Vierailija

Elämä pienen lapsen kanssa on rankkaa....vituttaa todellakin kun kaikki sitten ympärillä nyökyttelee sympaattisina. Välillä mielenterveys on vaakalaudalla, mutta on vain aina pakko nousta ja ottaa elämä hallintaan. Tyttö 1v9kk ollut kipeänä jne, mutta on aina ollut levoton nukkuja.....mikään ei vain auta.

Vieressä ei suostu nukkumaan, nukkuu siis omassa huoneessaan. No mutta nämä tarinathan jokainen äiti tietää, joillakin kokemukset ovat rankempia ja joillakin iisimpiä.

Onko minulla oikeutta valittaa? Olen lapsen kanssa kahdestaan, omasta valinnasta. Tuntuu vaan että jokainen päivää on samanlainen, mikään ei tunnu miltään. Iho oireilee ja päivät menee stressaavassa työssä..........rakkauselämästä puhumattakaan.

Välillä ajatellut, että kärsin eronjälkeisestä masennuksesta ja siihen vielä tuo jatkuva unenpuute.........hyvä sekoitus eikö tottä?

Jotkus sanovat että eron jälkeen ensimmäinen vuosi on karusellia ja vaara-altista aikaa (irtosuhteita, oman itsensä etsimistä, kokemusten hakua)

Koska tämä tyhjiössä eläminen loppuu???????



Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat