Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen yrittänyt ymmärtää näitä naisia, jotka haluavat lapsen ilman miestä, mutta en vaan ymmärrä. Tietenkään kaikki eivät löydä sitä oikeaa tai perheenperustamiseen halukasta miestä, mutta silti... onko se lapsi jokin äidin leikkikalu, joka on pakko saada vaikkei elämäntilanne siihen sovi? Ja please, säästetään nämä itsestäänselvyydet kuten " voithan sinäkin jäädä yksinhuoltajaksi jne jne" koska kaikkihan me sen tiedämme. Nyt on kyse naisista, jotka tekeävät tietoisesti valinnan yksin, joko hankkiutuvat raskaaksi ilman parisuhdetta tai jättävät salaa ehkäisyn pois kertomatta toisella asianosaiselle mitään.



Onhan näillä pieni sävyero: Haluan perustaa perheen vs. MINÄ haluan vauvan!

Kommentit (5)

olemme kuitenkin onnellisia lapseni kanssa. Uskon siis että yh-perhekin voi olla onnellinen. Eiköhän kyse ole biologisesta ja emotionaalisesta tarpeesta saada lapsi ja siitä, että sopivaa kumppania ei vaan ole löytynyt. Ei ole sen itsekkäämpää yksinäisen naisen haluta lasta kuin parsisuhteessa elävänkään. Maailmalla tätä asiaa on tutkittu laajasti ja jos lapsi kasvanut alun pitäenkin yhden vanhemman perheessä, kasvaa hänestä ihan yhtä onnellinen ja menestyvä kuin muista (itse asiassa joidenkin tutkimusten mukaan jopa paremmin menestyvä).

Jos asia askarruttaa sinua noin kovasti, käänny Väestöliiton lapsettomuusklinikan psykologin puoleen. Hän haastattelee kaikki yksinhakijat.



t: entinen yksinhakija

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhtä hyvinhän voisi väittää kenen tahansa pariskunnan " leikkivän kotia" kun he saavat perheenlisäystä. Kyllä niitä lapsia syntyy ihan yhtä lailla pariskunnillekin vaikkei elämäntilanne aina olisikaan mitä suotuisin.



Siihen miksi jotkut naiset ovat valmiita vapaaehtoiseen yksinhuoltajuuteen ja toiset eivät, en osaa vastata. Voisiko olla mahdollista että kaikki ihmiset ovat sitten kuitenkin hiukan erilaisia ajatusmaailmoiltaan ja elämänarvoiltaan? Korostan nyt vielä että mitään täydellistä, oikeaa linjaa miten elää elämänsä tuskin on olemassa.



Toki on eroa sanoa " haluan perustaa perheen" ja " MINÄ haluan vauvan" , mutta otahan nyt huomioon että MOLEMMAT lauseet pätevät niin parisuhteessa kuin yhden hengenkin taloudessa. Aina voi tahtoa. Ja haluta. Miksi kummassa kuvittelet että yksin lasta toivovat naiset olisivat sen itsekkäämmin asialla kuin parisuhteessakaan elävät?



Mutta kiva että olet ainakin yrittänyt ymmärtää ;)



Vierailija:

Lainaus:


Olen yrittänyt ymmärtää näitä naisia, jotka haluavat lapsen ilman miestä, mutta en vaan ymmärrä. Tietenkään kaikki eivät löydä sitä oikeaa tai perheenperustamiseen halukasta miestä, mutta silti... onko se lapsi jokin äidin leikkikalu, joka on pakko saada vaikkei elämäntilanne siihen sovi? Ja please, säästetään nämä itsestäänselvyydet kuten " voithan sinäkin jäädä yksinhuoltajaksi jne jne" koska kaikkihan me sen tiedämme. Nyt on kyse naisista, jotka tekeävät tietoisesti valinnan yksin, joko hankkiutuvat raskaaksi ilman parisuhdetta tai jättävät salaa ehkäisyn pois kertomatta toisella asianosaiselle mitään.



Onhan näillä pieni sävyero: Haluan perustaa perheen vs. MINÄ haluan vauvan!




omassa mielessäni, " lapsen saaminen omaksi leikkikaluksi" on ehkä se viimeinen määräävä tunne.



Minulla on jo yksi lapsi ennestään, mutta olemme eronneet. Olen joskus - tai useinkin - miettinyt toisen lapsen saamista yksin.



Ajatus tuntuu sillä lailla raskaalta, että arki olisi sitten tosiaan kannettava yksin, ei olisi sen toisen lapsen isovanhempia jne. Mutta aika vaikea sitä lasta olisi leikkikaluksi " ottaa" - tuskin lapsi siihen suostuisi!



Sen sijaan eräs kaverini, joka on PARISUHTEESSA, tuntuu minusta haluavan lapsen leikkikaluksi. Heidän parisuhteensa on aivan kanttuvei, mutta äiti toivoo toista lasta vaikka hädintuskin jaksaa esikoisen kanssa. Mies on muuttamassa vuodeksi ulkomaille ja nainen toivoo tulevansa raskaaksi sitä ennen.



Jotenkin musta hyvin " suunniteltu" ja " oikeasta" motiivista saatu lapsi - vaikka yksinkin - on parempi ratkaisu kuin tämä inhimillinen " yritimme paikata huonoa suhdetta" ...



Tuskin sitä lasta kuitenkaan koskaan yksin teen, se on vain mielessä pyörinyt. Se tuntuisi silti vähän friikiltä ratkaisulta omalle kohdalle, kaikesta huolimatta. Tosi paljon täällä netissä parjataan yksin raskaaksi tulevia, mutta uskokaa tai älkää: melkein KAIKKI tuntemani parisuhteessa asuvat vanhemmat ihmiset kysyvät, miksen " vain mene baariin ja tee temput" . Huvittavaa. Ajattelevatko he, että se tosiaan on NIIN helppoa?

pieni sellainen, mutta perhe kuitenkin.



itse en ehkä uskaltaisi yksin lähteä siihen rumbaan, mutta tiedän ihmisiä joille tämä on varteen otettava optio ja ymmärän ja arvostan heidän mielipidettään

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat