Seuraa 

Eli jos on krooninen bulimia niin voiko vahingoittaa vauvaa (oksentelee päivittäin)?

Kommentit (8)

Jos tunnistat itsessäsi jo nyt bulimiaa niin hakeudu heti hoitoon! Onhan toki joillain raskauspahoinvointia koko raskauden ajan, mutta bulimia ei ole pelkkää oksentelua. Siinä äidin mieliala on todennäköisesti alhaalla ja se ei ole vauvalle hyväksi.


Mutta taas tuo Ganymeden testi oli kuin hmm...

Tulikin mieleen kun tuo bulimia tosiaan on henkistäsairastelua enemmän, josko kaikki ei vielä ole voitettukaan?? Se että 15v olisi ollut bulimikko ja nyt kaikki toisin, ei kuulostanut siltä. Kuten masukki2 sanoi, bulimia on aina siellä taustalla, se ei koskaan mene kokonaan pois -> vrt. alkoholismi, anoreksia ym.

Ei kukaan vastuuntuntoinen Äiti sano:

Lainaus:

En siis keksi miten hän (lapsi) siitä olisi bulimiastani kärsinyt...


Kuulostikin siltä että henkinensairaus on vielä jäljellä tai sitten tarina on vain repäisty jostakin:O Pelottavalta joka tapauksessa tuo kuulosti eikä totuudenmukaiselta ollenkaan.

En väitä etteikö olisi mahdollista, mutta ei kukaan bulimiasta kärsivä, sairastava ja/tai kokenut väitä järjellänsä etteikö siitä mitään haittaa ole tai voisi olla. Huh huh..



No, tänne tosiaan voi kirjoittaa kuka tahansa, jopa huijarit, valitettavasti..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

sitten on, miten eri ihmisillä vaikuttaa. Minä itse sairastin bulimiaa vielä esikoista odottaessani (vaikkakin olin jo ollut hoidossa ja pahin vaihe oli ohitettu).

Itse oksensin kanssa pahimpina päivinä 3-4krt ja välillä oli päiviä, etten oksentanut ollenkaan.

Lapsi syntyi vkoilla 39+3 ja painoi 2860kg ja oli 47cm pitkä. Myös istukka oli pienikokoinen, 470g.

Hänellä oli alhaiset verensokerit ja oli hieman unelias eikä jaksanut imeä. Tähän kariutui sitten imetys.



Toisessa raskaudessani olin voiton puolella bulimian suhteen, joskin oksentelin silloin tällöin, mutta en läheskään niin usein kuin ekassa. Lapsi syntyi vkoilla 39+5 ja painoi 3400kg ja oli 50cm pitkä. Istukka tällä kertaa 570g (muistaakseni).



Itse ajattelin jälkeenpäin, että ensimmäisen vauvan pienikokoisuus ja verensokerien heittely johtui varmaan silloisesta oksentelustani ja oli kiitollinen, etten ollut aiheuttanut vauvalleni mitään vielä pahempaa...itsekin tuolloin pelkäsin istukan/kohdun repeämistä, koska ponnistus oksentaessa oli niin kova...mutta ei voittanut järki silloin ei.



Nyt odotan kolmatta syntyväksi huhtikuussa -06 ja bulimia on onneksi taakse jäänyttä elämää (vaikka vaaniikiin varmaan ikuisesti taustalla, samoin kuin ex-alkoholisteilla alkoholismi...). Odotus sujunut hyvin ja painokin pysynyt hallinnassa (alun kuvotus) ja nyt hieman tarkkailemalla mitä suuhunsa pistää...kun on tuo pelko raskausdiabeteksestäkin.



Mutta haluaisin tällä kokemuksella kannustaa sinua hakeutumaan hoitoon (esim. pääkaupunkiseudulla lääkärin lähetteellä Lapinlahteen..itse kävin siellä keskustelemassa ja luennoilla, niinkin perusjuttuja, mutta auttoi syömisen hallinnassa) ja ajattelemaan NIIN OMAA kuin myös VAUVASI TERVEYTTÄ. Koska jo mielialan heittelyt bulimiassa ovat niin kovat, etten itse uskaltanut ajatella vauva-arkea ilman minkäänlaista apua sairauteeni.



Toivottavasti saat apua, ota rohkeasti yhteyttä ammattiauttajiin :) (en kyllä suosittele nlan tätiä, valitettavan huonolla kokemuksella - joskin helmiäkin on joukossa :)) VOIMIA! *halaus*

bulimia on niin raskasta äidille. Mutta mitä lääkäri minulle asiasta joskus totesi, oli, että teen hallaa vain itselleni. Lapsi ottaa äidistä ravinnon, ja äiti on sitten itse ilman. Tiedän kuitenkin, että se ei oikeuta oksenteluun. Ja paine sekä etukumara asento oksentaessa saattaa aiheuttaa istukan repeämisen..

Voimia sinulle, toivottavasti saat apua ongelmaasi tai opit pärjäämään asian kanssa.

itse sairastin esikoisen raskausaikana bulimiaa ja ihan terve, suuremmanpuoleinen poika on (ainoastaan korvatulehdukset olivat tiheässä 1-3 vuotiaana). En siis keksi miten hän siitä olisi bulimiastani kärsinyt... - ja minulla bulimointi ihan päivittäistä (1-3 krt/pv) silloin.



Nykyään olen onnellisesti bulimiavaiheen ohittanut (sitä kestikin vain n. 15 v.), ja huomattavasti onnellisempi, joskin muutaman kilon painavampi.

että itsekin uskon enemmän siihen henkiseen sairauteen ja siihen, ettei voi ihan oikeasti koskaan sanoa, että nyt se on ohi. Hyvä asia on, jos pystyy olemaan oksentamatta vuosia ja vaikka koko loppuelämänsä, mutta silti se " peikko" on aina vaanimassa siellä taustalla. Näin uskon ainakin omalla kohdallani olevan.



Itse ainakin rohkenen myöntää, että välillä tulee mieleen miten " helppoa" olisikaan mennä työntämään sormet kurkkuun ja oksentaa, kun on oikein mässännyt...ja nyt raskausaikana, kun paino välillä hyppää ylöspäin sen 1,5kg vkossa. Mutta, mutta; asiaa täytyy tarkastella ikään kuin ulkopuolisena ja pyrkiä vaikuttamaan omaan käytökseensä. Miksi söin näin, miten voisin ensi kerralla toimia toisin?



" Tilannetta" voi helpottaa syömällä säännöllisesti ja pieniä aterioita kerrallaan (huom. pitää syödä, vaikkei aina olisikaan nälkä, koska tämä vähentää halua ahmia esim.illalla...maksimi ruokailuväli 3-4h). Ja jos (l.KUN) joskus tulee ylilyönti ja on jo wc:ssä valmiina oksentamaan miettiikin asiaa vielä kerran ja jos pystyy jättämään oksentamatta sillä kertaa, voi onnitella itseään (vaikka OLO ON KAUHEA; TIEDÄN!). Jo sillä yhdellä kerralla on merkitystä, jos sen voi jättää tekemättä. Se on tie paranemiseen päin.



No menipäs tämä nyt pitkälliseksi ja silleen, mutta toivottavasti voin helpottaa jonkun asian kanssa painiskelevan elämää :)


Bulimikko oksentaa jokaisen syönnin jälkeen ruokansa ulos ja näin ollen mikään ravinto-aines ei kerkeä imeytyä elimistöön. Ja äidin elimistöstähän sikiön kuuluu ruokansa saada. Joten sanomattakin selvää että sikiön hyvinvointi on nollassa. Ja pitkäaikaianen bulimia ei edes parane helpolla. elimistö on jo tottunut pidemmällä ajalla toimimaan niin että ravinto on saatava ulos eli ns. imeytymishäiriö, joten voi olla että raskauden aikana tulee komplikaatio aika alkuvaiheessa sikiölle ja näin ollen siitä seuraa km tai sikiön kuolema pidemmillä vkoilla.

Bulimia on myös sairaus joka on aina seurauksena jostakin henkisestä ongelmasta, joten se on ehdottomasti kerrottava raskauduutaan lääkärille joka ottaa äidin valvontaan raskauden ajaksi.

Lapsen parhaaksi on äidin terveys!!!



Mielummin bulimia ensin hoidettava alta pois ja sitten vasta vauva.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat