Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minua ja miestäni pyydettiin äsken kummiksi. Hieno juttu ja kunnia-asia, mutta kun pyytäjänä on ns. puolituttu, jonka kanssa emme juurikaan ole olleet tekemisissä kuin satunnaisesti.



Tämä samainen pyytäjä on ollut kiusallisen kiinnostunut raha-asioistamme (molemmat hyväpalkkaisessa työssä) ja jos esim. kuulee meidän käyneen ulkona syömässä, alkaa valitus " kukahan minutkin veisi ulos syömään..?" yms.



Olenkohan nyt ihan tyhmä ja vainoharhainen, kun epäilen meidän saaneen tämän kunnian lähinnä siksi, että olemme hyvätuloisia ja näin ollen takaisimme (ainakin lapsen äidin mielikuvituksessa) lapselle hienoja ja kalliita lahjoja? Mieheni ajatuksen heitti ensin ilmoille ja pidin sitä vähän kyynisenä, mutta luettuani näitä kummin lahja oli p***stä-ketjuja alan olla hänen kanssaan samaa mieltä. Mitä luulette?

Kommentit (11)

Eikä todella mietitty raha-asioita kun kummeja valittiin. Lasten kummit on meille tärkeitä ihmisiä joista toivomme tulevan myös lapsille tärkeitä ihmisiä!

Ollaan tunnettu 9 vuotta ja ollaan ystäviä isolla Y:llä! Ap:lle en suostuisi kummiksi puolitutulle ja jos kerran vaan rahassa asiaa mitataan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on ihan persaukiset kummit, autetaan niitä säännöllisesti. Meillä kriteeri oli läheiset suhteet ja se, että kummi myös olisi lapsen elämässä muuten(kin) kuin lahjojen muodossa.

Halusimme pojallemme kummeja 6 kpl siksi että hän jäisi ehkä ainokaiseksemme ja siksi että halusimme hänelle erityisen rakkaat ihmiset ympärilleen. Totta kai on mukava että kummikin joskus muistaa, mutta ei ainakaan meillä kummien valinta ollut kiinni siitä, miten paljon rahaa saavat!! Mitä ihmettä me hyödymme siitä että kummit vain ostavat mutta eivät halua olla tekemisissä lapsemme kanssa??? Raha ei korvaa rakkautta.



Mutta jos sinusta tuntuu että teitä on pyydetty rahan takia kummeiksi niin ettekö osaa kieltäytyä kunniasta? Mikään pakko ei ole ihan oikeasti suostua kummiksi. On kumminkin vastuun se, millaisen suhteen hän kummilapseensa haluaa/saa. Itse esim. en enää ryhdy kummiksi koska kummilapsia on jo 3 ja minulle aika on tärkeää eikä se kuinka paljon rahainnollisesti heitä muistan.



Eikö olisi asiallista käydä keskustelua ko ihmisten kanssa? Että miksi he halusivat teidät jne? Minä ainakin haluaisin tietää.. siis jos olisin vain puolituttu.

Vaan valittiin henkilöitä jotka on meille läheisiä. Täten he suuremmalla todennäköisyyllä ovat lastenkin elämässä myöhemminkin. Ja oikeassa ollaan oltu tähän asti. Mutta ap:n juttu on joillekin tietämilleni tapauksille ihan arkipäivää. Ja olemme kieltäytyneet yhdestä kummiudesta tästä syystä ja koska emme olisi olleet meidän mielestä tarpeeksi lapseen yhteydessä, emmekä vanhempiin. Eli ajattelimme nimenomaan lapsen etua, halusimme hänelle läheisemmän kummin, koska sitä kummius on mielestäni enemmän, kuin lahjojen ostoa.

Ainakaan meidän lapsen kummeja ei olisi kannattanut tulojen mukaan valkata: opiskelija-yh kummi ostaa ihan liian kalliita lahjoja, vaikka kuinka yritän vihjailla vaatimattomampia toiveita ja juristipariskuntakummeilta tulee parin euron leuja, mikä on toki ihan ok. Ihaninta on, että kaikki kummit ovat läheisiä ja aidosti kiinnostuneita lapsemme kuulumisista :)

itse valitsin kummin parhaimmista ystävistä ja sukulaisista



Esim. juuri rippikoulun käynyt kaverini jolla ei todellakaan ollut rahaa



Jos joku puolituttu pyytää kumminksi niin ihmettelisin kyllä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat