Seuraa 

Itse olemme yrittäneet lasta nyt 8kk ilman minkäänlaista tulosta ja olen miettinyt että pitäisiköhän minun pikkuhiljaa alkaa ajatella lapsettomuutta kohdallamme. MIlloin te aloitte ajattelemaan lapsettomuutta ja koska " uskaltauduitte" tälle palstalle? Koska aloitte puhumaan asiasta muille - jos aloitte?

Kommentit (13)

Meillä yritystä takana toukokuusta 2004 asti. Vuoden yrityksen jälkeen menin YTHS:n gynen pakeille ja tutkimuksia tehtiin - mitään isompaa vikaa ei löytynyt, siittiöt ovat hieman hitaita ja vain vähän normaaleja (mutta silti tuomiona vain hieman heikentynyt hedelmöityskyky)..



Nyt syksyllä sain clomit ovulaatiota vahvistamaan. Ja nyt syksyllä olen alkanut enemmän ajatella tätä " lapsettomuutta" . Ensimmäinen vuosi yrityksessä oli toki sekin vaikeata; mutta tieto siitä, että vuoden yrityksen jälkeen sitä ollaan jo melko varmasti raskaana auttoi; mutta jokainen kuukausi toukokuusta eteenpäin on ollut aivan kamalaa! Ja nyt kun on jo satavarma siitä, ettei ensi vuonnakaan vielä pienokaista syliin saada (hoidot alkanevat vasta huhti-toukokuulla, lähete vasta lähtenyt), niin...



Minä olen kavereille kertonut yrityksestämme, mutta sukulaiset eivät asiasta tiedä. Ja ne jotka yrityksestä tietävät, tietävät myös luonnollisesti lapsettomuudestamme.



Niin siihen kysymykseen, milloin on olettu pitää itseämme lapsettomina.. Olisikohan yritystä ollut sitten takana n. vuosi ja 3 kk...

Yritys alkoi 2003 alusta, joten neljäs vuosi pyörähtää näillä main käyntiin. Jo lokakuussa -03 olin aika epätoivoinen ja silloin menin terveyskeskuksen omalääkärilleni, jolta sain lähetteen jatkotutkimuksiin. Epätoivo johtui siitä, että tiesin lääkitykseni mahdollisesti sotkevan hormonitoimintaa. Huomasin lääkkeen vaikuttavan kohdallani juuri niin, koska kierto oli mitä sattuu kuukauden ja kahden välillä. Siitä tiesin samantien, että lasta saatetaan joutua tahkoamaan pitkään. Meillä oli heti alusta saakka tekemisen meininki, " tulee jos on tullakseen" -vaihe jäi kokonaan pois.



Täällä rupesin palstailemaan aika pian, en kyllä muista tarkalleen koska. Ekan vuoden aikana varmaankin. Vauvakuumepuolelle syntyi aika tiivis jengi, club-30, joka jossain vaiheessa (ehkä 2004 alkupuolella?) siirtyi hyvässä yhteisymmärryksessä lapsettomuuspuolelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuolloin yritystä oli takana jo melkein kaksi vuotta. Sitä ennen yritys oli ehkä enemmän tulee jo on tullakseen tyyppistä, vaikka koko ajan ajattelin, että jotain taitaa olla vialla. Epäsäännöllisten menkkojen takia sain lääkitystä vajaan vuoden yrityksen jälkeen. Nyt on varsinaisia lapsettomuushoitoja takana 9/04 alkaen, ja lapsettomuuden tunne on vahvistunut koko ajan. Palstalle uskaltauduin samoihin aikoihin. Samoin muille aloimme kertoa heti lapsettomuushoitojen alettua, päätimme, ettemme salaile asiaa. Oikeastaan kaikki ne tietävät, jotka ovat asiasta jollain tapaa kyselleet (eli siitä, " emmekö" aio tehdä lapsia).



Toivon, että ette joudukaan ajattelemaan itseänne lapsettomana! Yleistähän on, että vuoden sisällä raskaus alkaa, vaikka ne kuukaudet tuntuvatkin pitkiltä. Toivottavasti siis pian teillä tärppää! Lapsettomuuden tunne vain tulee, joillekin vasta useiden vuosien jälkeen, joillekin jo aiemmin.

Tintulle:

Mielestäni sinun ei vielä kannata " heittää kirvestä kaivoon" , kun eikös se vuosi ole yleensä se aika, joka pitäisi malttaa odotella... (Tiedän, pitkähän se on!) JOS siis mitään vikaa ei tunnu olevan, eli kiertosi toimii säännöllisesti?



Ja alkuperäiseen kysymykseesi: Itse emme ehtineet varsinaisesti tuntea itseämme lapsettomiksi, niin nopeasti saimme avun minua vaivaavaan PCO:hon ja ovuloimattomuuteen. : ) Mutta tietysti kun kiertoni ei toiminut ja kun gynekin totesti että minulla on monirakkulaiset munasarjat, niin kävihän se mielessä, että kuinka tässä käy... Mutta siis hyvin kävi, nyt on poika 1v!



Onnea matkaan! ++++

kärsin sekundaarisesta lapsettomuudesta eli minulla on jo olemassa yksi lapsi. En siis koe olevani lapseton sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan ehkä pikemminkin hedelmätön. Mutta jos mietin, että koska aloin epäillä jotain vikaa jossakin olevan...Suhteellisen aikaisin siltä alkoi tuntua jossain määrin, koska esikoislapseni sai alkunsa miltei heti. Yritettyämme vuoden tuloksetta, tutkitutimme ovulaation ja sperman. Miehen puolelta " vika" löytyikin ja siitä asti olen pitänyt meitä siis sekundaarisina lapsettomina.

Mun lapsettomuus on jatkunut jo 17 vuotta eikä loppua ole näkyvissä. Mulla on ollut vaikea endometrioosi " koko ikäni" , miehellä kaikki ok. Nyt ollaan miehen kanssa vielä " viime hetken kierroksilla" , IVF:t ja PAS:t menossa. Näistä hoidoista kaks negaa takana ja pari yritystä vielä on tarkoitus kokeilla. Sitten asia on pakko jättää pois päiväjärjestyksestä ja alkaa elää sopeutuen lopulliseen lapsettomuuteen.



Paljon onnea kaikille Uuteen Vuoteen sekä jaksamista hoitoihin!!

en ekana yritysvuotena asiaa edes hirveesti ajatellut. Meillä oli ollut aikaisemmin myös yksi km, joten tiesin, miten voi käydä. Kun ensimmäinen yritysvuosi oli täynnä, mua lähinnä ahisti se, että miksi toisilla tärppää ja meillä ei... En osannut olla kovin huolissani. Aloitin uuden työn myös sen ekan yritysvuoden aikana, joten sekin vei paljon ajatuksia. Lapsettomana aloin itseäni pitää ehkä vasta sitten kun lääkäreiden papereissa alkoi lukea " selittämätön lapsettomuus" . Nyt taivalta siis takana 3 vuotta ja keskenmenoja 3 ja nyt pidän itseäni lapsettomana. Halppoa tätä ei ole ollut itselleen myöntää.

Me aloitimme yrityksen kesällä 2004 ja tutkimuksiin hakeuduimme yksityiselle toukokuussa 2005, ihan vain sen takia että halusimme tarkistaa onko kaikki kunnossa. Eikä sitten ollut, simpoissa löytyi vikaa joten hoitomuotona on ICSI. Tuolloin rupesimme pitämään itseämme lapsettomina, kun konkreettinen vika löytyi ja saimme tietää ettei luomuna ole juurikaan mahdollisuuksia raskautumiseen. En kyllä tiedä mitä olisimme ajatelleet sitten, jos vikaa ei olisi löytynyt, ehkä emme heti silloin vielä olisi lapsettomina itseämme pitäneet.. tai sitten olisimme, ehkä tuo vuoden raja on sellainen lapsettomuuden raja, ainakin minun mielestäni, tai sitten se hetki kun saa tietää että jotain on vialla.



Nyt kun itse kärsimme lapsettomuudesta, olen ruvennut huomaamaan kuinka paljon ympärillä itse asiassa ihan varmasti on lapsettomuutta esim. työkavereiden joukossa. Osa varmasti on tehnyt päätöksen ettei koskaan tule hankkimaan lapsia, mutta olen ihan varma että osa on tahtomattaan lapseton. Meidän sukupolvella on sentään se hyvä juttu että on mahdollisuus hoitojen kautta saada lapsi, mutta vanhemmalla sukupolvella, esim. nyt viisikymppisillä, ei ole välttämättä sitä mahdollisuutta ollut, esim. ICSI on ollut mahdollinen vasta muistaakseni vuodesta 1992.



Nyt jännitämme ensi viikon alkua että tuleeko naikkarilta soitto ja pääsemmekö aloittamaan hoidot näistä menkoista, tiistaina soitin sinne ja ilmoittauduin hoitoon! Kyllä tämä lapsettomuus leimaa koko elämää meillä nyt, se on siellä taustalla koko ajan mitä tahansa suunnitelmia tehdään tulevaisuudelle.



Mutta, suosittelen kaikille ketkä miettivät lapsettomuuden mahdollisuutta ja ovat yrittäneet melkein vuoden, että menkää tutkimuksiin! Ne eivät maksa paljon (ainakaan verrattuna siihen, miten suuri asia se on) ja yksityiselle pääsee tutkimuksiin ihan heti. Sitten ainakin tietää mikä tilanne on, ja jos luomuna ei mahiksia ole, niin pääsee aloittamaan hoidot nopeammin. Epätietoisuus on pahinta, ja tämä ikuinen odottaminen ja pettyminen aina menkkojen alkaessa... minulla ainakin helpotti ihan kamalasti kun kesällä " tuomion" saatuamme en enää vahdannut kiertopäiviä ja kuviteltuja raskausoireita vaan ihan rauhassa ruvettiin odottamaan hoitoon pääsyä.



Tsemppiä teille!

...yritystä oli kestänyt noin vuoden verran ilman minkäänlaista tärppiä. Silloin päätimme varata ajan yksityiselle klinikalle tutkimuksia varten. Syytä lapsettomuuteen ei meistä kummastakaan kuitenkaan löytynyt. Miehen siittiöt kuulemma jopa huippuluokkaa, mutta kun ei vaan ota tärpätäkseen. Nyt yritystä takana yhteensä noin kolme vuotta ja vielä vaavi antaa odottaa itseään.

Lapsettomuus asiasta on muutamien ystävien kanssa ollut puhetta (tutkimusten jälkeen), mutta esim. vanhemmille ei olla asiasta puhuttu.



T. Helmiina


Me olemme toivoneet lasta nyt nelisen vuotta. Parin vuoden yrityksen jälkeen menimme tutkimuksiin ja laparoskopiassa selvisi, että molemmat munanjohtimeni ovat tukossa ja ainut keino saada lapsi on IVF. Oikeastaan vasta silloin aloimme ajatella lapsettomuutta kohdallamme.



Kerroimme suurimmalle osalle ystävistämme sekä vanhemmillemme heti asiasta. Itseäni on helpottanut puhuminen. Ja sitä kautta on tullut ilmi, että tuttavapiirissämme on kolme muutakin pariskuntaa, jotka ovat myös käyneet hoidoissa ja heidän kanssaan on ollut hyvä keskustella hoidoista ja lapsettomuudesta.



Jonotimme hoitoihin julkiselle puolelle vuoden. Näin jälkikäteen ajateltuna aika meni nopeasti. Ja meillä kun on se tilanne, että normaalisti ei voi tulla raskaaksi, niin emme elätelleet turhia toiveita joka kuukausi.



1. IVF alkoi sitten vihdoinkin viime toukokuussa. Se ei tuonut vielä tulosta. 2. IVF alkoi marraskuussa ja sen tuoresiirrosta tuloksena plussa! Nyt menossa rv6.



Paljon plussaonnea sinulle ja kaikille muillekin palstailijoille!





Silloin kun aloimme yrittämään vauvaa, niin onnesta soikeena menin melkein kaikille kavereille kertomaan yrityksestä, ja sitten kun vauvaa ei alkanut kuulua, suurimmalle osalle sanoin että yritys on nyt jäissä vähän aikaa. En jaksanut sitä kyselyä että no, onko jo tärpännyt. Parhaalle ystävälle kerroin lapsettomuudesta ja mies kertoi myös parhaalle ystävälleen. Vanhemmillekaan ei ole vielä kerrottu, päätettiin että kerrotaan vasta sitten kun tiedämme milloin hoidot alkavat. Nyt olisi sitten aika kertoa heille, mutta se on kamalan vaikeaa!! Olisi ehkä ollut helpompi kertoa silloin heti kesällä, mutta nyt on tosi vaikeaa saada se keskustelu aloitettua. He kun eivät tiedä edes että ollaan jo puolitoista vuotta yritetty...=)

Marina70; onnea plussastasi =)



Itselläni on useita kavereita jotka ovat lapsettomuushoidoissa, joten ei olla kenellekään kerrottu edes että yritetään lasta. Nyt on tässä viime aikoina alkanut tuleen epätoivoisia ajatuksia ja jokaikinen kuukausi itken miehen sylissä ettei me saada lasta. Onhan 8 kk lyhyt aika mutta odottavalle pitkä. Siksi kyselin, että alkaisinko palstailemaan täällä ja opettelemaan kaikki " salaperäiset" koodit, joista en vielä tiedä mitään ja joista mahdollisesti joskus joutuu jotain tietämään..



Kaikille teille suuri kiitos. Taidan varata vuosipäivän (yrityksen) paikkeilla itselleni ajan yksityiselle puolelle gynelle ja katsotaan sitten uudelleen..



plussaonnea ja paljon peukkuja ja tsemppiä! ja hyvää uutta vuotta!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat