Vierailija

Mun tytär lähti perunoita ostamaan. Olen aina ollut vähän hermoheikko päästämään lasta pois näkösältä.. Lapsi on kyllä fiksu ja vastuullinen, mutta äiti taas pelkää kaikkia mahdollisia vaaroja ihan kuollakseen.

Kommentit (21)

Kävelin pitkän polun metsän läpi äidin kirjoittama kauppalappu kourassa. Ylitettävänä oli vilkas tiekin. Hyvin meni. Enkä saanut traumoja. Totta kai riippuu lapsestakin, että uskaltaako päästää.

Ennen oli toisin eli meidän lapsuudessa yleensä lähikaupan työntekijät olivat tuttuja ja kaupan lähistöllä asuvat tunsivat toisensa. Nykyään on toisin. On kaikenlaisia hihhuleita eikä taitaisi enää oikeastaan onnistua se, että lapselle annetaan kauppalista ja kaupanmyyjät sitten keräävät tavarat. Ei kaupanmyyjillä ole nykyisin tuollaiseen aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Mun tytär lähti perunoita ostamaan. Olen aina ollut vähän hermoheikko päästämään lasta pois näkösältä.. Lapsi on kyllä fiksu ja vastuullinen, mutta äiti taas pelkää kaikkia mahdollisia vaaroja ihan kuollakseen.


Siellä missä itse asumme saattaisin päästääkin.

yksin en vielä uskaltaisi päästää. Ylitettävänä on yksi katu, aika vilkas, ei liikennevaloja. Matkaa on tosin vähän vähemmän kuin 1 km.

Oli myös yksi vilkas risteys ylitettävänä enkä osannut vielä itse laskea rahoja joten annoin koko kukkaron kassan tädille, joka sitten otti sieltä rahat. Kaikki meni hienosti ja oli todella hienoa käydä ekaa kertaa yksin " ostoksilla" !



Tämä tapahtui 80-luvulla, nykyään ehkä vähän eri meininki, mutta paikkakunnasta riippuen voisin kyllä itsekin päästää samanikäisen lapsen kauppareissulle.

Kauppa sijaitsi mäen alla ja koti mäen päällä. Lappuun oli kirjoitettu mitä tarvitsin ja sitten mulla oli rahaa mukana kanssa. Tietä ei tarvinnut ylittää. Mä olin ns. avainlapsi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat