Vierailija

Kommentit (29)

Oli kuin toinen ihminen, sanottiinkin miehen kanssa että psykoosi toi " Jennin" oikean tahdon esiin.

Jätti miehensä, bailasi, teki niitä asioita, mitä ei miehensä kanssa voinut tehdä. Vauva oli " Jennin" vanhempien luona, jotka kielsivät, että tytöllä muka olisi mielenterveyden kanssa ongelmia.



No, sitten myönsivät, kun lähti ajamaan autolla tuntematonta ihmistä takaa, väittäen (isä oli kyydissä) kivenkovaan että tuntee tämän, eikö isä nyt muka huomaa että se on perheen vanha tuttu.



Ajoivat montakymmentä kilometriä, sellaiselle asuinalueelle, jossa ei " jenni" koskaan ollut käynytkään. Siellä meni kerrostalon rappukäytävään, etsi oven ja soitti ovikelloa. Marssi sisään ja oli kuin tuntisi asukkaat. He arvaten hieman kummissaan.



No, sitten isä kutsuikin valkotakkiset miehet.

" Jenni" läksi Kellokoskelle lepäämään.

Pääsi toki pois, sai lääkityksen, mutta ei koskaan enää ollut sama

" Jenni" jonka tunsin.

En enää ole tekemisissä hänen kanssaan, sillä tapahtunut/lääkitys teki hänestä ns. zombien. Ei kuuntele mitään ja on kovin passiivinen kaiken suhteen. Tai oli ainakin muutama vuosi sitten, toivottavasti tilanne on parantunut.

Elikkäs tilanne tämä erään ystäväni kohdalla... hänellä ollut monta vaikeaa vuotta avioliitossaan, vaikea lapsuus, pari erilleenmuuttoa miehensä kanssa lapsen huostaanotto, mielenterveysongelmia... työttömyyttäkin.



Hän on ollut aina lämmin ihminen kaikesta huolimatta, mutta nyt on tapahtunut jokin naksahdus (ei psyyke voi kestää kaikkea... ?)



Toissakerralla kun näin hän ei tuntenut minua, ja oli aivan kummallinen (muisti pätkii hänellä), ja viimeksi hän oli aivan eri ihminen.

En ole koskaan tavannut häntä sellaisena... puhui isoon ääneen, nauroikin erilailla, oli ylipositiivinen tulevaisuuden suhteen vaikka koko elämä on ulkopuolisten silmissä aivan solmussa..



Lääkäreiden mukaan kunnossa jne... en tiedä miten pitäisi suhtautua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kun ei ole päivittäin yhteydessä, niin ei ole varma missä mennään...

mutta todellakin hän puhuu asioita ristiin, unohtelee asioita ja tavaroita, nukkuu unilääkkeillä, jaksaa taas pitää ulkonäöstään huolta...

Kuvittelee, että asiat on ihan hyvin vaikkei ole



Tässä vähän lisää siis oireita.

Kyllä kävi itelläkin mielessä tuo maanis-depressiivisyys tuon psykoosin ohella...



-ap-

Siis viimes kun tavattiin ystäväni kyllä tunsi minut ja tiesi tilanteen ja eli tätä hetkeä, mutta kävi tosi ylikierroksilla ja kiihkoili välillä ym.



Lähisukulaisensa yrittäneet saada häntä hoitoon,mutta läpäissyt loistavasti kaikki " hulluus" testit, ja sanoo, että ei ole hullu eikä sairas.



Ja ei käytä huumeita eikä liioin alkoholiakaan...

siinä todellisuuden taju häviää ja harhat tuntuvat ihan todelta. Itse esim. kuvittelin, että olen prinsessa Dianan ja Dodin lapsi :o) Voi myös kuvitella saavansa viestejä esim. radion tai television kautta. Kaiken kaikkiaan olin sekaisin kuin seinäkello. Pahassa psykoosissa en minäkään muistanut noin kuukauden ajasta mitään(olin lepositeissä hoidossa).

Mutta jos pääsee nopeasti hoitoon ennen kuin menee liian syvälle psykoosiin niin siitä voi onneksi parantuakin nopeasti. Se onkin asia erikseen, kun koetetaan löytää sopiva lääkitys, että mitä sopimattomat lääkkeet voi aiheuttaa(itsellä esim. meni pissat housuun ilman, että mitään voi).

Tämä saattaa kyllä riippua paikkakunnasta, mutta serkkuni oli uhkaillut äitiään ao. päivänä ja joitain aikoja aiemmin oli viilellyt itseään. Vietiin päivystykseen, mutta lääkäri ei ottanut sisälle, koska siinä tilanteessa serkkuni tietysti osasi olla ihan kunnolla ja hän ei halunnut sairaalaan. Tässä ei ollut kyse psykoosista. Olen kuskannut kyllä psykoosissa olevankin sairaalaan. Tällöin ihminen on levoton, ei osaa keskittyä ja on sekava. Hän voi luulla, että joku kuuntelee ja tarkkailee häntä ulkopuolelta taloa ja puhuu käsittämättömiä. Ihminen voi olla myös hajamielinen, unohtaa tavaroitaan, ja ei kuule kun puhutaan.

jolloin ihminen on taas ihan päinvastainen.Psykoosia vois epäillä,jos kaverisi puhuu outoja,mielikuvitusjuttuja ja uskoo niihin täysillä.

joka tietää ongelmista. Kerro havainnoistasi ja huolistasi. Jos voit, niin puhu asianomaiselle suoraan.



Musta kuulostaa pikemminkin manialta kuin psykosilta vielä.



Luota vaistoosi, olet hyvä ystävä kun puutut asiaan. Lääkäreillä on kiire, eivätkä heiltä välttämättä saa apua ellei sitä osaa pontevasti pyytää. Etsi netistä jokin auttava puhelin, josta saat osviittaa mitä tehdä ystävällesi. Mielenterveysongelmat ovat vakava asia, mutta niille voi tehdä jotain. Tsemppiä, ihailen sinua, kun jaksat huolestua ystävästä. Se ei ole mikään itsestään selvyys nykyään!!

Kaksi kertaa psykoosin kokeneena omakohtaisia kokemuksia. Halusin elämääni lisää virtaa ja söin ubikinon redasin valmistetta. Kyllähän sitä jaksoi paremmin mutta yö unet tuppas jäämää lyhyiksi. Ensimmäisiä harhaluuloja ilmaantui muodossa myrkytys pelot, seuraamis luulot/havainnot sekä palkkamurhaajien ajojahti. Kieltäydyin menemästä töihin josta huolestuneena faija laitto hoitoon. Hoitoon jouduttuani tajusin mihin olin joutunut ja sairauden tunnottomana halusin pois osastolta. Koin silloisen pakkohoidon oikeusmurhana ja ihmisoikeusloukkauksena minä olin kuitenkin onnellinen, iloinen, sosiaalinen ja minulla oli voimakas tunne elämä, kunnes lääkäri määräsi minulle zyprexa antipsykoottisen lääkkeen. Huomasin välittömästi kuinka haitallinen tuo lääke oli. Tunne tasolla aloin hiljalleen sammua eikä elämässä ollut enää onnea ja iloa enkä kyennyt samaistumaan toisten tunteisiin, minusta tuli sellainen tunteeton paskiainen. Kolmen kuukauden pakkohoidon jälkeen koin yli vuoden kestäneen vaikean masennuksen joka mielestäni johtui vain lääkkeiden haitallisista sedaatio vaikutuksista. Toiseen psykoosiin liittyi viesti yhteys radioon ja televisioon, osastolle jouduttuani koin olevani matkalla taivaaseen, olin elämäni voimissa ja hyvin onnellinen kunnes lääkäri aloitti taas tuon zyprexa lääkityksen ja palautti minut takaisin tähän kemialliseen helvettiin josta kärsin edelleen syvän ja vaikean masennuksen muodossa. Älkää pliis laittako ketään hoitoon jos ei oo ihan pakko. Psykiatrisessa hoidossa annettava kemiallinen lobotomia vahingoittaa aivoja pysyvästi muuttaen persoonaa ja vaikuttaen negatiivisesti toiminta kykyyn sekä elämän mielekkyyteen. Jaakko Seikkula hoitaa psykooseja ja niistä selviää ilman kemiaa. Minulla on voimakas sairauden tunnottomuus ja kun mulla on elämässä iloa, onnea ja vauhtia niin lääkärin mielestä olen maniassa. Koen suurta vääryyttä sillä mielelläni olen iloinen, onnellinen ja vauhdikas. Minulle pakkohoito oli kidutuslaitos, jonka traumoja joudun kantamaan elämässäni mielestäni ihan turhaan. Jos oikeesti haluutte auttaa ihmisiä niin palauttakaa psykoottiset potilaat realiteetteihin ja jos se ei heti onnistu ni lähtekään hänen mielensä matkaan opettaen hänelle samalla uusia asioita elämästä joita hän psykoosissa kokee. Leikkikää sillä ei elämän ole tarkoitus olla niin vakavaa. Itselläni psykoosi on hyvin miellyttävä kokemus ja nautin siitä nautin kauhuista ja onnen riemuista, elämäni psykoosissa on minulle parasta huumetta. Odotan jo seuraavaa psykoosia tietäen että se vie todennäköisesti minut uudestaan pakkohoitoon. Tämän yhteiskunnan olisikin aika antaa ihmisten olla, psykoottiset ihmiset jotka eivät ole vaaraksi muille tulee hyväksyä erillaisina ihmisinä ja ne tulee sopeuttaa terapian ja vertaistuen kautta osaksi nyky yhteiskuntaan.

asia. Olen kokenut psykoositilan itselläni. Todellakin pelkäsin kuollakseni kaikkia ja kaikkea, luulin että minua kuunnellaan, luulin että minua seurataan, luulin että minut aiotaan tappaa.. Taustalla rankka elämä ja paljon tapahtumia. Jouduin/pääsin lepäämään mielisairaalaan, mikä oli todella hieno asia. Nyt tulen toimeen ihan oikean itseni kanssa lääkkeiden avulla.

"jaksaa taas pitää ulkonäöstään huolta..."

 

No onpas huolestuttavaa. Rupsahtanut mamma sillä puolen ruutua?

 

"Oli kuin toinen ihminen, sanottiinkin miehen kanssa että psykoosi toi " Jennin" oikean tahdon esiin. 

Jätti miehensä, bailasi, teki niitä asioita, mitä ei miehensä kanssa voinut tehdä. Vauva oli " Jennin" vanhempien luona, jotka kielsivät, että tytöllä muka olisi mielenterveyden kanssa ongelmia. "

 

Jos sukupuolet olis olleet toisin päin, asiaa olis pidetty täysin normaalina.

 

 

Luin viestit kokonaan ja tajusin pointin, mutta juuri nuo asiat eivät kyllä liity mitenkään psykoosiin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat