Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

En tiedä mistä aloittaisin, koska olen niin rikki, mutta kerrotaan nyt vaikka että olen raskaana viikolla 22+5 ja avioliittomme on kestänyt puoli vuotta. Yhdessä on oltu 4 vuotta.



Tilanne on se että miehelläni ei ole minkäänlaisia seksuaalisia haluja minua kohtaan. Valitettavasti tätä ei voi laittaa vain raskauden piikkiin (kunpa voisikin) vaan tätä on jatkunut jo pidempään. Keväällä kävimme keskustelun asiasta ja laitoin sen häästressin ja työpaineiden piikkiin. Vauvaa päätettiin alkaa yrittämään yhteistuumin vähän ennen häitä ja meille kävi tuuri - heti tärppäsi.



Nyt tilanne on jatkunut samanlaisena koko syksyn ja aluksi pistin sen itsekin raskauden piikkiin. Viime aikoina asia on minua kuitenkin vaivannut joten nostin kissan taas tänään pöydälle. Keskustelimme pitkään eikä mieheni osaa edelleenkään analysoida omia tuntemuksiaan ja kertoa mikä mättää. Yritin kysellä ja kuunneella ja ehdottaa ratkasuja esim. seksuaaliterapiaa mutta hän ei antanut oikein vastakaikua ehdotuksilleni. Sanoi haluavansa käsitellä asiaa itse ja jos ei auta niin sitten mennään vasta terapiaan. Pahoin pelkään ettei asia muutu. Viimeksi myös sanoi käsittelevänsä asian itse ja tässä ollaan!



Neljän kuukauden päästä meitä on kolme enkä usko tämän asian ainakaan helpottavan pienen vauvan myötä. Haluaisinkin saada asian ratkaistuksi ennen vauvan syntymää. Mies oli samaa mieltä ja tokaisikin että: " tämä olisi pitänyt selvittää ennen lapsen tekoon ryhtymistä" . Olen aivan rikki!!! Onko nyt odotettavissa joko avioliitto ilman intiimiä läheisyyttä tai avioero pienen lapsen kanssa? Tässäkö vaihtoehdot?



Tunnen itseni aivan mitättömäksi, arvottomaksi ja vastenmieliseksi. Edes oma aviomieheni, lapseni isä ei halua minua. Mitä voin tehdä?

Olen itse avioerolapsi enkä missään nimessä halua samaa kohtaloa omalle pienokaiselleni. Tyydynkö siis seksittömään suhteeseen? Satuttaa niin paljon miehen kommentti lapsen hankinnasta etten voi kuin itkeä! Tämä pieni on täysin viaton tähän tilanteeseen!



Onko kukaan ollut tai nyt parhaillaan smanlaisessa tilanteessa? Onko kukaan päässyt tällaisen tilanteen yli? Miten toimitte?



Jos joku jaksaa vastata - kiitos siitä!



T. Hyvin surullinen Emmi ja pieni prinsessa 22+5

Kommentit (5)

Kiitos; ajatuksistanne oli todella paljon apua! :)



Keskustelimme vielä eilen illalla pitkään ja lopulta mies kertoi että ilmeisesti päällimmäisenä syynä tässä on se isäksi tulemisen stressi (osaanko olla hyvä isä, pystynkö turvaamaan perheeni taloudellisen puolen ym.) Hän myös kertoi pelkäävänsä sitä että minulle tai vauvalle kävisi jotain kai lähinnä synnytyksessä. Stressiä aiheuttaa lisäksi kuulemma työ.



Oli helpottavaa kuulla syitä tämän takana ja tietysti se ettei vika ole minussa. Niin helposti sitä alkaa ajattelemaan juuri sitä että itse ei ole enää ollenkaan haluttava oman rakkaan silmissä. Ainakin minulle se on naisena hyvin tärkeä asia. Sovittiin että yritetaan hoitaa suhdetta muutamia viikkoja itse ja jos ei tulosta näy, menemme jonnekin juttelemaan yhdessä. Suhteen hoidolla ei tarkoiteta seksiä aamusta iltaan vaan yleistä läheisyyttä ja yhdessäoloa. ;) Toivon että tästä olisi apua sillä haluan saada tämän suhteen toimivaksi kaikilta osa-alueilta! Rakastan miestäni niin valtavasti!



Kiitos vielä kerran teille jotka jaksoitte kannustaa!



Emmi

Jos sinulla on mukava terveydenhoitaja äitiysneuvolassa, voisit ottaa hänen kanssaan puheeksi asian. Jos käytte yhdessä miehesi kanssa, niin kysy mieheltäsi, mitä hän ajattelisi, jos asian ottaisi esille. Tai voit tietysti muina naisina kysyä passiivissa että " loppuuko monilta pareilta seksi odotusaikana?" Luulen, että saatte ainakin hyvän alun keskusteluun.



Monet miehet oikeasti luulevat vahingoittavansa vauvaa yhdynnässä. Ja sehän ei tietysti pidä paikkaansa. Ei kellään miehellä niin hurjaa " työkalua" ole, vaikka haluaisivat unissaan niin uskoa ;)



Tilanteenne ei ole ainutlaatuinen, paremminkin tavallinen. Jommalta kummalta häviää halut raskausaikana ainakin jossain vaiheessa. Ainakaan ei kannata riidellä seksittömyydestä. Se ei herätä kummankaan haluja.



Tsemppiä ja voimia sinulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

...mielestäni mieheni ei odttanut vauvaa yhtä innolla kuin minä, ei ollut itse tekemässä aloitetta tunteakseen vauvan liikkeet kädellä (olin juuri alkanut tuntea liikkeet hyvin ja itse innoissani) ja olin pettynyt hänen " tunteettomuuteensa" lasta kohtaan. Meillä ei ollut kyllä seksiongelmia tai sellaista, joten en tiedä, halusitko juuri siihen vastauksia, mutta tässä omia ajatuksiani ja arvailujani tilanteestanne. Nyt odotan kolmattamme, mutta muistan hyvin tuon ajan esikoisen odousajalta.



Jälkikäteen ymmärsin, että miehen " raskausaika" on aivan toisenlainen kuin naisen. Minun mieheni vielä opiskeli ja kantoi hurjan paljon huolta pärjäämisestämme. Itse en ollut huolestunut, mutta en tajunnut hänen kantavan niin suurta huolta siitä, että hänestä tulisi perheen elättäjä. Eli taloudellinen huoli.



Toinen hänen ajatuksissaan pyörinyt asia oli auto-asunto. Pitää ostaa isompi auto, pitää muuttaa isompaan asuntoon. Minä mietin vauvan tarvikkeita, isä suurempia linjoja.



Kolmas asia, jota en ollu tajunnut, oli se, että minä olin kokenut lasten kanssa (olen myös LTO) ja kaveripiirissäni oli jo lapsia. Mieheni kavereilla ei kenelläkään ollut vielä lapsia ja hän ei ollut ollut paljon telemisissä lasten kanssa. Tämän tajusin, kun miehen kaveri alkoi vaimonsa kanssa muutaman kk meidän jälkeen odottaa lasta, mieheni oli jotenki huojentunut. Myös vauvauinnin koin olevan tärkeä miehelleni, miesten saunassa vaihdettiin isien kuulumiset ja ajatukset ja pojan piti olla siellä isin kanssa " miesten saunassa" eikä äidin kanssa. Niin sai isikin vertaistukea.



EN tiedä, onko kokemukseni kertomisesta sinulle apua, muuta pointtini on se, että mies voi ajatuksissaan odottaa vauvaa ja valmistautua aivan eri sfääreissä kuin mitä äiti. Saattaa painaa huoli yhdestä jos toisesta asiasta, mutta mitään ei pystytä puhumaan ulos...Ymmärrän hyvin tuon tunteesi, ettet kelpaa hänelle, ihan kamalaa tulla torjutuksi. Juuri raskausaikana sitä kaipaisi toisen hyväksyntää, kun oma kroppa levähtää, tulee arpia ja kaikkea lisuketta. Kerää kaikki voimasi, yritä kertoahänelle pahasta olostasi ja tuen tarpeesta, lämmitelkää suhdettanne syömällä hyvin ja viettämällä yhdessä PALJON aikaa. Jospa se seksikipinäkin siitä syttyisi.



Paljon voimia sinulle!



Meillä on myös ajoittain ollut suhteessamme totaalista seksihaluttomuutta mieheni puolelta. Kokemuksesta tiedän, että se on äärimmäisen raastavaa ja väsyttävää. Itse mietin pitkät yöt omaa seksuaalisuuttani ja haluttavuuttani sekä sitä, voiko parisuhteemme koskaan johtaa mihinkään.



Haluttomuutta aiheuttaa helposti stressi tai masennus, jälkimmäinen oli meillä syllinen (tiesimme tämän koko ajan, mutta tieto ei helpottanut asiaa yhtään). Lapsen tulo on varmasti voimakas stressin aiheuttaja teillä.



Kannattaa ajatella niin, ettei tätä asiaa tulekaan " saada kuntoon" ennen vauvan syntymää. Lapsen tulo on niin iso muutos, että monilla pareilla seksi katoaa jonnekin ulkoavaruuteen moneksi kuukaudeksi vauvan saavuttua - joudutte kuitenkin miettimään parisuhteenne uudelleen vauvan synnyttyä. Lisäksi saatat olla tällä hetkellä poikkeuksellisen herkkä tälle asialle :)



Yritä antaa miehellesi tilaa: mitä enmmän häntä ahdistelet asialla, sitä vähemmän häntä seksi kiinnostaa. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta nähdäkseni ainoa vaihtoehto. Jos hyvä tilanne tulee, kannattaa kertoa hänelle, kuinka epähaluttavaksi itsesi nyt tunnet - varo kuitenkaan syyllistämästä!



Luota tulevaisuuteen! Itse olin varma, että liiton loppu on käsillä, mutta kummasti se jossain vaiheessa piristyi kuin itsekseen!

Meillä vain loppui seksi kun odotus alkoi näkyä ja kun vauva syntyi niin tilanna normalisoitui. Ajattelin myös että edessä on elämä ilman intiimiä läheisyyttä.

Mies valehteli minulle että hänen haluttomuutensa johtui työkiireistä ym. mutta tiesin totuuden.

Valehtelu loukkasi yhtä paljon kuin haluttomuus.



Miehesi tietää syyn miksi ei halua tai ainakin jtn, olen varma siitä. Ehkä hän ei halua loukata sinua niin kuin minunkaan mieheni ei halunnut ja siksi valehteli.

Vai voiko taustalla olla masennusta tai fyysinen sairaus? Nämä on hyvä selvittää ensin sillä usein haluttomuus ei ole varsinainen ongelma vaan oire todellisesta ongelmasta (terveydessä, parisuhteessa).



Selvitä asiaa rohkeasti ja kärsivällisesti...

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat