Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä on yritystä takana 1 v ja 2 kk ja käytiin juuri eka käynti Ava-klinikalla. Miehen siittiöt heti testattiin, nyt vastauksia odotellaan. Mä meen sitten röörien tarkastukseen tossa tammikuussa kunhan menkat alkaa. Jotenkin sitä vaan on niiiiin kyllästynyt koko touhuun jo nyt. Kun vielä lukee muiden kertomuksia, kuinka on yritetty neljääkin vuotta tai enemmän ja mitä kaikkee raskasta siihen liittyy, niin tuntuu jotenkin, että miten sitä sitten jaksaa. Ei kai pitäis lukea kaikkee...



No sit kai saa ne clomifenit käyttöön jos kaikki on muuten kunnossa. Kyselin niistä kokemuksia, ja on niitäkin, jotka on clomifenien ansiosta tullut raskaaksi. Et voihan sitten käydä niinkin.. Mut oon ihan masentunut ja väsynyt koko juttuun. Sitten vielä joku sanoo, että " alkakaahan tehdä lapsia jo, vanhempana se onkin sitten vaikeaa ja voi tulla sairaita lapsia.." Näinkin on meille sanottu..Ja sitten joku sanoo, että " oon ihan varma, että kyllä se vauva teillekin tulee jonain päivänä" . mistäs sen nyt sitten niin joku " tietää" . Ei auta ton tyylinen lohduttelu.



Ihan tyhmää koko yrittäminen. Miks täytyy mennä vaikeimman kautta...



Kuka nyt lohduttaisi Nyytiä...



Kommentit (3)

" Yhdellä kaveripariskunnallani meni kymmenen vuotta, ennen kuin saivat vauvan. Kaikki keinot kokeiltiin. Sitten lääkäri sanoi heille, ettei mitään ole enää tehtävissä, lapsia ei teille tule. Seuraavassa kuussa he olivatkin sitten raskaana, kun lakkasivat stressaamasta!"



Tuollaista olen nyt muutamalta kuullut, eikä taatusti lohduta. Kun yritystä on takana vajaa kaksi vuotta ja sekin tuntuu jo ikuisuudelta, niin ei auta aatoksia se, kun joku hehkuttaa, että toisilla mennyt sentään kymmenen vuotta.



Ja jotenkin ne, joilla on ollut vaikeuksia saada lapsia unohtavat täysin sen, kun viimein saavat lapsia. Minulla on pari ystävää, joilla on ollut ongelmia, kaikki mahdollinen yritetty ja lopulta on kolmen-neljän vuoden kuluttua syntynyt esikoinen ja sen jälkeen vielä pari lasta. Silti heidänkin paras neuvonsa on se, että kannattaa ottaa rennosti, kyllä se lapsi tulee, kun ei ajattele asiaa.



Meillä sukulaiset eivät ole suoraan mitään kysyneet/sanoneet, mutta pientä vihjailua on siihen suuntaan ollut. Jos joku kysyisi ihan suoraan, niin voisi kertoakin tilanteesta - kavereilleni olen kertonut, kun on väliin niin paha olla, ettei tule mistään mitään. Miehen kanssa on vaikeata keskustella, hän sanoo aina, että kyllä me vielä joskus vauva saadaan. Aivan niin - joskus! Mutta se on joskus eikä seuraavan 9kk:n aikana! Tokihan se joskuskin on parempi kuin ei koskaan, mutta mistäs sen etukäteen tietää, tuleeko meille nyyttiä joskus vai ei koskaan..!?



En tiedä, miten lohduttaisin Sinua! Ei kai tässä muuta voi itse kukin kuin vain yrittää - ilman yrittämistä ainakaan ei voi raskaaksi tulla. Toivotan sinulle pikaista raskautumista =) Ja hyvää alkavaa vuotta!



Kiitos paljon vastauksista!Kyllä se auttaa kun kanssasisarten kanssa saa " jutella" ja ne ihmiset lohduttelevat, jotka todella ovat samoilla fiiliksillä ja samassa tilanteessa.



Nyt oikein sydämestäni toivonkin kaikille oikein positiivista uutta vuotta!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itsellämme oli vajaa vuosi yritystä takana, kun hakeuduimme yksityiselle klinikalle hoitoon! Oli vain semmoinen tunne, että kaikki ei ole kunnossa -eikä sitten ollutkaan. Hoitomuotomme on myös ollut icsi. Nyt takana on monenmonta hoitoa ja vuosia on kulunut pian viisi! Mieli on ollut maassa monenmonta kertaa ja usko on mennyt joka pettymyksen myötä, mutta aina siitä on noustu ja jaksettu yrittää! Ihmismieli on uskomattoman vahva.



Ymmärrän sinua täysin: Asiaa ei ole todellakaan auttanut raskaana olevat kaverit ja sukulaiset ja heidän tsemppauksensa! Heidän on niin helppo kannustaa ja pitää asiaa selviönä, " kyllä tekin vielä onnistutte!" , koska heille lapsettomuus on ihan outo käsite, mahdottomuus ymmärtää! Juuri sen vuoksi me emme ole lapsettomuudesta/hoidoista paljon puhuneetkaan, emme edes lähisuvulle. Jotenkin on ollut helpompaa pitää asiat omana tietona ja elää ilman ulkopuolista painetta. Meille tuo on ollut paras vaihtoehto, koska koemme, että ei se lapsi puhumalla tule.



Vuoden hengähdystauon jälkeen olemme päättäneet ottaa käyttöön viimeiset kaksi " huurunenää" ja alkioiden siirto olisi, jos hyvin käy, ensiviikolla! Lapsettomuushoidot on kyllä alati jännittämistä, kun koskaan ei tiedä miten mikäkin vaihe onnistuu. Mutta aina olemme päässeet loppuun asti, tulos on vain ollut aina negatiivinen.



Mutta edelleen jaksan olla positiivinen ja luottavainen, koska koskaan ei voi tietää!!! Siksi toivon sinullekin jaksamista ja tsemppausta hyvän asian puolesta=) Ei muutakun positiivisuutta ja onnea uuteen vuoteen!



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat