Seuraa 


Yritystä takana jo 1,5v. Minulla toinen munatorvi tukossa ja miehellä huonot simpat, menkat alkoivat taas tänään. Minulla on käytössä Terolutit.



Millä tavoin jaksatte taas innostua uudesta yrittämiskierroksesta?

Kommentit (3)

tuomiona miehen huonot simpat. Ilmeisesti niin huonot, ettei luomumahkuja ees ole, joten emme paljon enää yrittelekään. Toki seksiä harrastamme silloin kun kiinnostaa, mutta mahdollista tärppiä en enää oikeestaan odotakaan. Jos hoitoihin lähdemme, asia tietysti muuttuu.

Meillä yritystä takana 1v 7kk. Miehen simpat heikentyneitä, lisäksi hänellä on masennus johon lääkitys ja sen seurauksena erektio-ongelma --> eli koskaan ei ole ollut varmaa, että yhdyntä edes onnistuisi. Reilun vuoden ollut käytössä erektiolääkitys, nyt ollaan kyllä koti-inssiä kokeiltu lisäksi puolisen vuotta.



Mutta aika lailla hiljaista on sillä innostumisen saralla. Mutta kun tietää, ettei ilman yrittämistä ainakaan onnistu, niin se on vain pakko yrittää. Meillä on tosiaan suurena ongelmana tuo miehen seksuaalinen haluttomuus eikä sitten itselläkään ole niitä haluja liiemmin. Eli kyllä tämä ihan pelkkää pakkopullaa on! Valitettavasti.



Minulle se alkukierto on aina pahin henkisesti, mutta kun ovis on kp13 niin silloin on mennyt jo se menkkojen mukanaan tuoma pettymys ja masennus jonkin verran ohi ja jaksaa olla edes hieman kiinnostunut siitä yrittämisestä.



Kai sitä pitäisi vain jaksaa luottaa siihen, että juuri tämä kierto on nyt se kierto, jolloin onnistaa =)



Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on anovulaatio, eli munasolu irtoaa tuskin koskaan ilman lääkeapua. Siksi useimmat kierrot ovat minulle helpotus, kun ei tarvitse enää edes toivoa. Sen sijaan hoitokierrot ovat ihan kauheita. Niiden jälkeen en jaksa edes ajatella uutta hoitoa hetkeen. Edellinen hoitomme on tehty huhtikuussa ja toukokuussa sain solumyrkkyä kohdun ulkoisen poistamiseen. Vasta pari kuukautta olen jaksanut odottaa seuraavaa helmikuussa tehtävää ivf:ää.



Nyt viime kuussa sain yllättäen luomuplussan, joka kuitenkin meni heti kesken. Sen jälkeen olen taas alkanut kyttäämään itseäni ja näyttäisi, että into vaan kasvaa. Luulen, että innostus johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että odotan sitä lopputulosta niin kamalasti. Joinain päivinä olen ihan iloinen, ettei meillä vielä ole lapsia, toisina taas katselen haaveillen muiden pieniä ja toivon niin kovasti omaamme. Ellei haluttu lopputulos olisi niin ihana, tuskin jaksaisin innostua yrittämisestä.



Kaikenkaikkiaan siis minulle tauot hoitojen välillä ovat elinehto, muuten en varmaan jaksaisi innostua. Ja tietysti se, että joka kierrossa en oikein edes voi odottaa onnistumista, eikä näin ollen tarvitsekaan innostua joka kuukausi.



Jaksamista sinulle!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat