Vierailija

Minulla on jo kaksi lasta. Syliin tuntuisi mahtuvan vielä enemmänkin ja mietinkin milloin sen kolmannen uskaltaisi antaa tulla. Mietin että miksi se vauvan kaipuu on nyt niin kova.



Kuopukseni on nyt vajaa 2 vuotta. Pienen pieni, mutta jo sylistä pois lähdössä. Ei kerkiä enää istumaan, pikainen halaus ja pois taas. Isä ja pappa ovat tärkeämpiä kuin minä. Esikoinen on jo reipas ja kavereita haluava. Äiti on pikainen pyrähdys silloin tällöin. Hyvä niin, näin elämän kuulukin mennä.



Mutta minä olen pientä vailla, sitä joka tulee syliin ja tarvitsee. Sitä joka käpertyy kiinni ja on vaativa, se jonka lämmöstä hehkun itse.



Eihän sillä perusteella lapsia saada? Eihän ne minua varten tänne synny...



:(

Kommentit (12)

omaksi iloksihan niitä lapsia kuuluukin hankkia:-)

Kaikki muut syyt ovat mielestäni huonoja - kun lapsen tekee omaksi ilokseen, silloin ei kasaa lapselle taakkoja kannettavaksi (kiitollisuudenvelkaa tms.). Kun lapsen tekee omaksi ilokseen silloin jaksaa lasta hoitaa parhaiten.

tulin eilen hyvälle tuulelle, kun kauppakeskuksessa oli äiti, isä ja kaksi poikaa. Toinen pojista, olisko ollut noin 13 v piti äitiä kädestä kiinni! Ajattelin, että voikun mullakin olis poikieni kanssa läheiset välit aina!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat