Vierailija

apuaa..eli nyt asiallista keskustelua naiset. onko mihelläsi veljiä? olitko itse " ensin" suvussa vai tulitko myöhemmin? miten suhtauduit/ miten sinuun suhtaudutte anopin/ muiden miniöiden taholta??



miehellä kaksi nuorempaa veljeä joista tämä toinen alkanut seurustelemaan vakavasti. emme ole tavanneet tätä tyttöystävää, olemme vaan kuulleet muilta juttuja..



minua jännittää! tunteet ovat sekavat ja jotenkin tunnen oman " asemani" uhatuksi. vetäydyn, koska ajattelen että anoppi tykkää tästä toisesta kuitenkin enemmän, koska tämä toinen on rikkaata perheestä ja minä köyhästä. jotenkin ei kiinnosta edes tutustua tähän tyyppiin... mitä tehdä, älkää haukkuko lapselliseksi. ei kukaan voi TUNTEILLEEN mitään, käyttäytymiselle toki.

Kommentit (12)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja luultavasti tunne on molemminpuoleinen!!! En kyllä kaikistellen jaksa anopinkaan touhuja, pitää miestä huonompana kuin tämän pikkuveljeä ja lapsenlapsetkin on eriarvoisia!

Olisin voinut itse kirjoittaa tuon tekstisi. Tilanne on kammottava ja surkuhupaisa: välini anoppiin, jonka kanssa olin ollut suhteellisen läheinen, viilenivät heti silmin nähden, kun tämä nuorempi miniä tuli " taloon" . SE ei minua suuremmin surettanut, ihmetytti toki, mutta ikävämpi juttu on se, että kun miehen nuorempi veli sai tämän uuden miniän kanssa lapsen, lakkasivat meidän lapsemme merkitsemästä anopille mitään. Ja varsinkin esikoisemme oli ollut anopille todella läheinen aiemmin. Tästä olen niin käärmeissäni, että vältän viimeiseen asti menemästä kylään appivanhemmille yhtä aikaa miehen veljen perheen kanssa.



En ymmärrä, miksi tuo yksi lapsenlapsi on niin lyömättömässä asemassa meidän lapsiimme verrattuna. Toki isänsäkin on selvästi ollut anopin kultamussukka kautta aikojen ja on edelleenkin, liekö hänen lapsensa sen vuoksi meidän lapsiamme parempia anopin mielestä.



Mutta miniäasiaan palatakseni; VOISIN tulla toimeen hänen kanssaan ja meillä VOISI olla paljonkin yhteistä, ellei anoppi niin selkeästi olisi valinnut puoltaan sen jälkeen, kun miehen veli vakiintui. Ja varsinkin, ELLEI se näkyisi niin selvästi juuri lastenlasten huomioimisessa. Kaikkein hirveintä on, että huomaan itse suhtautuvani tuohon lapseen välinpitämättömän viileästi, vaikkei tämä asia hänen syytään olekaan.

Vaan yksi on niin vaikeasti tykättävä tapaus, että appivanhemmatkaan eivät tästä tykkää. Ja kyllä tämä ihminen on itsekin sen huomannut ja kokee sitten oman asemansa jotenkin " alemmaksi" .

Kolmen pojan äitinä ei ymmärrä että pojista täytyy päästää joskus irti jne. Pyrki/ pyrkii vieläkin joskus määräämään mieheni asioista todella voimakkaasti. Aluksi soitteli minulle paljon ja olimme " ystäviä" sitten tuli tämä " kriisi" viime keväänä, uskon ettei mikään palaudu enää ennalleen... pitää yhteyttä toki, mutta yleensä tekstaa/ soittaa miehelleni, ei juuri koskaan minulle.



ap

Olin ensimmäinen miniä.Miehellä kaksi veljeä ja kaikki nyt naimisissa.

Ei mitään ongelmaa kenenkään suuntaan, kaikki me mahdumme sukuun ja tulemme toimeen keskenämme.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat