Seuraa 

Kaksi pinoa peräkkäin kaukana alhaalla, joten päätin aloittaa uuden. Ja koska vuorokausikin vaihtuu just, teen omavaltaisesti tällaisen vuodenvaihdepinkan. Tuntuu olevan niin hiljaista loma-aikaa, että pärjätään ehkä yli viikonlopun. Tai katkaistaan sitten, jos alkaa viisi sivua täyttymään.



Rakastan tätä keskiraskausaikaa. Olo on hyvä: melkein kaikki vaatteet sopivat vielä, iho on hyvä, tukka ei rasvoitu, aviomies kiinnostaa taas - eikä niin vähänkään, ruoka maistuu, mutta paino ei nouse vielä juurikaan. Väsyttää kyllä, mutta se johtuu varmaan eniten pimeydestä. Onneksi päivät jo pitenevät. Joulun aikaan ei päivänvalolamppuakaan ole tullut käytettyä, kun himoaa vaan tunnelmallista kynttilänvaloa.



Ensi viikolla on jo rakenneultra, tänään tuli 18 viikkoa täyteen. Laskin kelan laskurilla, että voisin aloittaa äitiysloman jo 30.3. ja taidanpa itse asiassa tehdäkin niin. Mies käyttää kuitenkin todennäköisesti viimeiset kaksi vanhempainlomaviikkoa ja kaksi isäviikkoa sen päälle, joten ihan saa hyvät lähdöt pikkutyyppi kotosalla.



Isoin siskokin jo aloittaa ensi syksynä eskarin, pienempi isosisko ehkä sitten tekee syksyn 5-tuntista päiväkodissa. Luulen ainakin vahvasti, että meidän molempien jaksamiselle on parempi, että ainakin alussa olen vauvan kanssa kahden päivät. Olen nimittäin ollut kahdesta lapsesta vauva-aikana täysin läpiväsynyt ja masentunutkin. Nyt osaan jo etukäteen varautua siihen, samoin siihen, ettei imetyksestä tälläkään kertaa varmaan tule mitään. Aion kyllä sitkeästi yrittää, mutta alistun siihen kohtaloon, että toiset meistä ovat lypsykarjaa, toiset lihakarjaa ;)



Mulla on ihana " vapaailta" , kun mies on kavereiden kanssa " tuulettumassa" (miten se saakin haisemaan niin pahalle) ja lapset menivät hyvissä ajoin nukkumaan. En jaksanut edes vaatia lattian raivausta. Lupasin huomenna ajaa puskutraktorilla ponit ja barbit kasaan elleivät saa niitä aamusta paikalleen. Inhottava kiristäjä-äiti.



Traumatisoikohan tuollainen, tuskinpa...

Sivut

Kommentit (21)

Vuodessa on tapahtunut meidän perheessä paljon. Pillerit lopetin yli vuosi sitten ja viime vuoden joulukuussa isäni kuoli. Talvi suunniteltiin häitä ja pääsiäisenä niitä sitten juhlittiin ja pieni häämatka vielä siihen päälle. Kesäkuun alussa juhlittiin mieheni valmistumista ja hänen työn perässä muutimme Helsingistä Satakuntaan. Kun lasta ei kuulunut aloin opiskella avoimessa yliopistossa ja suunniteltiin uuden koiran hankkimista. Sitten suureksi iloksemme lokakuussa raskaustesti näyttikin plussaa! Pian joudumme sanomaan hyvästit vanhalle koirallemme ja helmikuussa palaamme joksikin aikaa Helsinkiin asumaan, sitten perheemme lisääntyy pienokaisella.. Ei siis edelleenkään tasaista elämää tiedossa! :)

- Alkuvuodesta alkoi vauvantekopuuhat

- Heinäkuussa mentiin naimisiin

- Sain opinnäytetyön puoliks valmiiksi ennen joulua ja ylipäänsä selvisin tästä syksystä, oli aika kauhea opintojen puolesta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuosi vaihtuu kohta, aika summata yhteen mitä tänä vuonna on tehnyt/on tapahtunut.



Tietenkin lapsen" tekeminen" , keskenmeno ja nyt tämä raskaus tietysti, siinä on aika runsaasti kahdelle ihmiselle yhdeksi vuodeksi. Miehen kanssa kävimme kesällä euroopassa moottoripyörällä, ihan uusi ja ihana kokemus. Hieman harmittaa, että nyt kesällä ei päästä ja kestää varmaan hetken ennenkuin pääsemme kahdestaan yhtä pitkälle matkalle. Keväällä ehkä voisi tehdä muutaman pienemmän reissun, jos sovin pöksyihini! Äitiys-mp-housuja ei taida olla olemassa.. Mitäs muuta, samassa työpaikassa edelleen, samat työkaverit, kaikki sujuu mukavasti tällä rintamalla. Muutama kuolemantapaus sattui viime vuoden ajalle, että toki on vuosi sisältänyt jonkin verran surullisempiakin asioita..

Pitää miettiä vielä mitä kaikkea on ehtinyt kokemaan ja oppimaan, tehdä tilinpäätös.



Mitä muille Kertuille on vuonna 2005 tapahtunut? Raskauden lisäksi tietenkin..



Muuten oman mahan ympärille, ei suurempia, nyt oli vaihteeksi sentin pienentynyt alhaalta ja kaksi kasvanut navan yläpuolelta.. Voi olla että on hieman turvotustakin. Pieniä hipaisuja tuntuu aina töissä, istun satulatuolilla ja jos odottelee kärsivällisesti niin tuntuu pienen pieni liike.. :)



Uudeksi vuodeksi ostettiin muuten raketteja, vaikka ei lapsia vielä olekaan. Ollaan varmaan itse niin lapsenmielisiä että pitää olla.. x)



Mrs.Marple & rääpäle, rv 16+6 (JEE, huomenna taas uusi viikko!)

Ensiksi menneestä vuodesta. Vuosi alkoi hirveällä koulustressillä ja kriisillä. Koko kevät meni kriisin kourissa, olin tosi masentunut ja hukassa. Erottiin miehen kanssa, vaikka asuttiinkin vielä yhdessä. Kesällä sit löydettiin toisemme uudestaan ja rakastuttiin, se oli mahtavaa! Piti kuitenkin vähän reissata yksin ja asua pari kuukautta omillaan, kun tuntui, että pitää vielä kuitenkin kelata asioita ja saada oma pää kuntoon. Onneksi siitä selvittiin, eikä poikakaan saanut (toivottavasti) traumoja, vaikka äiti olikin vähän hukassa. Mies on tosi hyvin jaksanut olla pojan kanssa, vaikka itselläänkin taatusti oli vaikeaa. Kun muutin takaisin, aika pian tulin raskaaksi.



Tää raskaus tulikin ihan yllärinä, vaikka ehkäisyä ei käytettykään. Ollaan aiemmin yritetty tulla raskaaksi ihan tosissaan jotain 1,5 vuotta, mutta ei tärpännyt. Mutta hyvä näin, nyt on parisuhde vakaalla pohjalla ja koko perhe ollaan innoissaan tästä uudesta tulokkaasta. Vuosi siis kääntyi hyväksi, vaikka vaikeasti alkoikin.



Mutta nyt siihen omaan napaan. Pikkuinen potkii masussa, liikkeet on tuntunut päivittäin vajaan viikon. Se on ihanaa! Supisteluita on välillä, mutta olen parhaani mukaan levännyt. Liitoskipujakin on ollut jo monta viikkoa, mutta nyt ne ei vaivaa niin paljon, kun olen maannut sohvalla enimmäkseen, ettei supistelisi. Kun makaan selälläni, tunnen vauvan selvästi. Yleensä se makoilee vasemmalla puolella, mutta myös usein tuolla ihan alhaalla. Tunteeko muut vauvan? Tää on musta tosi outoa, koska en ikinä esikoista tuntenut. Ja se näkyykin selvästi, toinen puoli masusta on paljon korkeammalla (siis kun selällään makaa, ei sitä muuten erota)!



Mukavaa vuodenvaihdetta kaikille!



gabriela rv 16+1


[color=fucshia] Tulin toivottamaan [b] kaikille Kertuille [size=3] OIKEIN PALJON PAREMPAA ENSI VUOTTA [/size] [/b]



Tuosta moottoripyöräilystä pieni kommentti omasta elämästä -> Poikaa oottaes mulle lääkäri kielsi sen koska se aiheuttaa aika kovaa tärinää kohdulle (vert. ratsastukseen) ja voi aiheuttaa esim. istukan repeämisen tmv.

Mekin myytiin kyykkypyörä pois ja päätettiin miehen kanssa hankkia uusi kun viiminenkin tehty lapsi on hieman isompi -> 2-3v.



Mutta nyt poistun siivomaisen pariin ja odottelen sen jälkeen leväten siskoa perheineen kylään :)



Marieela ja Paapero 15+0

Kuopusta nukuttelen, esikoinen isän kanssa paukuttelee pihalla. Muut aikuiset pikku hiljaa humaltuu, minua vaan ärsyttää koko ajan enemmän. T o s i k i v a a!

Ompa tosiaan hiljasta, vaik eipä tuota itekään meinaa keretä ku pyörähtää..



Tänään viimeset synttärivieraat tulossa. Ei yhtään hauskaa näin monena päivänä ottaa vieraita vastaan. Poika enemmän ku onnessaan ku kokoajan lahjoja saa.



Oma (.) lähes ennallaan.Aamusin huomaa miten kohtu on kovana ja ISO... Muulloimpa ei oikeestaan huomaa jos ei oo hirveen tiukat vaatteet päällä. Mut nyt on varmaan se keskiraskauden energisyys päällä, tuntuu et saa paljon enemmän aikaseks,vaik samat hommathan ne piti ennenki tehä, nyt vaan ei niin pakkopullaa...



Taas yöllä valvottiin pojan kans,silmät kirkkaana vähä jälkeen 2 kiepsahti väliin ja varmaan tunnin pyöri... Outoo...



Vielä ois 3 vp tän pvn lisäks...Pääs vähä tottumaan tähän kaksin oloon. No eipä noita töitä oo ku helmikuun alkuun asti,sit pari kk hoitovapaalla taas ennen äitiyslomaa..Innolla ja kauhulla ootan jo...



Jos ei koneella enää tule käytyä ennen niin HAUSKAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE KESÄKERTUILLE!!!!!!!!!



Suhmura ja Napura 17+1

Minäkin nautin juuri tästä vaiheesta raskaudessa. Tosin nyt minulla jyllää poskiontelon tulehdus ja päätä on särkenyt 24/7, mutta kävin lääkärissä tänään ja sain lääkkeet joten ehkä jo huomenna on " normaali" olo taas.



Eilen oli toista kertaa neuvolassa ja ensimmäistä kertaa kuunneltiin sydänäänet. Kahdessa ultrassa jo olen käynyt, mutta nyt oli kiva kuulla ne. Itse en vielä osannut kuvitella, että tuntisin jo liikkeet sillä ekassa raskaudessa tunsin vasta vkolla 18 ja tokassa vielä myöhemmin. Eilen kuitenkin neuvolassa sain tietää, että kohtuni on jo vain parin sormenleveyden päässä nevasta (kolmas raskaus jo) joten luultavasti tuntemani sipaisut ovat olleet liikkeita. Itse näes ajattelin, että ne tuntuvat liian ylhäällä viikkoihin nähden.



Meillä siis kaksi energistä tyttöä ennenstään jotka nyt 7h/pvä 4 pvää viikossa perhepäivähoitajalle, kun minä olen jokusen kuukauden töissä. Olenkin miettinyt pääni puhki mitä teen syksyllä. Edellisten ikäero oli myös alle 2v. ja olin tosi puhki ekan vuoden. Esikoinen lopetti päiväunet heti, kun vauva tuli kotiin ja kuopus ei huolinut koskaan pulloa/tuttia sekä söi ekat 10kk 2h välein päivin/öin + sairasteli. Esikoisellehan olisi kerhoja yms, mutta kuopus on niihin liian nuori... Olenkin siis miettinyt päiväkotia molemmille esim. 2 päivää viikossa/5h kerrallaan sisarusryhmässä. Enempää en edes haluaisi sillä tykkään käydä puistoissa yms , mutta olisi kiva voida levätä välillä. No, onneksi on vielä kevät aikaa miettiä...



Meillä mies on matkoilla joten olemme Uuden Vuoden ihan vain kotona tyttöjen kanssa. Ostan varmaan jotain hyvää syötävää ja ehkä ystävä tyttärensä kanssa tulee käymään.



Hyvää Uutta Vuotta kaikille!



Jazzimiina rv 16 ja tytöt (10/02 ja 07/04)

Olen käynyt melkein joka päivä kirpputorilla metsästämässä mammahousuja, koskaan ei ole ollut ainoitakaan koko kirppiksellä. Tänään taas syynäsin kaikki housut läpi ja löysin yhdet vaaleansiniset mammafarkut, jotka juuri sattuivat olemaan minun kokoa. Ja kaiken lisäks niitä oli lyhennetty ja ne sopi kuin nakutettu mulle. Näyttivät ihan uusilta, ja hinta, 10e!! Vähänkö olin fiiliksissä. Joensuun kokoisesta kaupungista kun ei löydy mammahousuja edes kaupoista. (Lindexillä ihan muutama malli).



Tänä aamuna taas iski epätoivo kun paino oli taas laskenut. Mahakin tuntui olevan kutistunut. Kyllä se kohtu tuntuu, mutta eikö se alkais jo kasvaa isommaks! Toisaalta kun netistä katsoi piirroskuvia, niin neljännen kuukauden jälkeen piirrosmammalla ei näkynyt mahaa ja viidennen kuukauden jälkeen maha oli jo tosi iso. Mulla juuri tuli se 4kk täyteen, eli oletettavasti maha kasvaa seuraavan neljän viikon aikana huomattavasti. Hope so!



On se kun ennen raskautta toivoin, ettei paino nousisi paljon ja nyt olen ihan epätoivossa kun se ei ole noussut. Toisaalta, kai se rupee lopussa nousemaan enemmän. Tätä tämä on esikoisen odottaminen. Mikään ei ole koskaan hyvin. =)



Tytteli-83 rv 16+4


Eilen illalla tuli eka kunnon potku mahaan -> miehen kanssa tuijotettiin masua ja ihan kunnolla heilahti nahka :) Ja muutenkin liikkui niin paljon että masu muutteli muotoaan ihan kunnolla. Nyt pvä meneekin pelkällä hymyllä kun noita liikkeitä tuntee jo päivittäin - poistaa kummasti huolet kun tuntee likkeet :) Meidän esikoinenkin näki tänä aamuna liikkeet ekan kerran ja tyttö ei voi nyt muuta kuin höpötellä kuinka niin pieni saa jo äidin masun liikkumaan ja meille merkiksi että sisällä ollaan :))

*herkistelee* :' )



Täällä pitäs pientä siivouksen poikasta suorittaa huomista ajatellen. Sisko tulee miehensä kanssa iltaa viettää ja perunatkin pitäs salaattia varten keitellä jne jne.



Kiva et on vuoden vaihde. Ostettiin pussillinen rakettejakin ja lapset ei meinaa pysyä nahoissaa huomiseen asti jotta päästään ihastelemaan ihania kirkkaita ja värikkäitä ilotulitteita :)



Mutta pidemmittä puheitta hommiin..



Marieela ja Paapero 14+6

Viimeset vieraat just lähtivät ja mies meni pitsaa hakemaan...



Piti ihan miettiä mitä tänä vuonna onkaan tapahtunu.......

Ihan ekana mentiin helmikuussa naimisiin 3vkon varotusajalla. Samalla päätettiin rueta taloo ehtimään,mikä ei oo vieläkään löytyny... kesäkuussa jätin pillerit pois ja yritys alko.... Elokuun alussa viikon varotusajalla rupesin yksityisyrittäjäks-->pph:ks... ja sit tärppäs tää vauva... Loppujen lopuks ei paljoo oo tapahtunu...



Nyt se pitsa tuliki jo.......



Suhmura

Tässä eggiksen vuosi 2005:

- Keväällä aloin tekemään gradua, jota tein koko kevään muutamana päivänä viikossa, kun miehellä oli vapaata koulusta ja pystyi hoitaan esikoista

- Kesäkuukaudet olin töissä, syyskuulla jätettiin ehkäisyrengas pois siinä toivossa, että saataisiin ensi vuonna syysvauva

- Päätettiin viimein mennä naimisiin - häitä tanssitaan ensi maaliskuussa. alunperin päiväksi sovittiin 22.4.06, mutta vauva ilmoitti tulostaan nopeammin kuin kumpikaan olisi osannut odottaa ja toivoa, joten siirrettiin häitä aikaisemmaksi (onneksi ei ehditty varata kirkkoa ennen vauvauutista).

- valmistuminen jää ensi vuoteen, vaikka tavoite oli tänä vuonna :s - kesätyöt katkaisivat pahimmoilleen gradun teon, ja nyt en ole saanut sitä tehtyä, kun mies opiskelee ja on töissä.



e. rv 17+1



[color=green]ja oikein iloista ja vauva rikasta uutta vuotta 2006 kaikille!



oli kyselyä kuluneesta vuodesta...sen verran nyt lyö ns. tyhjää etten muuta nyt muista kuin:

kaksi pikkuista ollaan saatu sukuun lisää.

muutettiin uuteen kotiin ja hommattiin isompi auto.

meillä tuli miehen kanssa 5vuotta naimisiinmenosta täyteen

ja vuoden kohokohtana vielä tuo oikeusjutun voitto :)



tämä päivä menikin sitten vähän pyllylleen; kuopus tuli kipeäksi: nuha, kuumetta melkein 39astetta, yskä ja viime yönä oksensi sänkyynsä...ja kovasti pelkään että on sitä rs-virusta :(((

ja tästä syystä ei sitten uskallettu lähteä tuonne sukulaisten luokse jossa ollaan nyt monena vuotena käyty...ja kyllä harmittaa!



nyt täytyy mennä syöttään tyttöjen iltapuurot. heipodei taas ensikertaan :)



krisse,tytöt 11/02 ja 08/04 ja Allu rv16+0

Täällä taas pitkästä aikaa... Noista liitos kivuista, mulla on ollut niitä viimiset kaks viikkoa ihan kauheasti, aikast tuskaa! kui ne voikin olla niin kovat?

Sit oisin " kysynyt" Mrs. Marplelta, oon lukenut jostain et raskauden aikana ei oo suositeltavaa toi moottoripyöräily? Ootko sä kuullut vai kuvittelenkost vaa? Ajattelin laittaa kyllä oman pyörän myyntiin kun en aja enskesänä (en ees pystyis ku se on kyykkymallinen) enkä tuskin USKALLA seuraavanakaan ja jos sit mieli tekee tulevaisuudessa täytyy ostaa uus. Mut jotenkin ajattelin etten ees sais mennä miehen pyörän taakse enskesänä, siis tietty jos ees mahtuisin siihen?!



Vuosi 2005 onkin ollut aika haipakkaa! Maaliskuun alussa laitoin oman liikkeen. Ja maaliskuun lopussa erosin aviomiehestä, sitte tulikin TOSI kallis liike ku ex-mies sen teki (on puuseppä). Elelin siinä reilu puoltista kuukautta (vaan) yksin ku tapasin uuden miehen ja siitäkös ne puheet pikkukaupungissa lähti!! Oon aika " herkkä" ollut aina kaikille puheille ja oli aika raskas kesä kaikkien niitten juorujen keskellä. Ex mies edelleen ajattelee et meillä oli suhde jo ennen ku me exän kans erottiin. Onneks ne juorut ei vaikuttanut asiakkaisiin. Sitten tän ihanan uuden miehen kans haluttiin heti alkaa suunnittelemaan perhettä ja ups, meillä tärppäs heti! ei tullut yhtiäkään menkkoja ku jätin laastarin laittamatta. Siinä mun vanha vuosi.



Tänään mennään ystävien luokse raumalle, ajattelin nauttia puoli lasia kuohuvaa ja monta pulloa smurffilimua! Raketteja ostettiin vaikka porukassa ei oo ainuttakaan lasta! :D



IHANAA VUODEN VAIHDETTA KAIKKILLE!!



Odottavaparturi ja Mutteri 14+1



:( yövuorossa kukutaan vaikka kivempi se ois olla miehen viekussa kotona....



Galluppiin vuodesta 2005:

Alkuvuotta varjosti keskenmeno helmikuussa (ylläriraskaus) sitten alotinkin pillerit koska mies ei halunnu vauvaa... Ja kesä meni sitten totutellessa ajatukseen että näinköhän tässä ootellaan viel vuosia raskautta!



Ekaa kertaa olin ihan kokonaisen kuukauden kesälomalla ja täytyy sanoa että kelit suosi mun lomaa!!! Ihanaa oli olla vaan mökillä ja uimassa!!!



Syyskuussa sitten sain luvan lopettaa pillerit ja samantien tulinkin raskaaksi ja nyt odotellaan esikoista jännityksellä!! Alkuraskautta sitten varjosti suru miehen enon kuolema, oli miehelle läheinen ja tuntuu vieläkin tosi epäreilulle että kuoli juuri nyt: varsinkin kun kuolema oli tosi omituinen tapaturma...



Sukulaisille kerrottiin vauvasta jouluna ja aivan älyttömän innoissaan on kummankin puolen sukulaiset!!! Vauva on saanut jo lahjojakin!! mm tulevalta " ylpeältä enolta" vaatteita kun oli innostunut ostelemaan!!



Siinä lähimain mitä mieleen on jäänyt tästä vuodesta!!!



Nyt alkaa paukut taas kovenemaan tuossa pihamaalla joten tarttee mennä vartioimaan tuota meidän parkkipaikkaa: siellä kun ammutaan on suuri riski osua palohälyttimiin ja palokuntaa tänne viimeksi kaipaisin....



Oikein ihanaa vauvanodotusvuotta 2006 kaikille kertuille!!! Aatelkaa nyt alkaa meidän vauvojen syntymävuosi!!!! :)



Miitsu 16+0



Ihan pisti kirjottaa ja pohtii...



Mutta eka siis kuulumiset:

Ultrassa käyty ja kaikki hyvin. Tänään kuunneltiin neuvolassa ekaa kertaa sydänäänet. Siellä se pomppoili. Ihanaa! Verenpaine oli koholla joten kirjottivat saikkua ja terkka sano että nyt uudenvuoden yli lepäilet, eiköhän se siitä! Miehelläkin alkoi juuri vapaaviikko, jes!



Raskaus siis sujuu hyvin!



Sitten mitäs on vuoden aikana tapahtunut.

Keväällä olin sellasessa harjoittelussa (opiskelen sosionomiksi) että löysin sen paikan missä haluan olla töissä kun valmistun. Ihana huomata että tää on se juttu!

Häitä valmisteltiin koko kevät ja häät oli kesäkuun alussa.

Olin kesän töissä lastensuojelulasten parissa ja kokemus oli mieletön kun sai antaa jotain sellasta mitä he eivät kotona saa-- rakkautta, välittämistä, rajoja....

Loppukesästä parhaat ystävämme menivät kihloihin. Häitä pikku hiljaa aletaan suunnittelemaan.

Kesän lopussa aloitin opiskelujen ohella työt äitiyspäivärahan nostamiseksi. Syksyllä päätin ottaa rennommin ja jätin harjottelun väliin. Stressi helpottui ja vihdoinkin raskaus sai alkunsa.



Sellasta tulee mieleen....





Oikein HYVÄÄ VUODENVAIHDETTA kesiksille!

Ilmoittelen taas itsestäni kun on jotain kerrottavaa.... =)



Soffu+Nuppu 14+2

Galluppiin ajattelin tulla vastaamaan.



Jäin tammikuussa töistä ensin kuukauden sairaslomalle ja sitten äitiyslomalle. Maaliskuun 17. meille syntyi ihanaakin ihanampi pieni pojan koltiainen. Kevät meni sitä pientä kääröä ihmetellessä ja kesä oltiin pohjoisessa sukulaisten luona.



Syyskuussa huomasin olevani uudelleen raskaana, eli todella mahtava vuosi on takana =) Elämäni paras.



Vuosi 2006 tuo varmasti uusia haasteita, ensin esikoisen hoitaminen ison mahan kanssa ja sitten kahden pienen lapsen hoitaminen. Mutta en ole yhtään huolissaan, varmasti pärjätään!



Rosa rv 18+1 ja Eeli 9,5 kk

Täällä pitäisi kohtapuoleen päättää mitä aikoo tehdä oman tämänpäiväisen ravitsemuksensa suhteen. Jääkaappi on täynnä vanhoja ruokia ja mies ei tule tänään kotiin. Auton tuulilasi on täynnä ikävää jäätä ja lonkat eivät tykkää ylimääräisestä kävelystä... (pitsaa ei onneksi tee mieli joten pakko on vissiin lähteä liikkeelle :(



Eilisen jälkeen mahassa on tuntunut pientä liikahtelua, kuplintaa :D Hauska tunne. Ja herättää mukavasti kesken töiden kun työnkiireessä tuppaa unohtumaan että edes on raskaana. (tuntuu vain monivammaiselta kun noiden lonkkien takia vaapun kun ankka vaikka mahaa ei ole kuin hassu turvotuspötsi).



Tämä vuosi: Ehkä elämäni rikkain vuosi. Tammikuussa alettiin yrittämään vauvaa, ja sehän oli jännittävää puuhaa. Huhtikuussa minua kosittiin ja huomasin olevani raskaana. Häävalmistelut alkoivat ja koettiin kaksi keskenmenoa. Onneksi oli paljon muuta ajateltavaa häiden valmistelujen suhteen joten selvisin suht hyvin. Syyskuussa sitten vietettiin häitä ja pian sen jälkeen lähdettiin unelma häämatkalle, jonka jälkeen sitten tuli tämä pikkuinen :)



Niin että aika jännä vuosi, ilolla ja surulla muistelen, mutta päasiassa ilolla :D



Ninni rv 14+3

Ninni rv



Ekaks galluppiin, eli vuosi 2005 mennyt pääosin surullisissa merkeissä, tai pikemminkin ahdistavissa. Alkuvuosi meni surutyössä isoisäni kuoleman takia ja keväällä rakas mummoni sairastui ja rajua ylä ja alamäkeä oli koko kevät, vuoroin hengityskoneessa vuoroin todella hyvissä voimin ja taas kun alettiin uskoa että kaikki vielä selviää niin taas mentiin lujaa alamäkeä mummon terveyden kanssa. Sitten se kauhea heinäkuu sitä saattotyötä ja lopuksi kuolema elokuussa. Ja syksy ollut siis tätä surutyötä edelleenkin.



Lisäksi äitini sairastui heinäkuussa lomamatkallaan vakavasti, joutui epämääräisessä maassa leikkauksiin jne., mutta on onneksi selvinnyt tuosta hyvin jo.



Mutta paljon tietenkin hyvääkin on tapahtunut, tärkein tietenkin tämä onni ja autuus saada kokea tämä ihana raskaus vielä vaikka en enää ajatellutkaan että kolmatta uskaltautuisin ikinä tekemään. Olen niin käsittämättömän onnellinen tästä pienokaisesta joka vatsassani kuplii ja muljahtelee miltei päivittäin jo.



Elokuussa surun lisäksi juhlittiin esikoisen 7v. juhlia suuren poikalauman parissa ja tietenkin tärkeä etappi oli pojan lähteminen koulutielle!



Syksyllä juhlittiin tytön 6v. juhlia, neiti sai pitää ensimmäisen kerran oikeat tyttöjen juhlat, koko eskarin väki oli juhlimassa, ammuttiin raketteja jne., suuret prinsessa juhlat siis. Ja lisäksi neiti aloitti eskarin joka oli äidille viimeinen " niitti" että kummatkin lapset ovat jo niiiiin isoja....



Yksi ihana asia on myös se että kaiken tämän surun käsittelyn vuoksi olemme miehen kanssa tulleet entistä lähemmäksi. Kaikki tuntuu olevan siis paremmin kuin hyvin!



Joulu on mennyt työn merkeissä suurimmaksi osin, jouluaatto meni vielä oksentaessa ja pahoinvointi on ollut ihan karmeaa. Ultrassa käynti siis tuli ja meni ja kaikki näyttää olevan kunnossa ja olen vieläkin vaan ihaillut niitä kuvia joka päivä. Kuvotus loppui kuin taikaiskusta nyt tämän viikon alussa ja tilalle on ullut järjetön väsymys. Missä on siis se kukoistava keskiraskaus? Mulla on hiukset umpi rasvaiset kokoajan ja finnejä sataa joka paikkaan yök. Mutta olo siis ihan hyvä nyt, luojan kiitos!



Tänään ollaan perheen kesken, yritetään valvoa sinne puoleen yöhön ja mies ampuu raketteja joita poika tutkii jatkuvasti nytkin. Illalla herkutellaan ja käydään saunassa ja niin edespäin...



Onko muilla ollut jo liitoskipuja? Mulla on tämän viikon ajan ollut haarovälissä ihan selkeitä liitoskipuja, samanlaisia joita oli siis vasta loppuraskaudessa edellisten kanssa. Kävely tekee tiukkaa etenkin illalla, vaapun kuin ankka ja tuntuu että luut lähtee liitoksistaan. Mahakin on pullahtanut ihan selkeästi jo yks kaks.



t. mariadee 14+1


Yhteenvetona meidän vuosi taisi olla yksi ihanimmista :)

Enemmän iloa, ehkä kuitenkin vähemmän surua...

Heti vuoden alussa kuulin että puoli-tuttumme olivat menehtyneet Tsunameissa koko perhe :' (

Toukokuun alusta mentiin naimisiin ♥ . Toukokuun puolessa välissä vietimme hääjuhlaa lähimpien perheen jäsenten ja hyvien ystävien parissa.

Kesällä oltiin maalla ja nautittiin helteistä sekä vietettiin kuopuksen 2-v. synttäreitä grillijuhlien merkeissä, isommalla porukalla.

Mies sai vakituisen työpaikan ja esikoinen aloitti koulunsa.

Minun Äidin terveys otti yllättäen ison horjuvan askeleen huonompaan päin, mutta nyt jo ollaan ehdottomasti paremmalla puolella senkin asian kanssa.

Esikoinen vietti 7-v. synttäreitä 3:lla erillisellä juhlalla syksyllä.

Ja sitte tietysti oma raskautuminen kruunaa loppu vuoden :)))))

Siinäpä kaikkein tärkeimmät tapahtumat.



Kiva galluppi :)



Täälläkin huomenna uusi vko -> 15.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat