Vierailija

äruiskeen. Nyt " syötämme" duphalacia, joka toivottavasti auttaisi kakan löystymiseen. Hän yksinkertaisesti on niin sitkeä, ettei halua mennä kakalle. Emme haluaisi joutua joka viikkoiseen peräruiskekierteeseen, että ainoastaan se olisi ainut tapa miten tyttömme kakkaa. Mitkään pelottelutkaan eivät auta että menisi kakalle. Ennen käynyt niin iloisesti kakalla pöntöllä tai potalla. Nyt käy vain kokeilemassa ja huutaa vai ettei halua. Hänestä huomaa kyllä hyvin, että kakkahätä vaivaa. Haluaa syliin, valittaa huonoa oloaan, ei syö ymss.. olemme yrittäneet " takoa järkeä" hänelle, miten nyt 3v vain voi, että hänen olonsa helpottuisi kunhan kävisi vain kakalla. Pelottaa, että joudumme peräruiskekierteeseen. Muilla vastaavia ongelmia ja miten ne ratkesivat!!

Kommentit (8)

kun kakkaaminen on sattunut tarpeeksi, siitä jää lihasmuistiin trauma. Me olemme kuunnelleen sadoittain kaikenlaisia kivoja pikkukikka-neuvoja ja käyty " kakkapsykologillakin" joka puhui kivoista kakkahetkistä sun muuta.

Ainoa mikä auttaa on pyrkiä välttämään ummettavia ruokia; mm. paljon maitotuotteita, banaania ja syöttämään mahdollisimman paljon kuitupitoista ruokaa. Mutta tälläkin konstilla on rajansa. Meillä on lähes jatkuva movicol-lääkitys- minustakin se on lääkkeistä paras. lisäämme ja vähennämme käyttöä tarpeen mukaan, mutta parhaiten toimii säännöllisesti käytettynä. Meidän perheessä ainoa ratkaisu taitaa olla jatkaa näin, kunnes lapsi (nyt 2-vuotias) on niin iso, että pikkuhiljaa ymmärtää mistä on kyse ja alkaa uskaltaa.

Kakan ei tarvitse kovettuakaan, heti kun kakkaaminen " tuntuu" alkaa panttaaminen joka jatkuu niin kauan kunnes tulee kipukohtauksia. Sitten puoliväkisin yritämme saada hänet potalle.

Niitä peräruiskeita ei kannata antaa- ne vain lisäävät traumaa.



Tääkin ongelma on helppo vähätellä, mutta elämä pienen ummettajan kanssa on joskus todella ahdistavaa ja vaivalloista. Ja kamalaa nähdä lapsensa kärivän tällaisessa asiassa.



Voimia teille, ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tytöllänne taitaa olla jo tullut kakkakammo. Eli vatsa ollut niin kovalla että sattuu. Nyt pelkää kakkaamista.

Kannattaa kokeilla juuri noita pehmeitä ulostelääkkeitä.

Jos ja kun saatte kakan taas normaaliksi, yrittäkää opettaa suoli uusille tavoille: jos tilanne on jo vaikea, annetaan peräruiske aina pääruuan jälkeen kahden viikon ajan. Sitten jätetään ruiske pois, mutta tyttö pöntölle aina sen samaisen pääruuan jälkeen, suoli tottunut tyhjenemään. Yritetään pitää tämä rytmi säännöllisesti. (tai jos esim. aamupalan ajankohta sopii paremmin.)



Toivottavasti teille ei tule pidempiaikaista vaivaa.

Ystävälläni on nelivuotias poika, joka on perinyt vanhemmiltaan pahan ummetuksen. Kun mikään ei tuntunut auttavan, piti lopulta lähteä lääkärille.



Lastenlääkäri sanoi, ettei viljojen kuitu ole mikään autuaaksi tekevä juttu, koska niiden muassa pitäisi juoda aivan rutosti vettä. Pikkulasta ei edes saa juomaan niin paljon kuin olisi silloin tarvis. Ohje oli vaihtaa viljakuidut eli puuro vihanneksiin, hedelmiin ja marjoihin. Lisäksi lääkäri suositteli vielä kaiken valkoisen viljan poistamista ruokavaliosta



Niinpä perheessä siirryttiin iltapuurosta jogurttiin ja marjoihin ja mandariiniin

kuitupitoinen ruokavalio ja riittävästi nesteitä ;)

Eli kannattaa ihan perusasioista lähteä...

Toki lääkkeet ovat alussa todella tärkeät, mutta ruokavalio on kaiken a ja o. Lapset tarvitsevat n. 25g kuitua päivässä, joten kannattaa vaikka pitää ruokapäiväkirjaa ja ottaa selvää kuitupitoisesta ruokavaliosta.



Ja kakkaamisesta kannattaa tehdä mukava hetki, eikä saa painostaa tai uhkailla. Eli istut vaikka itse vieressä ja luetta yhdessä kirjaa samalla ;) Ja lahjominenkin on sallittua tuossa tilanteessa... Ja hullut kehut ja ihailut kun lapsi on uskaltanut pinnistää tai kakata ;) Ja pahimman vaiheen yli voi vaikka antaa aina jonkun palkan kakkaamista ;)

Meillä oli vuosia sitten pojalla sama tilanne ja sen takia vietettiin osastollakin viikko :( Pojalla oli paha ummetus ja siitä seurasi hirveä kakkaamispelko ja hän oli ihan hysteerinen aina kun olis pitänyt kakata...



Siellä osastolla lastenlääkäri määräsi Metalax nimisiä suppoja ja Emla-puudutetta pyllyyn ennen supon laittamista... Ja ne laukaisivat tilanteen ;) Eikä niitä tarvinnut laittaa kuin muutaman kerran.. Ja tuohan perustui siihen, että poika ei tuntenut kipua kakatessa ja sai hyviä kakkaamiskokemuksia ja ne ikävät unohtui...



Ja ruokavalio piti laittaa remonttiin ja lisäksi levolacia päivittäin useiden viikkojen ajan. Ja lääkitys jätettiin pikkuhiljaa pois. Lääkäri sanoi meille että on turvallisempaa käyttää ulostuslääkkeitä pitkänkin aikaa, kuin se, että lapsen suoli venyy ummetuksen johdosta.



Ja suoli täytyy tyhjentää joka toinen päivä vaikka niillä Microlaxeilla eikä tosiaankaan kannata päästää ulostusvälejä pitkiksi. Maha vaan menee turhaan kipeäksi ja ulostepaakku pakkaantuu niin isoksi, että ulostaminen käy jo kipeää...



Toivottavasti tästä oli jotain apua ;)



Tyttö kans just kolme vuotta ja vieläki kakkakammo. Valittaa mahakipua eikä halua kakata. Kaikkea kokeiltu. Meillä tyttö juo paljon, joka välissä pyytää juotavaa. Syö puuroa, ruisleipää ja paljon hedelmiä. Kolmen päivän päästä on sitten sellanen miehenkokonen kakka että huh. Ei ihme että on maha kipeä.



Yritetty hyvällä ja pahalla mutta millään ei tahdo mennä kakalle vasta kun se sieltä tulee väkisin. Vaippa saatiin pois vasta 3kk sitten kun ei suostunu potalle. Halusi vain ähkiä seisaaltaan verhon takana. Nyt onneksi menee potalle mutta säälittää kun vatsaan sattuu kun pidättää viimeiseen asti. Meillä ei levolacit auttaneet kun neiti oikeasti pidättelee kakkaa. Vatsa ei aina ole edes kovalla. Mietin että voisko olla jotain allergiaa. Täytyy mennä lääkäriin kun ei tunnu helpottavan tämä kakkarumba. Pissaaminen on ihan ok eli potta ei ole se kammotus.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat