Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meidän perheessä on neljä lasta, nuorin kohta 4kk. Painin ristiriidoissa lapsilukumäärän kanssa, kun yksinäni mielessäni pyörittelen ajatusta " sopivasta" lapsiluvusta. Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä, mutta jätti vuoden harkintavaran asiaan. Itse olen toisaalta samaa mieltä, mietin taloutta, asunnon kokoa ja jaksamistamme, sitten toisaalta taas mietin haikeana, että oliko tämä nyt sitten se viimeinen kerta. Ulkopuoliset, jopa jotkut ventovieraat (kuten viime synnytyksessä ollut kätilö) ovat meille sanoneet ihan suoraan ettei ole meidän perheen tehtävä täyttää maapalloa ja se on loukannut minua, myös ilkeät kommentit ehkäisystä tai utelut uskonnosta satuttavat. Onko kukaan muu joutunut kuuntelemaan tämmöisiä kommentteja? Oletteko jättäneet ne ihmiset vaan omaan arvoonsa, vai miten olette suodattaneet ilkeydet? Tekisi mieli " ihan kiusallakin vaan vääntää se viides lapsi" , vaikka sehän ei tule pähkäilyideni lopputulokseen vaikuttamaan ;).

Kommentit (18)

Ihan kuin meidän perhe, siksi nimimerkki " äiti-kiljunen" . Meidän kaksospojat ovat välillä mummolassa yökylässä ja esikoinen ja kuopus kotona kahdestaan meidän vanhempien kanssa ja kahden lapsen perhe tuntuu jotenkin " liian helpolta" . On lomaa kun pikkupojat on poissa kotoa, mutta ollaan miehen kanssa todettu, että jotakin selvästi puuttuu. Kaivataan jo saman tien sitä hässäkkää, jonka pikkupojat saavat aikaan. Olenkin naureskellut hiljaa itsekseni, että jos luoja meille vielä kaksoset antais (olis kyllä liikaa, ehkä), niin olisivat sitten tyttöjä tasapuolisuuden vuoks (3poikaa, 3tyttöä). No se jää nähtäväksi...kunhan mielialat tasaantuu, voi hyvinkin olla ettei ajatus taas kaiken alusta aloittamisesta enää huvita pätkääkään.

Mun tilanne on sama ystävien suhteen, kaikki paitsi yksi ovat vielä lapsettomia ja yksi saa kohta ensimmäisen lapsensa ja toiset joko odottavat 30 " paremmalle puolelle" tai haaveilevat lapsesta. Itse pidän 30 jonkinlaisena takarajana, koska koen etten jaksa enää vanhemmalla iällä yövalvomisia ja vammaisen lapsen saamisen riski kasvaa huomattavasti (vaikkei ikinä mitään takeita ole). Eikä minulla ole mitään vastaan vammaisia lapsia, mutta en ehdoin tahdoin myöskään halua lisätä sitä riskiä. Hoidan työkseni vammaisia ihmisiä, joten ajatus vammaisesta lapsesta kotona tuntuisi raskaalta, sitten täytyisi vaihtaa ammattia jotta jaksaa kotona. Huomaat varmaan miten totaalisesti olen asiaa päässäni pyöritellyt ja siksi saanut itseni " hulluuden partaalle" . Hauskaa keskustella kanssasi, kun näyt olevan aika samanlaisessa elämäntilanteessa :).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ettei meidänt ehtävä ole koko maata täyttää...neljä lasta 5 vuosen sisään. Pahin kaikist amitä kuulin, oli silloin kun odotin kuopusta ja naapurin ukko tuli kysymään muka leikillään, et onko ne kaikki ees samalle isälle?! Tuli tosi paha mieli=(

että tää oli nyt viimenen kerta, varsinki ku tuskasta ilman puudutuksia synnärissä kiljuin. Nyt kuitenkin vielä jossittelen ja mietin miten miehen sais suostumaan, jos itsekin haluisin sen viidennen. Ymmärrän kyllä kun mies on sanonu ihan suoraan ettei jaksa enää tätä kaikkea alusta ja toisaalta itestäkin tuntuu siltä, mutta...

Vaikeita asioita ja jos molemmat ei ole valmiita, niin ei siitä mitään tule. Nyt tämän viimesimmän kanssa tuntuu niin taivaallisen helpolta, kun tyttö on koko ajan yhtä hymyä, eikä vatsavaivoista tietoakaan. Kaikki kolme poikaa huusivat vatsavaiaojaan kolme ekaa kuukautta ja oltiin ihan lopussa, mutta nyt on niin helppoa. Uskaltaako enää ottaa riskiä, josko sillä viidennellä sitte ois taas vaivoja ja mut ja miehen sais kuopata sen jälkeen ;).

Sama juttu meillä kyläpaikkojen suhteen. Meille kyllä tullaan mielellään, mutta meitä ei kutsuta minnekään. Oishan se kivaa vaihtelua päästä joskus jonnekin kyläilemään ja valmiiseen kahvipöytään, eikä olla itse aina se joka laittaa ja rättää. Teil on tulossa nyt sitte aika pieni ikäero kahden viimesimmän välillä, onko sulla ajatusta siitä minkälainen soppa siitä tulee? Itse oon arkaillu sen asian kanssa, että minkälaista on hoitaa kahta eri kehitysvaiheessa olevaa vaippapöksyä. Ku oon miettiny sitä mahdollista viidettä tossa alkusyksystä, jolloin ikäero ois alle 2 vuotta, mutta pelkään etten pärjää kun reilun3 vuoden ikäerolla on ollu niin helppoa. Ei mulla muuten ois niin hätänen olo, mutta kun se 30 tulee täyteen 07 ja sen jälkeen en välttämättä enää haluis alottaa alusta. No, aika näyttää :).

Hei!



Täällä yksi suur(?)perheellinen 34vuotias äiti. Lapsia on neljä, esikoinen ihan pian 11v, seuraava 2v8kk ja tuplamme ihan pian 1vuotiaita taaperoita.

Minäkin haaveilen vielä siitä viidennestä, vaikka joidenkin mielestä se on lapsiluvun ja ikäni puolesta hullua... Itse koen olevani vielä " nuori" ja parhaassa lapsensaanti-iässä vielä kauan ;o) Mielipiteeseeni ovat vaikuttaneet useat vastoinkäymiset, joista yksi paljonkin vaikuttanut on se, että niitä lapsia ei niin vain saada tietyllä itse suunnitellulla aikataululla (ei millään pahalla kenellekään, mielelläni soisin jokaiselle just sen määrän ja niinä päivinä kuin suunnittelee...)

Meillä tulee pakastusaikataulu vastaan (miehen siittiöit siellä;), eli vuoden päästä pitäisi olla nykimässä lapsettomuusklinikan ovenkahvaa, sikäli mikäli vielä haluamme perhettä kasvattaa. Ja minähän haluan! olisi ihana vielä saada se yksi vauva. Tuplatkin ovat olleet aivan ihania, mutta ymmärrätte varmaan, ettei ole ihan samalla tavalla ehtinyt nauttia vauva-ajasta.

Mies ei ihan vielä ole sulattanut ajatusta viidennestä. Mutta siinä mielessä hyvä, että on tuo tietty aikaraja, silloin on pakko hänenkin miettiä ja päättää tämä asia ;o)

Niin, ja ulkopuolisten mielipiteistä emme piittaa. Ihan sama meille mitä ajattelevat. Osa ei taida sulattaa näitä neljääkään, kun ovat nämä kyläilykutsut vähentyneet täälläkin, mutta saammepa sitä enempi nauttia lapsistamme täällä kotosalla =o) On meillä silti aika paljon myös suurperheellisiä ystäväperheitä, heidän kanssa treffatessa sitä vilskettä ja vilinää ja ihania elämän ääniä piisaa.



Eipä nyt tällä erää tämän enempää, peti kutsuu.

Tsemppiä vaan kaikille katraineen!

Täällä odotellaan viidettä lasta ja kommentit kun kerroimme raskaudesta olivat mieltä musertavia. Lähiympäristö ei vain voinut käsittää asiaa kuinka me jaksamme. Tuli mm. kommentteja " ei voi olla totta" " herranjestas kuinka te jaksatte/pärjäätte ym." " se taisi olla vahinko" sitten oma lukunsa ovat nämä kommentit jalkapallojoukkueesta bändistä ym... maailman täyttämisestä!! Kaikkein eniten pahoitin mieleni anopin kommentista " ettekai te meinaa sitä tehdä" .



Meillä on -99 poika, -01 kaksospojat, -04 tyttö ja nyt tämä helmikuussa syntyvä vauveli.



Neuvolatäti on ihana meillä ja toivotti tervetulleeksi uudelleen asiakkaaksi neljännen jälkeen.. :) samoin synnäri.



Meillä myös meno perheessä on kuin kiljusilla pojat tosi äänekkäitä ja vauhdikkaita. Harvemmin vaivaamme ketään hoitoasioilla. Mutta olen huomannut ettei hurjasti ketään huvita tulla meille kylään kun meno on niin kovaa ja äänekästä. Kuria meillä kumminkin löytyy ei saa käsittää väärin mutta lähteehän isosta perheestä ääntä. Samoin kyläpaikat joihin voimme mennä kylään on pienentynyt.



Minusta tuo kommentti jonka sait kätilöltä oli aivan käsittämätön, kyllä minäkin olisin loukkaantunut moisesta. Mutta toisesta sisään ja niin edespäin ;) Minusta on aivan jokaisen oma asia kuinka monta lasta haluaa kunhan perhe jaksaa sen. Meillä myös välillä tulee kommenteja ettei meidän aika voi riittää kaikille lapsille mutta niin se vain riittää jokaikinen saa huomiota osakseen tasapuolisesti.



t. Hellu ja katras

Meillä on myös 4 lasta ikähaarukassa 1-7v. Me miehen kanssa yhdessä podemme kroonista vauvakuumetta vaikka järki sanookin että näistä neljästäkin on iloa ja puuhaa riittämiin ja että uusi vauva toisi mm. taloon laajennuksen tarpeita. Autoon mahtuisi vielä 1 mutta, kun on tuota kaksosten saamisen vikaa niin eiköhän se kohtalo " piruuttaankin" siunaisi meitä vielä toisilla kaksosilla jos nyt vauvaa alettaisiin tekemään =) eli asia on silleen hautumassa ja saa nähdä millaiseen ratkaisuun päädymme. Se on päätetty että aikaa saa kulua. Onneksi itsellä tulee vasta ensi vuonna 30v täyteen joten noita hedelmällisiä vuosia pitäisi vielä jokunen edessä olla.



Me emme ole saaneet paljoakaan negatiivistä palautetta isosta perheestä. Ainostaan äitini siitä joskus naljailee mutta hän ei tämmöisestä isosta perheestä oikein ymmärrä kun meitä siskon kanssa on 2 ja 17vuoden ikäerolla (samat vanhemmat). Sairaalassakin toivottivat tervetulleeksi uudelleen kun tuon nuorimmaisen kanssa sairaalasta kotiin lähdimme. Itse totesin silloin että eiköhän tämä perhe nyt ole tässä mutta kätilö hymyili ja sanoi että ei sitä nyt kannata päättää.



Mun mielestä noista toisten mieleipiteistä ei kannata missään nimessä piitata. Tärkeintä on että uusi perheen jäsen on kaikkien perheenjäsenten puolesta toivottu ja itse miehen kanssa kokee että rahkeet riittävät jakamaan huomiota ja rakkautta kaikille lapsille. Tietysti se rahallinenkin puoli on mietittävä mutta henkinen on varmasti tärkeämpi. Teillä tuo nuorin on vielä niin pieni että ei kannata varmaan vielä kauheasti asiata stressiä ottaa katsoo sitten ajan kanssa miltä tuntuu ja niin omat kuin miehenkin mietteet voivat vielä vauvan kasvaessa muuttua suuntaan jos toiseenkin.



" Asioille on annettava aikaa."

- Alibullenin neidit Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvassa =)

Meillä on 5 lasta jotka ovat syntyneet 4 vuoden sisään. Esikoinen 5v, kaksoset 3,5v ja toiset kaksoset 1,5v. Me emme ole kauheasti kuulleet mitään ilkeyksiä tai sitten en vain muista. Enemmänkin on saanut arvostusta ja kauhistelua tyyliin " minä en kyllä jaksaisi" ja " miten ihmeessä selviät" . Ymmärrän kyllä kauhistelun koska itsekin esikoisen vauva-aikana tunsin kauhunsekaista kunnioitusta tuplaäitejä tai muuten vain useamman lapsen äitejä kohtaan :).

Itsekin poden kroonista vauvakuumetta, mutta olemme tuon tuplariskin ja todella rankkojen raskausaikojen jne. vuoksi tehneet vakaan päätöksen että tämä perhe riittää meille. Jotenkin olen aina ajatellutkin että itse haluaisin 5 lasta ja se toteutuikin aika nopeassa aikataulussa :). Tohinaa riittää kun meillä on 4 vilkasta poikaa ja yksi pieni tyttö mutta hauskaahan tämä ihan oikeasti on! Kun meidänkin 3 isointa olivat mummolareissulla ja vietin päivän yksin pienten kaksosten kanssa, oli jotenkin liian rauhallista ja tylsää ;).

Tsemppiä teille siskot älkääkä piitatko muiden möläytyksistä ;)!

Eilen kävin katsomassa ystävän 3 viikkoista vauvaa ja voi että kuinka se pienen vauvan ääntely ja liikehtiminen sai taas pienen vauva kuumeen aikaiseksi. On ne ihmisenalut vaan niiin suloisia ja äidin vaistoja herkistäviä=). Onneksi on taloprojekti niin hektisessä vaiheessa ettei vauvakuume pääse todenteolla ainakaan vielä iskemään päälle. Mutta edelleen jossain mielen pohjalla pyörii että ehkä vielä kerran...

...ja neljästä olemme haaveilleet, mutta mieli vielä sitä viitosta tekisi. Onneksi myös miehellä! Ihana oli se äitipolin lääkäri joka puhui koko raskauden ajan ´sitten ensikerrasta´ vaikka vielä tuolloin olin satavarma että lapsilukumme täyttyy nyt. Ilkeitä kommentteja en ole kuullut muuta kuin parilta itse lapsettomalta tyypiltä ja heidän juttunsa pistän katkeruuden piikkiin. Tai heitän takaisin jotakin tyyliin ´on se hyvä että edes jotkut tietävät mitä sillä tehdään´... Ajattelemattomuutta ja pään pyörittelyä esiintyy sitten siitäkin edestä ;)



Ihaa ja lapset 3v10kk, 2v7kk ja tuplat 3kk

Täällä kirjoittelee yksi suurperheen äiti, jolla vanhimmat lapset ovat jo teini-iässä ja toiset tuplat synnytin 38 vuotiaana.



Kun kunnostaan ja ruokavaliostaan pitää huolta, niin kyllä nelikymppinenkin vielä terveitä vauvoja saa ja jaksaa hoitaa. Osaan nauttia paljon enemmän iltatähtituplien vauva-ajasta kuin neljän lapsen pikkulapsiajasta alle kolmikymppisenä.



Eli tyttäret, älkää kokonaan haudatko vauvahaaveita kolmekymppisinä ! Elämää on vielä kymmenen vuoden päästäkin !!!

Aikaa saa ja pitääkin kulua, en ole niitä " heti perään ihmisiä" , haluan antaa aikaa ja rakkautta rauhassa tälle uudelle tulokkaalle kuten aiemmillekin lapsille. Ristiriita ja ajatusten myllerrys johtuu siitä, että ikää tulee ens viikolla mittariin jo 29v, enkä ole kovin halukas enää 30 jälkeen lasten saantiin, ollaan miehen kanssa sovittu sterilisaatiosta molemmille ja siksi varattiin vielä vuoden kypsyttelyaika. Hormoneilla on myös osuutensa asiassa, kyyneleet ja haikeus pienten vaatteiden pois pakkaamisessa ja imetyksen lopettaminen. On kiva keskustella tästä asiasta, jotta sais vähän jäsenneltyä omia ajatusia, eikä tarvitse pyöritellä kaikkea omassa päässä. Hienoa kuulla, että teidän perheeseen suhtaudutaan noin positiivisesti! Meidän lasten kasvatusta ja käytöstapoja kyllä kehutaan, eikä ystävistäkään kukaan ole koskaan " joutunut" meille lastenvahdiksi ja siitä huolimatta jopa omat ystäväni ovat meidän puolesta sitä mieltä, että meidän perheen lapsiluku on täynnä. Mun mielestä se on omituista, eikös ystävien kuuluisi tukea toisiaan? Tekee hyvää purkaa näitä tuntemuksia täällä, koska ystäville ei tästä asiasta voi puhua ;).



p.s. älköön kukaan ottako nokkiinsa " heti perään" -jutusta, kerroin ainoastaan omista tuntemuksistani itse itseni tuntien :)

Kyllä oli todella ilkee " vitsi" naapurilta, ihmiset ei ajattele miten ne voi loukata. Meidän äitiysneuvolan-täti on ihana ja sanoi, että harkitkaa nyt vielä ennen kun teette mitään lopullisia päätöksiä. Eikö oo kumma, että toiset ottaa päänsärkyä toisten lapsiluvusta. Itsehän tässä lapset kasvatetaan ja elätetään, eikä yhteiskunnan hoiviin jätetä. Esikoisen synnytyksessä oli kätilö joka oli yh ja 9lasta ja nyt vikan synnytyksen kätilö suunilleen mun ikäluokkaa ja sitä mieltä, että " eiköhän teidän kannata nyt lopettaa toi lasten tekeminen ja jättää se muidenkin hommiks" ja toinen synnytyksessä ollut kätilö ihmetteli mieheni onnenkyyneleitä " kun eihän tämä ole ensimmäinen lapsi" . Kiva tietää etten ole ihan ainut, joka on joutunut " lapsipoliisien" silmätikuksi. Ennen oli normaalia, että oli useampi lapsi perheessä, nyt pitäisi olla tyttö, poika, koira ja omakotitalo, niin mahtuisi standardeihin.

Hei muumiliina, kiitos osoitteesta, laitan todella mielelläni viestiä sinulle!

enemmän sitä uutta vauvaa/lasta vaiko synnyttämään.... Mulla kaksoset syntyivät sektiolla mutta 2 nuorempaa alateitse ja nämä kaksi jälkimmästä synnytystä ovat olleet todella hienoja kokemuksia ja olen jotenkin addiktoitunut siihen puuhaan (sanokaa hulluksi vaan..=)) Raskaus aika on kyllä nimensä mukaisesti kaikki 3 kertaa ollut raskasta enkä kyllä sitä aikaa niin kovin kaipaa.



Me olemme kyllä ajatelleet tätä uuden vauvan mahdollisuutta pohtia ihan hissun kissun mutta täytyy myöntää että mulla on salainen suunnitelma B meidän uuden talon laajentamikseksi jos vielä lapsi tulee ja sit se suunnitelma C jos tuleekin 2 kerrallaan =). Sterilisaatiota pohdittiin nuorimman jälkeen mutta 3 vuoden kierukkaan päädyin. 2 vuotta aikaa pohtia seuraavaa siirtoa...

En sitä ajatellutkaan, että elämä loppuu nelikymppisenä, mutta en vaan halua vauvajuttuja enää siinä iässä, kun voisin mahdollisesti olla silloin jo esikoisen toimesta isoäiti. Haluan sitte nelikymppisenä nukkua yöt hyvin ja nauttia mieheni kanssa kahdenkeskeisestä ajasta. Yhdelle sopii yks ja toiselle toinen...En todellakaan halua enää perheenlisäystä siinä vaiheessa ja sterilisaatio onkin ajankohtainen juttu ihan muutaman vuoden sisällä. Olen näin alle kolmekymppisenäkin osannut nauttia lasten vauva-ajasta, joten siitä en ole mitenkään jäänyt paitsi :). Se nyt vaan on elämän tosiasia (eikä siihen vaikuta äidin liikunnat ja syömiset), että kromosomiperäisten vammojen riski lisääntyy äidin iän myötä. Voimia kaikille äideille ikään katsomatta!

Meillä ei ystävät ole koskaan huomautelleet perheemme koosta. Toki ovat toisinaan olleet hieman hämmentyneitä meidän perheen touhuja katsellessaan.Meillä on vähän semmoinen kiljusen herrasväki eli menoa ja ääntä piisaa. Meillä kaikki ovat aika tempperamenttisia, niin lapset kuin vanhemmatkin. Lapsemme ovat energisiä ja vilkkaita, mutta ehdottoman sydämmellisiä ja käytöstavakin ovat ainakin kyläreissuilla hallussa. Minun ystävät ovat kaikki vasta päässeet kuluneen vuoden aikana lasten hankinta vaiheeseen ja tuttava piirissä onkin 2 vauvaa ja 3. syntyy ihan lähiaikoina. Sukulaiset eivät luultavasti pystyisi järkytystään peittelemään jos heille kertoisimme vauvauutisia. Äitini varmasti sanoisi jotainkin negatiivista ja muut olisivat paljon puhuvilla ilmeillä hiljaa... Mutta jos vauvaa päädytään vielä tosissamme haaveilemaan niin en aijo olla kenenkään ulkopuolisen mielipiteistä moksiskaan.



Itse nautin suunnattomasti siitä miten lapset ovat toisilleen tosi rakkaita ja osaavat leikkiä yhdessä vaika ikäeroakin on kaksosten ja 2 pienemmän välillä on useampi vuosi. En osaisi kuvitella että lapsia olisi vain yksi tai kaksi mutta hyvinkin voisin ajatella että viides ja kuudes voisi vielä joukkoon mahtua ;). Toisaalta perhe tuntuu hyvältä tässäkin jo olemassa olevassa kokoon panossa... ehkä meidän seuraava vauva onkin jokin karvainen otus =)



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat