Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

..siis sanomalla EI kun menee nyhtämään sähköjohtoja jne. Mielestäni meidän ryömivä 9-kuinen on vielä hieman nuori..vai miten on? Reagoi kyllä ja pysäyttää toiminnan kun tulee EI-sana.



Mikä on sitten hyvä ikä? Sähköpiuhojamme ei saa millään piiloon, vaaran paikkoja riittää 50-luvulla rakennetussa talossa.



Esikoistytön kanssa en enää muista miten aloitettiin kieltäminen, on aina ollut ihan hyvä tottelemaan, ja reagoi kielloille hyvin. Hän on kylläkin arempi ja vähemmän kokeileva kuin vilpertti kuopuksemme yleensäkin.

Sivut

Kommentit (24)

rikkoutuva ja vaarallinen. Ei-sana kokee tosi helposti inflaation ja sitä kannattaa välttää ja käyttää ilmaisuja kuten ' anna sen olla' , ' tämä on tän esineen paikka' . Samalla rauhallisesti nostat lapsen pois. On tärkeää, että lapsi voi tutkia kotiaan mahdollisimman rauhassa. Kun ei-paikkoja on minimissään, ne muutamat on helpompi hyväksyä. Joitain juttuja voi ihan näyttää ja selittää samalla miksi se on kiellettyä. Tällä reseptillä nyt 3,5-vuotias esikoinen kuuntelee mua edelleen. Hän tietää, etten kiellä turhaan. Tai jos niin tapahtuu, kerron arvioineeni väärin.


....ei 4-kuukautisen psyyke riitä edes vierastamiseen....



Just. Ei varmaan mene kovinkaan pieleen, jos veikkaan, että tämän sanonut neuvolatäti lähentelee eläkeikää. Aikoinaan tosiaan ajateltiin, että vauvat ovat täysin älykääpiöitä. Onneksi nykyään tiedetään toisin.



Meidän neiti taitaa olla valioyksilö, kun aloitti selvästi vierastamaan jo kolmikuisena. Neuvolatäti kirjoitti oikein neuvolakorttiinkin, että " vierastaa selvästi" .



Voin tietysti samalla osallistua keskusteluunkin kertomalla, että meillä ei juurikaan missään asioissa mietitä, että milloin voi aloittaa. Meillä on aloitettu heti. Koskee niin ei-sanaa kuin oman huoneen siivoamista jne. Hienosti 9kk tajuaa ei-sanan. Tottelemisesta ei kuitenkaan aina ole takeita. Ja nykyään osaa myös tehdä kiellettyä asiaa ja sitten kurkata äitiin ilkikurisesti :)



Anselmi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä nimittäin ei käytetä juurikaan ei-sanaa. Esikoinen on jo 1 v. 10 kk ja vauva 2 kk. Meillä on vain aina johdonmukaisesti nostettu esikoinen esim. pois sieltä, mihin ei saa mennä/koskea tms. ja sen jälkeen kerrottu, että miksi on esim. vaarallista koskea johtoihin tms. Tottelee ihan mukavasti. Ruuan kanssa sama juttu eli jos ruvetaan leikkimään, niin pöydästä pois. Pukemisessa pidän yleensä kiinni, jos rimpuillaan, kunnes tajuaa, että nyt puetaan ja sillä hyvä. Esikoisella on siis uhma tulossa, joten välillä on vaikeaa, mutta anteeksi vain, olen varmaan kauhean jurpo, epäjohdonmukainen äiti, mutta en kerta kaikkiaan usko ei-sanan voimaan, vaikka sitä kuinka opettaisi. Ylipäänsä en usko, että alle 2 -vuotiasta voi kovinkaan kasvattaa -vain rakastaa ja ohjata oikeaan suuntaan.



Ja meidän vajaa kaksivuotiaamme ei ole kuitenkaan mikään " kaikkea saa tehdä" .



Noin puolivuotiaana sanottiin EI, ja minkäpä muun kohdalla kuin sähköjohtojen...ja jos joku väittää ettei sen ikäinen vielä ymmärrä niin varmasti meillä ainakin ymmärsi, reaktiosta päätellen kun lopetti nyhtämisen ja pillahti itkuun...tietysti se siirtäminen kiellon lisäksi aloitettiin samassa iässä jos ei jo aikaisemminkin.



Meillä on kyllä kielletty jo ihan heti kun oli aihetta.Typeräähän se on odottaa jotain ikää..No, onhan jotkut sitä mieltä ettei koiraakaan saisi kieltää ku vasta 1v,tuttu teki niin ja ongelmia oli vuosikaudet. Kyllähän meilläkin vauva usein nauraa kun kieltää,mutta täytyy vain olla kovana ja johdonmukaisena.Kuitenkin on varmasti tiennyt jo 3-4kk ikäisenä mitä EI tarkoittaa.Parempi kieltää kuin odottaa että sattuu joku vaaratilanne ja sitten vasta alkaa miettimään josko jo aiemmin olisi kannattanu opettaa. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Tottelee jo hienosti, paitsi että muisti on kovin lyhyt ja 10 sekunnin päästä yritetään uudelleen. Eihän tässä mitään ihmeitä tehdä vaan toivotaan, että sitten 1 vuotiaana alkaa oppimaan. Silloin on mielestäni turha ihmetellä miksei se heti tottele jos vielä kaikki mikä on aikaisemmin ollut sallittua onkin yhtäkkiä kiellettyä. Vaikeinta on itse pitää pokkaa kun tyttö alkaa nyökyttämään päätään kun kielletään napakalla äänellä :)

Meidän 11kk poika tuo minulle usein löytämiään pieniä roskia.

Hän on jo oppinut ettei niitä laiteta suuhun.



Poika myös osoittaa kukkaa ja samalla pyörittää päätään, koska tietää että kukkiin koskeminen on kiellettyä.



Mielestäni lapsia saa kyllä kieltää ja on muistettava myös kehua lasta. Sekä välttää turhaa kieltämistä, poistamalla kaikki mahdollinen kielletty lapsen ulottuvilta.

Myös nuo mainitut " kiertoilmaisut" ovat minulle mieleisiä. Jos poika yrittää ottaa jotain kiellettyä otan tavaran pois ja sanon esim. tämä on äidin.



Nyt poikani on oppinut sellaisen leikin että on kivaa antaa tavara äidin käteen, jolloin äiti sanoo " kiitos" ja (jos tavara on sallittu) antaa tavaran takaisin ja sanoo " ole hyvä" .

Tuolla keinolla ja vaihtokaupoilla, saan usein kielletyt esineet esim. kaukosäätimet, pojan huomaamatta pois häneltä.





Meillä mietitty samaa. Tyttö on nyt 9 kk ja alkoi aika vasta ryömiä ja heti perään kontata. Omat lelut ei kiinnosta yhtään vaan koko ajan pitää mennä... pistorasiat kiinnostaa ja samoin kaikki muu kielletty. Eikä meilläkään talo ole kyllä ihan turvallisimmasta päästä. Me otimme sanan " ei" käyttöön kuitenkin alusta alkaen, jotta tyttö oppisi eron kielletyn ja sallitun välillä. Mietin että antaako siinä lapselle ristiriitaisia neuvoja jos ensin antaa luvan tehdä jotain ja hetikohta se sama juttu onkin kiellettyä... Johdonmukaisuus kasvatuksessakin voisi olla järkevää?

olisi kukaan kieltänyt kääntymästä. Meidän poika nääs ei juurikaan kääntyile, vain silloin 4kk iässä jonkun kerran, mutta nykyisin ei käänny ollenkaan, ryömimäänkin oppi vasta 9-kuisena. Eli matti myöhänen liikkumisessa, siksi kieltoasiat ovat nyt tapetilla.



Kääntymisen vähyydestä ei neuvolassa oltu moksiskaan, en siis minäkään huolestu.



Asian vierestä rupesi lipsumaan...



Mitä liikkuvaisempi lapsi, sitä aikaisemmin se kieltäminen varmaan tulee kyseeseen.

Tyttö reilu 6kk ja heittelee tavaroita tahallaan ruokapöydässä, nipistelee naamasta ja yms, ehkä välillä tahatontakin.Mutta kyllä sen näkee milloin tahallaan kiukuttelee. Ja sanon topakasti EI, eri äänensävylläkin, niin kyllä jää kattomaan hetkeksi ja välillä menee suukin mutruun kun ei saa tahtoa läpi, esim kun sanomalehtikin pitäisi aina saada itselle ja ne puhelimet yms. Minusta tuntuu, ettei tästä ainakaan haittaa ole.. Ja kyllä jo jotain hokaa ko. sanasta, varmasti!

Vielä pikku lisäys. En varmaan ole väärässä, kun luulen (ainakin lähes) kaikkien lapsiperheiden kotien olevan mahdollisuuksien mukaan lapsiystävällisiä. Siis sellaisia, että ei- sanaa joutuu käyttämään mahd. vähän. On kuitenkin paikkoja, joita lapsen turvallisuuden takia on lapselta kiellettävä. Meillä esim. takka tai lipaston laatikoihin kiipeäminen ovat kiellettyjen listalla. Materiasta en niin välitä;cd-levyt, kaukosäätimet, puhelimet jne ovat saaneet meillä kyytiä. Mutta ei- sanaa tai muita kieltoja on ihan pakko joskus käyttää, lapsen turvallisuuden tähden. En tietenkään odota, että 11kk tyttärelle pelkkä verbaalinen kielto tässä vaiheessa riittäisi, mutta kun tarpeeksi kauan sana ja kielletystä paikasta poishakeminen yhdistetään, uskon hänen oppivan kunnolla myös sanan merkityksen.



Joskus voi tulla tilanne, jossa ei- sanan on toimittava nopeasti; lapsi juoksemassa tielle, hyppäämässä liian korkealta tms. Kieltosanan oppiminen voi siis joskus pelastaa vakavastakin tilanteesta. Hmmm...tällaista pohdintaa taas...onkohan mulla tylsää?

meillä on sekä kielto että pois ottaminen molemmat käytössä olleet siitä asti kun lapsi lähti liikkelle 5kk iässä ja pääsi kiellettyihin paikkoihin. Nyt 7kk lapsi tajuaa kyllä kiellon, katsoo kieltäjää ja tekee sitten päätöksensä totteleeko vai ei. Usein muutaman kerran saa kieltää samasta asiasta, jos ei heti pääse lasta pois ottamaan.



Pyrimme kieltämään vain oikeasti tarvittaessa ja jos mahdollista, niin mielummin houtellen ja kehuen eteenpäin. Mutta minusta nämä kehut ja kiellot pitää olla johdonmukaisia ja aiheesta, molemmat.



Vaikka tiedän, että ihan kaikkeen ei 7kk iässä vielä ymmärrys riitä, niin silti meillä jo " kasvatetaan" eikä odotella jotain tiettyä ikää. Tosin ei meillä kyllä selitetä vielä miksi jotain ei saa tehdä, se on toistaiseksi vielä ihan turhaa. meidän rasavilli kun ei jää " keskustelemaan" kiellon/pois oton jälkeen vaan suuntaa kohti uutta tekemistä...



maalaisjärjellä eteenpäin

joten en usko että sen johdonmukaisuuden kanssa on ongelmaa, kyse on siitä MILLOIN aloittaa sen johdonmukaisen kieltämisen, ettei EI-sanasta tule pelkkä tapahokema.

Meillä on vähän sama juttu, tyttö nauraa ei-sanalle, välillä heiluttaa pontevasti kättään ja käy kahta kiivaammin kielletyn asian kimppuun. Ihan selvästi ymmärtää jollain lailla ein, koska väsyneenä loukkaantuu kielloista niin, että tulee välillä itku. On muutenkin aika itsepäistä sorttia, esim. repii äidin/isän kaulaa, käsivarsia, korvia jne ja kiellosta yltyy kahta kauheammin repimään. Sitten katsoo " uhrinsa" kasvoja, että minkälaisen reaktion saa aikaiseksi.



Ei näissä kieltoasioissa ole kuitenkaan periksi annettu, yleensä tytön joutuu siirtämään kielletyistä paikoista pois (ja sata kertaa). Saa nähdä, kuinka helistään, kun se oikea uhmaikä alkaa...

Peppilotta82:

Lainaus:


Mulla EI ole kokemusta tästä EI-sanan käytöstä kun tyttö on vasta neljä kuukautta, mutta sen verran tiedän minäkin että turha sille on sanoa ei jos pyörii hoitopöydällä, ei se voi sitä tajuta. Just neuvolassa sanoivat että ei 4-kuukautisen psyyke riitä edes vierastamiseen, miten ihmeessä se vois ymmärtää puhetta?



No, tyylinsä kullakin. Pisti vain silmään tuolta maalaisäitin tekstistä.



Ehkä minäkin sitten käytän enemmän tekoja kuin sanoja (ainakin aluksi) kun taapero alkaa liikkumaan enemmän ja menee kiellettyihin paikkoihin. Eli siirrän pois kielletyltä alueelta.




Kun yhdistää sanan ja teon niin kyllä sitä aika nuoresta kaikenlaista oppii jos on normaalilla järjellä varustettu vauva. Ja niinkuin joku kirjoitti nollatoleranssista niin tosiaan lipsumisen varaa ei saa olla. Hyvin pienenä nuo kummasti yrittävät käyttää vanhempiaan hyväksi ja löytää niitä porsaan reikiä jos vaikka ei tarvitsisikaan totella.Meillä nyt puolivuotias tosiaan välillä nauraa " räkäset" naurut ja yrittää tehdä toistamiseen kiellettyä(välillä monta kertaa peräkkäin) ja kattookin vielä näkikö kukaan tai väsyneenä alkaa itkemään kun on kielletty. Yleensä kun kielletään niin lopulta luovuttaa ja lopettaa kielletyn teon.Jos meillä ei koskaan kiellettäisi niin vauvalla olisi mm aina kuolasta läpimärät vaatteet jo ennen kuin ne on kunnolla edes päällä ja ulos kun pakkaseen vie niin aika kurjaa se märissä sinne on viedä.Niin, muuten meilläkin tuo toistaiseksi ainoa vierastamisaika oli 4kk iässä.Eli taidan neroa kasvatella,heh!Ehkä jonkun mielestä olen kamala äiti, mutta lapseni parasta ajattelen.

Mulla EI ole kokemusta tästä EI-sanan käytöstä kun tyttö on vasta neljä kuukautta, mutta sen verran tiedän minäkin että turha sille on sanoa ei jos pyörii hoitopöydällä, ei se voi sitä tajuta. Just neuvolassa sanoivat että ei 4-kuukautisen psyyke riitä edes vierastamiseen, miten ihmeessä se vois ymmärtää puhetta?



No, tyylinsä kullakin. Pisti vain silmään tuolta maalaisäitin tekstistä.



Ehkä minäkin sitten käytän enemmän tekoja kuin sanoja (ainakin aluksi) kun taapero alkaa liikkumaan enemmän ja menee kiellettyihin paikkoihin. Eli siirrän pois kielletyltä alueelta.

Hmmm...vaikea asia sinällään. Meillä 9.5 kuinen tyty ja ryömii myös....Rollaattorilla pääsee joka paikkaan ja ollaan kyllä kielletty koskemasta esim. levyihin yms. Ja silloin tulee meiltä napakka kielto jos ruokaa suussa ja alkaa pärisyttely :) Mielestäni tämän ikäselle pitää jo tietyt rajat asettaa, enemmän varmaan sit kun alkaa tosissaan liikkumaan. Eli nousee itse seisomaan ja pääsee paremmin kiellettyihin kohteisiin.

...ei se pelkkä hokeminen auta yhtään mitään. Kyllä se " ei" alkaa mennä jakeluun pikkuhiljaa, mutta pienillä ei auta muu kuin se, että johdonmukaisesti x kertaa päivässä otat pienen pois pahanteosta ja siinä samalla sanot matalalla äänellä " ei" .



Näin pienillä se pelkkä verbaalinen kielto on yhtä sanahelinää...

Eli meillä neitiä on kielletty siitä lähtien kun oppi seisomaan ja rupes tutkimaan kaikkia paikkoja...



EI kun sanotaan niin naureskellaan ja tehdään uudestaan ja väsyneenä tulee se itku... Ymmmärtää kyllä mitä tarkoittaa sana EI mutta ei vaan jostain syystä sitä halua totella vaan koettelee meitä vanhempia oikein olan takaa... Tarpeeksi monta kertaan kun ollaan kielletty niin pitää mennnä jo hakemaan neiti pois kun muuten ei lopeta!



Nyt olen tässä kuukauden verran hokenu et -EI, LOPETA! niin nyt tuntuu tehoavan parin-kolmen kiellon jälkeen...



No ehkä syy on minussa kun neiti ei vielä kunnolla tottele sanaa EI, koska rupeen aina välillä nauramaan kun olen neitiä kieltäny... On se niin huvittavan näköinen kun ensin naureskelee ja sit pistää huulet mutrulle... =)




Et saa antaa lapselle ristiriitaisia viestejä, hän menee sekaisin eikä tiedä enää mitä sinä haluat ja mikä on oikein ja mikä ei !!



Jos et halua hänen koskevan johtoihin niin EKASTA kerrasta asti on kiellettävä kun koskee.



Meillä EI sana opetettiin välittömästi kun poika oppi kierähtämään (n. 4kk)

Eli hoitopöydällä EI saa kierähtää....... siina saa VAIN maata selällään.



Nyt ei ole mitään ongelmia vaihtaa 1-vuotiaan vaippoja kun poika ei todellakaan kiemurtele siinä pöydällä vaan makaa selällään.



Lapsen elämä on helpompaa johdonmukaisten vanhempien kanssa.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat