Vierailija

kotiäiti vaihe elämässäni on jäämässä taakse,osin pakon sanemelemana koska hoitaisin hyvin mielelläni lapsiani vielä kotona jos vain sillä 210e lapsilisällä voisi pärjätä mutta kun ei voi joten näin ei voi jatkua joten kuopus on noin 3½v kun hoitoura alkaa.

Työpaikkaakaan ei ole mihin palata ja lisäksi olen valmistunut ja työskennellyt aikanaan alalla mistä on suureksi osaksi vain huonoja kokemuksia työpaikkakiusaamisen,pätkötöiden,simputuksen yms muodossa. Janyt sitten pitäisi se helvetti taas aloittaa ja lisäksi pienten lasten kanssa. En saa enää öisin nukutuksi kun kaikki pyörii vaan päässä ja mietin sitä paperi ja epävarmuus ja pelko ja kiirerumbaa.

Ahdistaa aivan hirvittävän paljon!! Jos olisi varaa niin opiskelisin uuden ammatin mutta kun ei ole ja pakko olla nyt muutenkin työssä ainakin jonkin aikaa ja maksella suurempaa summaa asunnosta pois.

Itku puristaa kurkkua taas.

Kommentit (8)

Tiedän, että se on vaikeaa, mutta yritä olla surematta etukäteen asioita, jotka voivatkin mennä hyvin!

Saatattekin löytää hoitopaikan, jossa lapsesi viihtyvät hyvin ja kaikki sujuukin mutkattomasti.

Voit saada uuden, innostavan työpaikan ja päästä mukaan työyhteisöön, jossa sinä viihdyt ja josta saat mukavia, uusia työkavereita. Samalla saat paljon uusia virikkeitä päiviisi, kun pääset taas mukaan aikuisten maailmaan.



Muutokset pelottavat, mutta ei kannata surra etukäteen jotain, mitä ei oikeasti ole olemassakaan! Kaikki menee todennäköisesti paremmin kuin kuvittelet, ja olet aivan turhaan pelännyt ja tuhlannut aikaasi suremiseen.

Reippaasti kohti uutta ja varmasti asiat järjestyvät aikanaan!



Kuopus oli täyttämässä kolme ja töihinlähtö edessä. Ei ollut mullakaan vakipaikkaa mihin palata vaan keikkailulla piti aloittaa. Ahdisti aivan hirveesti kun ajatteli että ei voi suunnitella tulevaisuutta kun on pätkätöiden varassa. No menin sitten yhdelle osastolle keikalle (tää oli elokuussa 03). Sillä samalla osastolla olen edelleenkin :). Jo parin viikon keikkailun jälkeen sain sieltä pitemmän pätkän ja niitä on riittänyt tähän päivään asti ja vielä jatkuukin. Asiat järjestyy yllättävästi, lohtuhalaus ap:lle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

toivon todella että saisin jalkani oven rakoon niin ettei tartteis jaksaa ja sietää niitä lyhyitä pätkiä toisensa perään,ne on henkisesti tosi raskaita tällä alalla varsinkin ja nnyt kun on vielä omia lapsia ja asuntolainaakin johon haluais itsekin nyt pikkuhiljaa osallistua enemmän vaikka mieskin just tuumas että kyllä olis nastaa jos lapset vois vielä kotona olla edellyttäen että riittäis taloudelliset resurssit siihen ja oma jaksamiseni. Mulla vaan on taipumus murehtia kaikkee etukäteen ja ihan stressiin asti ja nyt alkanut vatsakin reagoimaan niin että joudun syömään vatsahappojen eritystä hillitseviä tabletteja melkein päivittäin,vatsahaava tästä nyt vielä puuttuis.

Ap

Sain ihan kivan työpaikan, jossa on mukavia ihmisiä. Ja nautin " aikuisten" elämästäni tosi paljon. Saa uutta ajateltavaa.



Tsemppiä, hyvin se menee.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat