Vierailija

Mä en voi sietää niiden läähätystä, haukkumista, vinkumista, kuolaamista, hyppimistä, kulmien alta katselua, mielistelyä, hännän heilutusta, haisevaa hengitystä, karvanlähtöä, kuraisia käpäliä, ulvomista, kaivamista, raapimista, räksytystä...



T. eräs jolla on " aina" ollut koira, nytkin, mutta seuraava EI TAKUULLA tule! Pääsis tostakin kirppukasasta!

Kommentit (16)

Kai nyt tajuat, että kun joku tällaisessa yhteydessä sanoo " vihaavansa" koiraa, niin kyse on vain kielellisestä liioitteluilmaisusta. Tuskin ap nyt koiraansa " vihaa" vihan varsinaisessa merkityksessä, lähinnä taitaa kyse olla siitä, ettei välittäisi kyseisestä eläimestä kotonaan.

Ei kyllä jaksa vähempää kiinnostaa niiden koirajutut, ei liikuta vähääkään mitä se karvaturri on touhunnut ja minne on ripuloinut kun on syönyt pihalta jotain mitä ei olisi pitänyt. EVVVK.

Enkä kyllä tajua miten voi olla niin vaikeata se kikkareiden kerääminen. Kyllä vituttaa kun on koiranpaskaa tienposket täynnä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että koiralle ois PAREMPI PÄÄSTÄ SUSTA!! Oletko hankkinut koiran, " kun se kuuluu imagoon" vai siksi että muillakin on? Olet kylmä ihminen, käy sääliksi koiraa, joka varmasti rakastaa sinua ymmärtämättä, ettet sinä rakasta sitä!:( Suosittelisin hankkimaan sille uuden HYVÄN kodin, jos on kyse nuoresta koirasta tai sitten lopettamaan, jos on jo vanhempi. Mitäpä tuota mietit, jos kerran kantasi on noin selvä eikä tunnu missään...



T: Koiraihminen

Vaikka av:lla tätä ei saisi ääneen sanoakaan, niin nuo tunteet ovat AIVAN normaaleja tietyssä vaiheessa. Vaikka tästä ei juuri ääneen puhutakaan, niin oikeasti tosi monet raskaanaolevat/vauvojen äidit inhoavat tilapäisesti koiriaan, kyse on ihan tavallisesta suojeluvaistosta, joka meillä paljolti vaistonsa menettäneillä ihmisilläkin vielä toimii. Minä, joka olen koko elämäni ollut koiraihminen, " inhosin" omaa koiraani loppuraskaudesta siihen asti, kun lapsi oli n. 1,5 v. (Koiran kohteluun se ei tietenkään vaikuttanut, samat lenkit ja huolenpidon koira sai, mutta välillä vain ärsytti koko elukka.) Puhuin tästä neuvolassakin, ja kuulemma on enemmän kuin tavallista! Sitten tunne kuitenkin meni ohi, ja nyt oma kirppukasa on taas ihana mussukka...

Olen vasta viime vuosina tajunnut (tai pikemminkin myöntänyt) sen tosiasian, että koirista en juurikaan välitä, oikastaan inhoan niitä. Olen kissaihminen, ei siitä mihinkään pääse.

Ja antaisin koiran heti pois, mutta mies ei suostu. Olen puhunut asiasta niin usein, että nykyään siitä tulee riitaa.

Ja turha meidän kirppukasaa on sääliä; sitä ulkoilutetaan ihan niinkuin muitakin, saa olla sisällä, saa tarpeeksi ruokaa yms. Mä en vain paijaile sitä (muut kyllä tekee sen munkin puolesta...)

ap

vihaatte, siis _vihaatte_ viatonta luontokappaletta? tarvitsette lisää empatiaa, ei kai kukaan terve ihminen vihaa sellaista joka ei pysty tekemään pahaa?

ihan samanlailla lapsettomiakaan ei kiinnostaa vähääkään äitien selostuksest siitä, minkä väristä kakkaa vauvalta on tullut ja koska se hymyili ja oppi sitä sun tätä...



Itellä on koiria ollut aina ja toivonmukaan tulee aina olemaankin. Mutta kylläpä olen itsekin huomannut (SUUREKSI yllätyksekseni) että välillä noi koirat ottaa niin päähän! Varsinkin nyt kun vauva vie niin paljon aikaa ja koirat yrittää väkisin saada sitä huomiota niin ei oikeen jaksa huumori riittää.



Mutta kun illalla pääsen koirien kanssa yksin lenkille niin huomaan taas miten paljon niistä on hyötyä! :) Eipä tulis yksin lähettyä ulkoilee ja saamaan sitä omaa aikaa ja hengähdystaukoa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat