Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Asiasta täysin tietämättömät eivät voi mielestäni kommentoida millään tavalla sitä, riittääkö jonkun äidin maito vaiko ei. Imetyksen onnistumiseen on lukuisia syitä ja mielestäni jokainen tehköön omanlaiset valintansa. On todella surullista että asiasta jaksetaan jauhaa, täällä palstalla sen nyt ymmärtää kun suurin osa äideistä on amiskoulutuksen saaneita (siltä vaikuttaa mielipiteitä lukiessa) tai sitten teinejä jotka tukkivat nämä vauva-aiheiset palstat.



Ainakin mun elämässäni on muita asioita kuin tissit. Kurjaa jos jollain muulla ei ole.

Sivut

Kommentit (33)

imettämisestä ja sen eduista pitää ehdottomasti puhua. Ja siitä, että on vain hyvin pieni prosentti naisista, joka ei pysty tai saa esim. oman lääkityksensä vuoksi imettää. Jos ei halua imettää, sanoo sitten suoraan.



jos asiasta ei puhuta, monelta loppuu imetys turhaan siis tiedonpuutteen vuoksi. Imetys on kuitenkin (vaikka se pahoittaisikin korviketta antavien äitien mielet) parasta ravintoa lapselle. Ja kyllä, riittää turvaamaan ravintoaineiden saannin 6kk:n asti ja on senkin jälkeen arvokasta ravintoa!



Mutta en jatka aiheesta enempää, pieni täysimetetty 5,5kk tyttäreni haluaa maitoa :).



t. 3 lasta pitkään imettänyt, myös amiksen monien muiden koulujen lisäksi käynyt imetyshörhö :)

laista koulutusta.

" Soita imetystukipuhelimeen" on paras neuvo jonka voin antaa, sieltä osataan kyllä neuvoa lähimmän imetystukihenkilön yhteystiedot, jotta joku voi tulla katsomaan ja neuvomaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kerroin imettäville ongelmistani... neuvottiin vain että soita sinne ja sinne. Miksi ette tulleet viereeni kun imetin? Katsomaan miten imetän.. neuvomaan ihan konkreettisesti. Miten minä imetystuki-puhelimeen olisin rintojani näyttänyt.. neuvolassa pyydettiin lukemaan TIETOA..tietoa olin etsinyt ennen raskautta, raskauden aikana, synnärillä ja kotona..



Mutta kun olisi joku voinut tulle meille vaikka muutamaksi päiväksi avustamaan... mutta eipä sitä tukea ollut. eli imetys jäi täysin minun ja kirjasten harteille.



t. imetystä yrittänyt

Minä en koskaan julista imetysasioita kenellekään (olen vastannut jos kysytään), mutta kyllähän tilastolliset erot suomalaisten ja ruotsalaisten keskuudessa kertoo lähinnä tiedottamisen ja valistamisen tasoista ko. maissa eikä geneettisestä eroavaisuudesta. Siitä kaikki tutkijat ovat samaa mieltä.

antaa olla? Miksi kaiken maailman sonnan jauhaminen on tärkämpää kuin se, mitä lapsemme syövät. Suomalaisnaisten imetys on surkealla tolalla ja kyse ei TODELLAKAAN ole siitä, että suomalaisten naisten maito ei riittäisi, vaan TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ. Joka toinenhan jauhaa samaa " maito ei riittänyt" - skeidaa. Tästä asiasta pitää puhua niin kauan, kunnes jokainen kynnelle kykenevä imettää.

mutta ihan yleisesti ottaen lukion käyneet ja korkeasti koulutetut ovat suvaitsevaisempia (monia tutkimuksia/galluppeja). Ja lähipiirissäkin sen huomaan: Jos on yo-tutkinto plus amk/yliopisto niin kyllä he näkevät yleensäkin kokonaisuutena asiat eivätkä vain pieninä osina.



t. ap

Tässä sulle esimerkkejä meidän neuvolan asiakkaista, minkä takia imetys VOI epäonnistua eli ts maito LOPPUU kesken:



1.) Varsinkin esikoisen kohdalla vauvan tulo perheeseen muuttaa kaiken. Äiti voi jäädä hyvinkin yksin kotona, paineita voi tulla joka suunnasta. Herkempi äiti reagoi voimakkaasti ja täten stressitila vaikuttaa kyllä maidon tulemiseen.



2.) Vaikeat ja toistuvat rintatulehdukset vaikuttavat



3.) Äidin KOVA HALU onnistua on valitettavan suuri syy siihen että imetys menee aivan muuksi kuin hyväksi, luontevaksi tavaksi. Tällaisia äitejä ei saa syyllistää, he kantavat jo valmiiksi syyllisyyttä siitä että mitä jos imetys ei onnistu. Tieto ei auta, vaan nämäkin äidit kaipaavat erityisesti oman miehensä tukea/ymmärrystä/apua tai muita lähi-ihmisiä. Imetys on herkkä asia monille, herkempi mitä moni kuvitteli. Alun kivut voivat laukaista äidissä myös pelon tunteita, kipua alkaa jännittämään ja maitoa ei heru kunnolla.



4.) Lapsia on erilaisia. Lapsi on luonnostaan imetykseen halukas, mutta toisia lapsia joutuu kauankin ohjaamaan oikeaan imetysotteeseen. On myös lapsia, jotka saadessaan toisesta rinnasta paremmin maitoa eivät suostukaan huolimaat toista rintaa jossa imu pitää olla kovempi. Tätä äiti ei välttämättä itse tiedä. Tuloksena on usein se että äiti imettää ihan lapsilähtöisesti, kunnes huomataan noin kuukauden kuluttua että lapsen paino ei ole noussut tarpeeksi. Siinä vaiheessa ei voida kovinkaan enää alkaa painostaa äitiä imettämään lisää, pumppaamaan kaiken ajan jne vaan on ajateltava perhettä: Jos vauva ei saa tarvitsemaansa maitoa, hänen terveytensä alkaa olla uhattuna. Pieni vauva kuivuu helposti ja painon huono nouseminen kertoo aika lailla siitä että nyt ei lähdetä enää leikkimään imetysten kanssa.





Uskon siis että imetysTIETOUTTA on tarpeeksi. Mutta imetysTUKIJOITA ei juurikaan ole. Isän tai muun läheisen apu kotitöissä, rentouttava koti-ilmapiiri, vieraiden pysytteleminen hieman taka-alalla ja äidin henkinen vointi ovat keskeisiä asioita.



Ja muistetaan että se että kerran epäonnistuu, ei tarkoita sitä että aina epäonnistuisi. Mutta hyviä äitejä ovat myös ne jotka eivät imetä - olivatpa ne syyt mitä tahansa. Ja itse asiassa harva tällaisen äidin ystäväkään tietää ihan kaikkea, esim. jos mies on kurja jne. Niistä ei puhuta juuri edes neuvolassa.


omaan ystäväpiiriini kuuluu sekä akateemisia että ammattikoulun käyneitä.

kaikki ihan yhtä suvaitsevaisia ja fiksuja.



en valitse ystäviäni koulutuksen mukaan, kuten eräät.



en myöskään yleistä kaikkia teiniäitejä huonoiksi äideiksi, vaikka tunnenkin yhden huonon teiniäidin.

ja tiedän myös erittäin ahdasmielisen akateemisen naisen. en silti yleistä kaikkia akateemisia ahdasmielisiksi.



ap, sinulla on paljon opittavaa elämästä.

valitettavasti se koulutus ei tuo sydämen sivistystä, kuten kirjoituksillasi todistat.

anna olla imetysasioiden niin kauan kuin liikkeellä on käsittämättömän paljon väärää tietoa asiasta, ja aivan turhan moni vauva saa korviketta. Miksi ihmeeessä pitäisi? Ja kyllä vain olen filosofian maisteri vuosimallia 74.

ja se että käytin nyt ilman muuta väärää termiä " amisäiti" tai teiniäiti. Mutta ihan oikeasti, ei tarvitse olla mitenkään erityisen viisas että huomaa tämän palstan YLEISEN asenteen. Jos täällä on todella ihmisiä jotka ajattelevat, miksi he ovat niin hiljaa? Miksi heidän viisauksiaan ei saa lukea? Vaan ihan joka päivä törmää niihin syyttelyihin sektioäitejä, imetyksen kanssa epäonnistuneita kohtaan, milloin kuka kasvattaa lapsensa väärin jne.



Jokainen teistä: Lukekaa ihan oikeasti vaikka kahden viimeisen päivän jutut. Ynnätkää yhteen ns. suvaitsevaiset ja " normaalit" viestit. Saldo?



t. ap

Seuraavat väitteet olen kuullut: jos vauva imee vain 10 minuuttia, se ei voi olla kylläinen, vaan on annettava lisämaitoa.

jos vauva imee iltaisin puolen tunnin välein se on merkki siitä, että maitoa tulee liian vähän

jne. jne.

Mutta mun mielestä äitiydessä ja vanhemmuudessa on paljon muutakin sellaista, joka on jo pienelle vauvalle älyttömän tärkeää, mm. se varhainen vuorovaikutus joka ei ole kiinni siitä imettääkö vaiko ei.

Itse arvostan äitejä jotka imettävät pitkään mutta oletan että minunkin asioitani arvostetaan. Ja etenkin niitä SYITÄ, minun elämäntilannettani, lapseni terveyttä jne.



t.ap

niin miten sen sitten huomaa? Tällä palstalla en ainakaan, muilla palstoilla kyllä. Tämä palstan taso on sen verran huono että täällä ei ihan oikeasti voi olla äitejä paikalla.

Olkoon sitten kirjoittelijat minkä koulutuksen saaneita niin kyllä mua ainakin monesti ihan oksettaa mistä kaikesta täällä meuhkataan. Esim. se Thaimaassa kuolleen pojan vanhempien syyllistäminen oman lapsensa kuolemasta. Monesti myös nämä imetysasiat riistäytyy käsistä. Täytyy vain miettiä MITEN paha olo voi joillain ihmisillä olla? Todella huolestuttavaa!



Ap+ muut, yritetään pitää jotain tasoa yllä tällä palstalla muuten menee maku koko paikasta!



Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

On ihan väitöskirjatasoinen tutkimus siitä, että monilla suomalaisilla äideillä imetys päättyy usein aikaisemmin kuin äiti olisi halunnut. Jos vain muutamalla prosentilla syynä on äidin fyysinen kykenemättömyys imettää lastaan, on aika paljon syitä sairaaloiden ja neuvoloiden hoitokäytännöissä ja virheellisessä ohjauksessa. Useimmat äidit kun siis haluavat imettää ja noudattavat annettuja ohjeita. Se vaan ei valitettavasti auta, jos tieto on väärää.



Jos siis äitiä ei osata auttaa neuvolassa, kun äiti on rintatulehduskierteessä, on vika neuvolassa, ei yhtään äidissä. On varmastikin äitejä, joita ei voi mitenkään auttaa pääsemään eroon rintatulehduskierteestä. Useimmille ei Suomessa osata toistuvien rintatulehdusten hoitoon antaa muita ohjeita kuin imetyksen hidas alasajo. Sama ongelma on toistuvien sammasten kanssa. Monessa suomalaisessa terveyskeskuksessa tai neuvolassa ei vielä edes tiedetä, että rinnoissa voi ylipäätään olla sammas tai että niissä voi olla sammas, vaikka lapsen suussa ei näy mitään.



Jos vauvan paino ei nouse tarpeeksi, täytyy neuvolasta osata neuvoa, miten imetystä tehostetaan, ellei vauva ole jo kuivumiskuoleman partaalla. Sitten päivän tai parin päästä pitäisi olla mahdollisuus tarkistaa, onko tehostettu imetys auttanut. Monessa neuvolassa tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole, vaan äiti ohjataan antamaan lisämaitoja, vaikka imetyksen tehostamista ei ole vielä yritettykään. Tämäkään ei olisi paha asia, jos neuvolassa osattaisiin ohjata lisämaitoihin niin, ettei se pilaa jo valmiiksi ongelmaista imetystä. Valitettavasti useimmiten ohje on " korviketta pullosta imetyksen päätteeksi niin paljon kuin menee" . Tätä noudattaen äidit onnistuvat hyvinkin lyhyessä ajassa siirtämään lapsensa pelkkään korvikeruokintaan, vaikka he olisivat toivoneet voivansa jatkaa imetystä lisämaitojen ohella.



On myös olemassa äitejä, joiden imetys päättyy siksi, että heidän imetystään ei tueta tai sitä jopa kyseenalaistetaan perhepiirissä. Vastasynnyttänyt nainen on herkässä tilassa, jolloin miehen tai äidin paheksunta vaikuttaa varmasti imetykseen. Oman kokemukseni mukaan nämä äidit ovat kuitenkin vain pieni vähemmistö verrattuna niihin äiteihin, joiden imetys on sabotoitu synnytyssairaalassa tai neuvolassa. Jos neuvolat ja synnytyssairaalat päivittäisivät tietonsa ja osaamisensa, moni äiti imettäisi Suomessakin toivomansa ajan, joka voi siis olla viikon, kuukauden tai vuoden. Pääasia olisi, että äiti saisi itse päättää oman imetyksensä pituuden.



Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat