Seuraa 

Meillä on lapsettomuutta ja yrittämistä takana jo monta vuotta. Taustalla endometrioosi ja yksi keskenmeno. Hoidot olemme kait aloittamassa ensi vuoden aikana. Nyt tuntuu että ainakin oma kiinnostus seksiin on tyystin kateissa, seksi tuntuu nivoutuvan lapsettomuuden, pettymysten, keskenmenon ja sen aiheuttaman menetyksen kanssa yhdeksi vyyhdiksi, josta ilo ja spontaanius on miltei kokonaan hävinnyt... Mitenkäs teillä muilla, miten lapsettomuus, hoidot jne ovat vaikuttaneet seksuaalisuuteenne?

Kommentit (10)

miehelläni on masennus ja siihen lääkitys ollut jo kauan ennen kuin edes tapasimme. Suhteemme alkuaikoina seksiä saattoi olla jopa kerran viikossa, sittemmin on tahti harventunut harventumistaan.

Viime vuoden lokakuusta asti on ollut erektiolääkkeetkin käytössä ja kesästä asti ollaan koti-inssiäkin käytetty.



Tulosta ei ole tullut ja omakin seksuaalinen halukkuuteni on hävinnyt miehen kyvyttömyyden ja haluttomuuden takia, eikä meillä seksiä ole muulloin kuin ovulaation aikoihin ja silloinkin tuntuu, että eihän tästä mitään tule, ettei ole kivaa ollenkaan =(



Ja kun on tosiaan tahkottu tässä jo vuosi ja 8kk ilman tulosta, niin alkaa tympiä siksikin, kun on liki varma, ettei se tämäkään kerta plussaa tuo. Kuitenkaan ei halua jättää kertaakaan väliin..



Eli vaikuttanut on. Enkä tiedä, miten asiaa saisi korjattua...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että miehen erektio on aika a ja o sille, että asialle (lapsettomuudelle) voidaan ylipäätään tehdä mitään, siis sille, että seksiä voi harrastaa. Siks olen " varjellut" miestäni liialta tietoisuudelta kuukautiskierrostani ja hienokseltaan itse järjestellyt asioita aina toivomaani suuntaan -ainahan se ei tietenkään onnistu, mutta useimmiten kyllä. Näin meidän yrityksemme neljän ja puolen vuoden ajan ei ole kertaakaan kärsinyt seksi-ongelmista eikä seksimme yrityksestä. Uskon vahvasti siihen, että jos seksiin tulee liika tekemisen maku ja pakko suoritus aikataulun mukaan, menee miehen halut ihan varmasti. Itselläni se on helpompaa jo pelkästään sen vuoksi, että ovulaation aikaan olen erittäin halukas, mutta sitähän mies ei itsessään koe. Minun naiseuteni ei myöskään kestäisi kovin hyvin sitä, että miehellä ei olisikaan erektiota, haluan olla haluttu itsenäni enkä lapsentekokoneena, kuten varmaan myös mieheni, vaikka kyseinen ajatus olisikin toiminnan taustalla.

Tosin erektio-ongelmat sairautena tai vanhuuden vaivana olisi eri juttu. Ylipäätään minun mielestä ainakaan oman mieheni miestyypille ei tarvitse kertoa kaikkia " naisten asioita" , vaikka toive lapsesta olisikin yhteinen. Olen tässä kohtaan siis aika konservatiivinen.

Voitte vapaasti kritisoida!

Meillä puoliso halusi viime IVF:n aikaan pitää yli kuukauden tauon rakastelusta ettei vaan vahingossakaan " irrota" mahdollisesti kiinnittynyttä pikkuista. Siihen en kyllä ikinä enää suostu, mutta hyvä puoli siinä oli että nyt kun tämä " pakkoselibaatti" on loppunut, tekee mieli enemmän kuin ehkä ikinä :-/



Meillä lasta on " tehty" alusta asti klinikalla, joten meillä rakastelu ei liity lapsettomuuteen sillä tavalla. Tietenkin masentuneena ja pettyneenä ei oikein jaksaisi eikä ehkä pystyisikään, toisaalta joskus kun jakaa surunsa ja itkee toisen sylissä pahaa mieltään, saattaa siitä herätä intohimokin. Toivoisin, toivoisin kovasti että meilläkin rakastelusta voisi syntyä yhteinen lapsi, mutta koska se ei ole mahdollista, olen kuitenkin iloinen että me voimme nauttia seksistä silloin kun haluttaa ja pelkästään nautinnon vuoksi.

Meillä on kyllä lapsettomuus pilannut seksielämän melkein täydellisesti.



Mulla on kyllä halut tallella, mutta miehellä ei. Hän pelaa nykyään mieluummin tietokonetta kuin tulee minun kanssani vällyjen väliin. Kun yritän tehdä aloitetta, saan palkaksi vastusteluja ja luulotteluja motiiveistani seksin suhteen. Myös seksin laatu on huonontunut.

Ennen olimme paljon lähekkäin ihan muuten vaan, nykyään mies vastustelee ja ajaa minut pois " kun kumminkin vain yritän jotain" :(

En mielstäni ole liikoja rasittanut miestäni tiedoilla kuukautiskiertoni vaiheista, jotenkin vain mieheni tuntuu jumiutuneen ajatukseen että kaikki fyysinen kontakti lähellä olemisesta rakasteluun liittyy vain jollakin tavalla lapsen tekemiseen ja kaikkiin rakkauden osoituksiin liittyy jokin taka-ajatus.



Tietystikin tällä tahdilla se lapsen saaminen vain vaikeutuu entisestään, jos seksiä on vain harvoin ja vielä harvemmin silloin kuin sitä pitäisi olla niin turha kai siinä on mitään nyyttiä luulla saavansa(lapsettomuutta takana nyt 2,5v ilman mitään tulosta).



On tämä kyllä melkoista h****ttiä..





...itseäni viime aikoina ihan toden teolla. Lasta on yritetty tähän perheeseen jo kolme vuotta, takana 4 inseminaatiota (yksi raskaus, josta alkuraskauden keskenmeno) ja yksi IVF viime maaliskuulta. Sen jälkeen en ole hoitoja halunnut jatkaa vaan aloitin terapian tänä syksynä. Terapia on nostanut todella paljon kaikenlaisia asioita pintaan ja oikeastaan ensimmäistä kertaa olen huomannut ajatelleeni, että juuri nyt en jaksaisikaan olla raskaana. Kaikenlisäksi jotenkin havahduin, että en oikeastaan ole koskaan ollut oikein kovin innoissani seksistäkään. Ainoastaan ovulaation aikaan olen halunnut ja siitä syystä, että tulisin raskaaksi. Mistä johtuu, että ihminen saattaa tullakin syrjähypyn seurauksena raskaaksi? Silloin kehon hormonit ovat vahvoina mukana toimituksessa ja auttamassa raskaaksi tuloa. En suunnittele syrjähyppyä, mutta haluan kyllä löytää itsestäni seksuaalisen minäni. Oma intohimoni on jossain ihan hukassa.



Onneksi se paljasti itsensä jo kerran itsensä muutama kuukausi sitten. Ja ihan oman mieheni kanssa. Tajusin jotain siitä, millainen ilo ja lahja seksuaalisuus voi ihmiselle ollakaan. Ikävä kyllä, halu meni taas puun taakse piiloon. Voi että, olen kyllä sitä sieltä huhuillut. Mutta kenties se, että piiloon meneminen on kestänyt niin kauan, ehkä koko ikäni, voi tarkoittaa sitä, että sen rohkeasti esiintuleminenkin voi kestää jonkin aikaa.



Omaa vauvaa toivon edelleen enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Välillä olen aivan toivoton. Olen lapseton ja seksuaalisesti vammainen. Rakastan miestäni, mutta onhan nämä omat koukeroni todella koetelleet suhdettani. Saapa nähä mitä elämä ja terapia tuo tullessaan. Pelottaa. Toisaalta helpottaa, kun moni asia tuntuu saavan päivänvalon. Uskon, ettei ole ihan samantekevää minkälaista seksiä harrastaa. Halu ja intohimo varmasti auttaa raskaaksitulemisessa.










ratkaisivat asian niin, että erottivat " lapsen tekemisen" kokonaan rakastelusta, siis mielessään. Nainen raportoi miehelleen tarkasti kiertonsa vaiheita ja ovulaation aikoihin sitten " tehtiin lasta" , mikä oli kuulema todella puuduttavaa touhua. Mutta järjestely poisti huomattavan määrän paineita varsinaiselta seksielämältä, joka kertoman mukaan säilyi ainakin verrattain toimivana muina kuukaudenaikoina.

Monilla ilmeisesti seksin pilaa juuri se, että siihen liittyy niin voimakkaasti lapsen" tekeminen" . Itselläni on kausia, jolloin vihaan omaa kehoani (keskenmenot, epäonnistuneet hoidot jne) enkä silloin tosiaan jaksa nauttia seksistäkään. Esim. ovulaation induktion aikaan seksi oli tosi puuduttavaa pakkopuuhastelua, josta ei nautintoa saanut. Mutta sitten hoitojen välissä, kun ei tarvitse ajatellakaan sitä, syntyykö tästä nyt lapsi vai ei, rakastelu on edelleen kivaa.



Eli kyllä lapsettomuus vaikuttaa, eikä vaikutusta pysty edes itse säätelemään. Naisilla pääkoppa taitaa vaikuttaa vielä miestä enemmän sekstailuun, ainakin meillä asia on näin päin. Onneksi minulle on siunaantunut ihana mies, joka näyttää jaksavan ymmärtää naisellisia oikkujani tässäkin asiassa... :)



Ehkä kannattaa pyrkiä harrastamaan seksiä etenkin silloin, kun siitä ei tarvitse odottaakaan lasta lopputulokseksi. Siis ihan vaan nautinnon takia vaikka juuri niinä varmoina päivinä. Omalla kohdallani se ainakin tuntuu auttavan.

Kyllähän se vaikuttaa jonkun verran. Ovisaikaan tulee väkisinkin mieleen ettei saa jäädä liian montaa päivää väliin, muuten menee pienetkin mahdollisuudet. Miestä tämä stressaa aivan erityisesti ja välillä ei homma onnistu yksikertaisesti suorituspaineiden takia. Olen siksi myös yrittänyt etten kovin tarkkaan enää kerro missä mennään kierron suhteen. Välillä se on vaikuttanut myös itseeni niin että seksi on tuntunut " tekemiseltä" . Parhaan kykyni mukaan yritän ottaa rennosti ja olla välittämättä kiertopäivistä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Meillä miehelle tulee suorituspaineita, eikä homma meinaa onnistua, jos hänellä on tiedossa mun ovulaatio päivät. Siksi en minäkään nykyään niistä miehelle kerro, vaan yritän hoitaaa asiaa siihen suuntaan vaivihkaa. Meillä käytössä on ollut myös inseminaatiot, jotka ovat auttaneet siihen, että voidaan ottaa sitten petikamarin puolella rennosti, kun lapsen teon yritys on siirtynyt klinikalle.. Lapsen teon paine ei siis silloin yhdisty seksiin. Toki tässä " urakassa" mielialat välillä heilahtelee suuntaan jos toiseenkin molemmilla ja aina ei huvita toista tai välillä kumpaakaan. Ainakin minä olen ja uskon, että miehenikin on kuitenkin suht tyytyväinen seksielämämme tilanteeseen.

Näin meillä..

t. helmiina

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat