaat sivuvaikutukset ja voin fyysesti todella huonosti koko hoidon ajan (käytännössä olin sänkypotilaana elokuun alusta syyskuun loppuun asti), joten uusi ICSI pelottaa aika tavalla. Sitten myös yksi asia on mietityttänyt. Mikä on se PAS:n alkioiden sulatuksen selviämisprosentti oikeasti? Kaikissa naikkarin papereissa lukee n. 70%, mutta eipä meillä ollut lähellekään sitä, kun viidestä alkiosta vain 1 selvisi sulatuksesta. Olen yrittänyt miettiä, että mikä tähän on syynä? Mutta mistään ei löydy mitään selitystä.



Tulipas tästä taas kovin sekava sepustus, mutta toivottavasti vastaat noihin hoitopaikkaa koskeviin kysymyksiin. Palaillaan.



sk-78

Mulla ihan tolkuton hoppu töissä, mutta yritän vastailla kysymyksiisi vaikka päivän loputtua kotona... Äh, no jotain nyt nopeasti:



Voin vain sanoa, että olemme nyt kuitenkin samalla klinikalla :-)

Ja itse olen käyttänyt vain lyhyttä hoitoa, koska lääkäri ei juuri usko pitkään - sitä käytetään monasti julkisella puolella, koska potilaat saadaan ajallisesti mukavasti synkkaan, ja lyhyt hoito vaatisi enemmän potilaan oman vasteen tutkimista, eikä yleisellä puolella ole sellaiseen varaa. Jos munasarjat reagoi heikosti, niin käytetään helpommin lyhyttä kaavaa, koska ei ole järkeä ajaa alas omaa hormonitoimintaa sumuilla niin alas, että ylösnosto ei enää onnistu kunnolla. Toisaalta, jos on taipuvainen hyperiin, niin pitkä kaava lienee parempi... mutta en ole lääkäri, ja tiedän, että nämä ovat niin tapauskohtaisia juttuja aina, että parempi, kun ei ota kantaa.



Kaikenkaikkiaan hyvään suuntaan olet menossa.



Noista sulatuksista en juuri tiedä muuta kuin sen, että kavereilla on sulatukset onnistuneet hyvin huonosti, tyyliin jopa 10%:ia ja 0%:ia. Eli ne ovat täysin yksilöllisiä. Joillakin alkoilla on tapana räjähdellä sulatuksessa jne. eli kaikki alkiot ei vaan kestä sitä.



Esimerkkinä kaverini, jolla meni 11 tyyliin top luokan alkiota pakkaseen ja vain yksi selvisi sulatuksesta... Eli pakkasukkojen käyttö on hieman epävarmaa. Tuoresiirroissa raskautumisen todennäköisyydetkin on paremmat.



Nyt on pakko rientää oikeisiin töihin! :-)


Olen tosi pahoillani sk!!! Onneksi olet taas matkalla kohti uusia toiveidentäyttäviä (?!!!!) hoitoja.

Ja onpa ilo :), että SaraMaarika on samalla matkalla.



Mulla menkat vielä odotuttavat itseään. Sumut siis menossa ja kp 33. nyt alan jo toivoa luomutärppiä, vaikka pitäisi pitää ajatukset kurissa. Tästä teinkin jo uuden aloituksen.



Nyt on kiirus, mutta seuraan taipalettanne jälleen koti-Suomesta. tai oikeastaa taipalettamme - eli aika samoissa vaiheissa taas mennään. Tsemppiä!


Lääkärissä kaikki ok!!!!!!!

Eli ei ollu synarelan vähentäminen ja lopettaminen päiväksi tehnyt tuhojaan!! Tosin jotain pikkupikkuisia alkuja siellä munasarjoissa kyllä näkyi, mutta kovasti vakuutti lekuri että kaikki ok eikä väärästä lääkeannostuksesta pitäisi enää jatkossa olla mitään yllätyksiä luvassa.



Olin niin peloissani ja miljoona kysymystä mielessä, etten saanut aikaiseksi / jaksanut mesota saamistani hoito-ohjeista kovin paljon.

Vaikka olisi kyllä pitänyt: nää on sekä fyysisesti että henkisesti ja pistetään vielä taloudellisestikin niin rankkoja hoitoja että hoito-ohjeet pitäisi olla kunnolliset!!! Äitini opettaa sairaanhoitajia työkseen ja oli todella vihainen klinikan toiminnasta.

Tajusin just, että sain vielä lisälaskuakin aikaiseksi eli toihan oli ihan ylimääräinen ultra tän lääkeasian takia. murmur.



Noh. Jo MAANATAINA on ultra ja toivottavasti loppuviikolla SIIRTO!!!

Tosi äkkiähän tämä taas kävi. Tosin mulla on aika kamala olo näistä lääkkeistä. Siis nyt sumujen lisäksi laastarit. Lievää huimaista ja itkuisuutta ja tänään iski ripuli. Nyt on ihan ihan usvainen olo, mutta se toiv johtuu väsymyksestä.

En tosiaan ollu tajunnu että PAS lääkitys on näin rankka. Mulla siis IVF meni helpommin. Eniten tässä ärsyttää se, että mulla olisi varmaan hyvin voinnu tehdä luonnolliseen kiertoonkin.

No jos loputulos on se oikein ei mikään tietty harmita, mut jos negaa pukkaa on oma hormonitoiminta taas ihan sekaisin. huokaus.



Tylsintä tässä on se, että olen ollu tooosi pitkällä sairaslomalla ja palaan maanataina töihin - ja kapas heti maanantaina tuo lääkäri... ja tää mun olo on ainakin nyt tosi karsea.



Toivottavsti te voite hyvin. Onpas mukava, että päästään piinaileen yhdessä taas - ja mun mielestä tämä aika ennen siirtoakin on piinaa... siis pääseekö siirtoon asti eli millainekohan limis on maanantaina, kestääkö alkiot sulatuksen (!) jne ja teillä tietty kasvattelu ja hedelmöittymispiinailut. huh.



Silti hyvä olo, että MAHDOLLISUS on melkein käden ulottuvilla.



Tsemiä aina vaan

toivoo

pt

Kovasti olen ollut palstatauolla ja näyttää onnistuneen, kun en ole huomannut tätä keskustelua lainkaan :-)



Joo, tällä viikolla on se tähystys ja siitä toivottavasti sitten eteenpäin uuteen IVF yritykseen. Katsotaan nyt kuitenkin ensin, miten se tähystys menee, ja mitä omalääkäri sanoo ensi viikolla.



Palataan! Yritän edelleen pitää palstataukoa, mutta koitan nyt silloin tällöin käydä katsomassa, mitä teille kuuluu.



Onpa edellisestä viestittelystä kulunut aikaa. Toisaalta hyvä, että aika on kulunut siivillä. Töissä on ollut kiireitä ja iltaisin en ole jaksanut edes tietokonetta avata. Näin ollen olen pitänyt pientä palstataukoa ja tällä kertaa todella onnistunut siinä!



No nyt kuitenkin lähdin kirjoittelemaan kuulumisiani. Tämä kierto on ollut aika outo koko ajan ja ehdin soittamaan naikkarille jo perjantaina, että mitä mä teen, kun mulla on tiputellu jo viime sunnuntaista (kp23) lähtien aina parin päivän välein ja kivut on kuitenkin ollu ihan normaaleja kuukautiskipuja, mutta kunnon vuoto ei ole vain alkanut. No hoitaja käski tietysti tekemään raskaustestin, jonka teinkin eilen illalla. Tulos negatiivinen. Heh, ihan kuin olisinkin uskonut luomuplussaan :) Samalla kysyin hoitajalta, että uskallanko aloittaa Progynovan tästä tiputtelusta huolimatta heti, kun vuoto alkaa kunnolla ja siihen sain vastaukseksi kyllä.



Tänään olen vihdoinkin päässyt pillerien syömisen aloittamaan, sillä vuoto alkoi ja ihan kunnolla kovien kipujen saattelemana (yleensä toi raskaustestin tekeminen toimii muuten hyvänä vuodon aiheuttajana, sillä aina kun olen luomukierroissa testin erehtynyt tekemään, niin kyllähän ne menkat sitten seuraavana päivänä ovat alkaneet).



Nyt vuodon alettua pääsee jälleen elämään aikaa kohti siirtoa ja pitäisi tsempata omat ajatukset ylipositiivisiksi edellisistä pettymyksistä huolimatta sekä uskoa, että tällä kerralla onnistaa. No katsotaan miten käy. Kyllähän tässä jo tuli kaikenlaisia päiviä laskeskeltua ja siirto menee näillä näkymin viikolle kuusi eli helmikuun ekalle kokonaiselle viikolle, ja jos ja tietysti kun :) tämä hoito onnistuu, niin laskettu aika osuisi aika lähelle omaa syntymäpäivääni ensi syksynä (mikäs olisikaan parempi syntymäpäivälahja).



No maanantaina pääsen jälleen soittamaan (=jonottamaan puhelimella puolituntia) hoitajalle ja ilmoittautumaan PAS:iin. Nyt sitten nähdään onko meidän kahdesta jäljellä olevasta alkiosta eläjiksi, vaan täytyykö hoidot aloittaa alusta.



Sitten mitä muuta tässä välissä on tapahtunut, niin kyllähän niitä uusia raskausilmoituksia on edelleen tullut ja mihinkäs niistä pääsisi, kun ollaan tällaisessa iässä. Yllätys kyllä, niin nämä uutiset on ollut taas helpompi ottaa vastaa, liekö syy siinä, että yksi uutisten kertojista on ehdottomasti läheisin ystäväpariskuntamme, jonka ensi kesän häissä mieheni tulee olemaan bestmanina (tuleva sulhanen oli meidän häissämme bestmanina). Vaikka toisaalta uutinen tuntui epäreilulta, kun heilläkin oli onnistunut siitä kuuluisasta ensimmäisestä yrityksestä. Toisaalta asian hyväksymistä varmaankin auttoi se, että he kertoivat meille jo ennen, kuin tiesivät raskaudesta, että he alkavat yrittämään ja raskaudestakin saimme tietää jo rv 9 eli ihan ensimmäisten joukossa. Tällaisia kuulumisia siis tällä erää.



Mitäs teille kuuluu? SaraMaarikalla taitaa olla kohduntähystys ensi viikolla?



terveisin, sk-78

Kyllä tässä tulee mietittyä, että miten mä vielä jaksan ja missä kulkee mun jaksamisen raja. Eli meidän ICSI:stä ei sitten tule yhtään mitään. Nyt mun kroppani teki tenän, eikä jaksanut kasvattaa hyvältä näyttänyttä munarakkula määrää laisinkaan. Vain yksi rakkuloista oli jaksanut jatkaa. Äh tästä tulee varmaan tosi sekava viesti, mutta toivottavasti ymmärrätte.



Viime tiistaina kaikki näytti hirmuisen hyvälle ja rakkuloita oli kasvamassa parisen kymmentä. No silloin lisättiin samalla puregon annosta 150 IU/pvä, jotta rakkulat jaksavat kehittyä. Perjantain ultrassa olikin sitten iso yllätys, kun kaikki muut rakkulat olivat noin 10 mm halkaisijaltaan ja yksi oli karussa muilta (jo yli 20 mm). Lisäsin jälleen puregonia ja annos oli viikonlopun ajan 200 IU/pvä. Tänään ultrassa perjantainen toistui eli eipä sieltä ollut mikään jaksanut kasvaa, muuta kuin se yksi. Näin ollen ICSI:mme vaihtui normaaliyritykseen, kun ei tuota inseminaatiotakaan kannata tehdä miehen vähillä siittiöillä (viimeksi pesun jälkeen vain 0,5 miljoonaa, joista 7 % A liikkuvia ja kaikenlisäksi epämuodostuneita). Nyt siis alan taas odottelemaan vuodon alkua ja sitten uudelleen yrittämään ICSI:tä. Jonka punktio olisi ehkä viikolla 14.



Se mikä tässä on kummallista, niin viimeksihän mulla tuli rakkuloita yli 30 ja annoksena oli se 150 IU/pvä. Tätä lääkärikin hiukan ihmetteli, että nyt ei sitten saatu oikeen minkäänlaista vastetta. Kyseli myös, että olisiko ampulli päässyt jäätymään, mutta en ainakaan sitä usko, sillä itse ainakin varjelin sitä aina kun jouduin niitä ulkona kuljettamaan. Tietysti apteekkiin kuljetuksesta en tiedä, mutta turha kai sitäkin on jossitella. Tälle ei luultavasti koskaan löydy mitään selitystä, mutta kyllä taas vedettiin matto alta kertaheitolla.



Tähän kun vielä liitetään kaikki stressi, mikä mulla on päällä tuolla työpuolella (oli viimeviikolla vaara, ettei työsuhdetta jatketa, mutta onneksi työt kuitenkin jatkuvat edelleen, vaikka motivaatio onkin edellisen viikon selkkausten/asioiden takia aika nollassa), niin mä en enää oikeasti tiedä miten kauan mä enää jaksan tätä. Tuntuu, ettei mulle tapahdu enää lainkaan hyviä asioita. Kaikki asiat vaan potkii päähän. Lähipiiri lisääntyy ja me ollaan kaikesta siitä ulkopuolella. Omat kaveritkin alkaa tuntua tosi etäisiltä, kun ei niiden kanssa osaa mitään enää puhua, lapset on kuitenkin heidän elämänsä keskipiste ja se asia mistä puhutaan. Mä tunnen itseni tosi ulkopuoliseksi kaikessa. Nykyään ei ole enää päivää, jolloin en itkisi. Yöunetkin alkaa olla vähän sitä ja tätä. Pakkohan tässä on kuitenkin yrittää päivä kerrallaan eteenpäin vaikka tuntuukin pahalta. Milloin tämä kaikki kääntyy hyväksi, milloin nämä pettymykset ja epätoivo loppuvat?



Tämä oli nyt tällainen omien tunteiden vuodatus. Sori kauheasti, mutta kun ei ole mitään muutakaan paikka, jonne tämän kaiken purkaisi.



Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat