Vierailija

Mies veti herneet nenään kun mua ei nyt oikein nappaisi uuden vuoden kyläilyt, koska se olen tietenkin minä, joka otan piikkiini kuskina olemisen sun muun epämukavuuden...olenko mielestänne nipo?



Meillä on kohta 2v. poika. Meillä on yleensä ollut uutena vuotena kavereita kylässä syömässä ja ampumassa raketteja, mutta tänä vuonna emme olleet suunnitelleet mitään erityistä. Kaveripariskunta kutsui meidät kylään, lähinnä syömään siis koska lapsiperhe ovat hekin, ei tiedossa mitään ryyppyjuhlia, vaikka ruoan kanssa varmasti onkin viiniä. Mies haluaisi lähteä, ja haluaisi juoda pari lasia viiniä eli mun pitäisi ajaa. Mä sanoin että ok, mennään, mutta ei jäädä puoleenyöhön vaan annetaan muutenkin iltavirkun pojan valvoa tavallista myöhempään ja lähdetään tuossa 22-23 aikaan kotiin niin että poika nukahtaa autoon. Miehen mielestä tämä on naurettava järjestely, hän haluaa ehdottomasti jäädä koko illaksi ja laittaa pojan matkasänkyyn nukkumaan kavereillani. Hyvä homma muuten, mutta mun mielestä on naurettava järjestely herättää 3-4 tuntia yöuniaan nukkunutta taaperoa kylmään autoon ja turvaistuimeen kotimatkaa varten, ja noiden unien jälkeen hän on erittäin todennäköisesti hereillä pitkään kotiintulemisen jälkeenkin, kokeiltu on aikaisemminkin. Mies leikkii nyt marttyyriä tuolla ja sanoo että ei mennä sitten lainkaan. Mitä te muut teette myöhään kyläillessänne?

Sivut

Kommentit (42)

ja esim. appivanhemmissa ärsyttää se, että heidän mielestään niitä ei tarvitse noudattaa. :)



Mutta tuossa teidän tilanteessanne voisin kyllä tehdä niin kuin miehesi ehdotti. Voihan lapselle vaikka pukea toppapuvun valmiiksi ja avata ikkunan siitä huoneesta, jossa matkasänky on. Niin kotiin lähdettäessä ei tarvitse herätä pukemisrumbaan vaan pelkästään nostatte lapsen autoon. Toinen vaihtoehto on jäädä yökylään, ja kolmas tietenkin se, että pyydätte kaverinne teille uudeksi vuodeksi.

Miksi mies ei voi yksin jäädä sinne yöksi tai tulla taksilla kotiin? Jos et halua lapselle matkasänkyä etkä olla niin myöhään siellä, niin sitten et tee niin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Luulisi että löydätte jonkun kultaisen keskitien, molemmat asettavat omat ehtonsa ja sitten koitatte myöntyä loppujen osalta sopuratkaisuun.



Hyvää uutta vuotta, on se toisaalta tylsää olla ihan vaan kotonakaan. Ainakin jos mieskin vaan murjottaa.

mutta joka saisi varmaan hilpeitä ketjuja aikaan täällä...Hän on nimittäin NIIN av:n kiihkopäinvastainen lapsenkasvatuksessaan, että se oikeastaan mun mielestäni hipoo jo suoranaisen typeryyden rajoja, vaikka hän aivan varmasti parasta tarkoittaakin lapsilleen.



Tästä aivan samaisesta uudenvuoden kyläilystä keskustelimme tänään, me kun olemme menossa kylään heille huomenna ja sanoin, että lähdemme kotiin siinä vaiheessa kun 3- ja 5-vuotiaat ovat valmiita sänkyyn. Tämä kaverini sanoi, että ihanaa, sitten te voittekin olla tosi myöhään, hänen esikoisensa oli enimmäistä kertaa uudenvuoden bileissä tasan kaksivuotiaana ja jaksoi valvoa neljään, eikö ollut hieno juttu!



Muita kuuluisia lapsenkasvatusfilosofioita hänellä on, että koska lapsi vauvaikäisenä nukkui huonosti päivisin, ei hän edes yrittänyt nukuttaa häntä päivisin vaan oleili paljon kahviloissa (jotka ovat usein tosi savuisia) ja kaupungilla ja lapsi nukkui vain yöunet. Hmmm...yllättävää, että lapsi ei nukkunut päivisin, ja olipa yllätys, että kun lapsi 8kk iässä meni hoitoon niin hän alkoi nukkua 2h päivisin...



Kolmas bravuuri koskee aurinkoa: hän oikein ihasteli, kuinka kauniin ja tasaisen rusketuksen puolivuotias saa auringossa, kun laittaa tarpeeksi aurinkorasvaa ja antaa vauvan olla nakuna auringossa. Ja hattua ei pidä käyttää vauvoilla tai taaperoilla auringossa, sillä se vain kuumentaa tarpeettomasti...

Jos lapsen elämässä ei koskaan tapahdu mitään poikkeavaa tai rytmistä sekoavaa, niin eihän hän pysty niihin koskaan varautumaankaan.



Jos kaikki on aina samaa ja tasaista, niin lapsennehan sekoaa jos joskus myöhemmin tapahtuu jotakin poikkeavaa. Antakaa lastenne kokea erilaisia asioita. Muuten niistä tulee hermoheikkoja neurootikkoja. (Niinkuin kai teistä on tullutkin...)

sunnuntai on sinun päiväsi, ja saat tehdä mitä ikinä haluat, harrastaa ulkoilla, mutta lastenhoitovastuuta ei silloin sull!



tai sitten toisinpäin :)

jos mies haluaa käydä läpi yöruljanssin lapsen kanssa, HÄN myös käy sen läpi. Lapsi nukahtaa kyläpaikassa, ja mies sitten hoitaa siitä johtuvat yöhommat, kuten valvomisen ja heräilyt. Jos mies tosiaan ottaa vaan sen pari lasillista viiniä, voi ihan hyvin hoitaa taaperoa. Tää on taas tätä, ettei nainen saa miestä ottamaan vastuuta omasta lapsestaan. Kyllä miehenkin täytyy kestää päätöstensä seuraukset, kun lapsen kanssa eletään.

JOs ystäville on ok, että lapsi yöpyy, niin lapsi yöpyy... Mitä ideaa on poiketa ja varsinainen vuodenvaihde mököttää kotona!!

Me ollaan yövytty ystävien luona lapsen koko iän ja on 5 v. Ei paljon ongelmia ole ollut.

ja ihan ok se lapselle on ollut. On otettu matkasänky mukaan, saatettu itsekin jäädä kavereille, meillä on ollut kavereita jne. mutta tylsintä on se, että itse ei jaksa seuraavana päivänä... Lapset kyllä sopeutuu.

Mekin mennään huomenna peräti kahteen kyläpaikkaan. lapsia on kaksi 1v8kk ja 4½v. Eka kutsu on " kahville klo 17" ja toinen " syömään klo 19" . Olen asennoitunut niin, että olen kuskina ja lähden kotiin viim. klo 21 lasten kanssa. Mies tulkoon milloin lystää ja miten lystää. Kun tulen kotiin ja saan lapset nukkumaan, avaan pullon Asti Spumantea ja nautiskelen omasta rauhasta joko telkkari tai tietsikan ääressä. Joustan mielihyvin tällaisissa pikkujutuissa, koska itse lähden sitten taas joskus koko vuorokaudeksi esim. kaverin luo naapurikaupunkiin tms, ja silloin mies saa hoitaa koko sirkuksen.

Sänkyä emme todellakaan ala raahaamaan mukana kuten joku tuolla kyseli, mistä niin päättelit? Lainaamme kavereiltamme matkasänkyä tietenkin kyläpaikassa. Yöksi jääminen ei tällä kertaa onnistu, koska kaverillamme on jo siskonsa kylässä kahden lapsensa kanssa ja tilaa ei siis ole. Vastaavasti haluavat myös olla itse kotona, koska sisko kylässä. No, päätimme että menemme kylään huomenna ja olemme niin kauan kuin taapero jaksaa, sitten lähdemme kotiin, oli kello sitten 19 tai 00. Takseista vielä sen verran, että onkohan teistä kukaan tullut ajatelleeksi, että suuren kaupungin keskustassa taksin tilaaminen ja saaminen uudenvuoden yönä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.



Teille, jotka ihmettelivät että miten ihmeessä se nukkumaan laittaminen voi olla niin tärkeätä, niin sanoisinpa että olkaa onnellisia, että se ei näköjään teidän lapsillenne ole niin tärkeätä. Säästytte paljolta raivoamiselta. Vaikka emme mitään pilkuntarkkoja aikatauluja kellonaikoineen noudatakaan, niin ihan kaikkien viihtyvyyden takia en todellakaan halua valvottaa taaperoa yömyöhään. Mistään tunnista tai puolestatoista ei meillä nukkumaanmenoajat todellakaan ole kiinni, mutta jos päivärytmit heittävät aivan häränpyllyä niin seurauksena saattaa olla useamman päivän raivoaminen, ainakin meillä. Esim. eilen taapero oli isovanhemmilla päivän hoidossa, ei nukkunut päiväunia kun oli niin kivaa, ja tämä päivä on ollut yhtä suurta raivokohtausta. Mikään ruoka ei maistu, mikään ei ole kivaa, niin päivä- ja iltaunille meno yhtä suurta raivaria. (Mies on nyt nukuttanut yliväsynyttä lasta 1,5 h) Aamuisin lapsi herää aina samaan aikaan, oli mennyt mihin tahansa aikaan nukkumaan tai nukkunut päiväunet tai ei.

kuten moni tässäkin ketjussa. Itsekästä ja epäkypsää ajatella noin aivan pienten lasten kanssa. Olen sinänsä samaa mieltä siitä, että lapsen pitää sopeutua perheen elämään ja tapoihin eikä perheen lapsen elämään, mutta vähän suhteellisuudentajua kehiin! Lapsen pitää toki sopeutua perheen elämään, mutta niissä rajoissa kuin pieneltä lapselta voi odottaa! Kyllä se pienten lasten " sopeuttaminen" pitää toteuttaa suunnilleen päivärytmien järkevissä rajoissa. Kaksivuotiaalla PITÄÄ olla vielä oikeus normaaliin yöuneen ilman edestakaisin raahaamista, on täysin älytöntä odottaa, että kaksivuotias tajuaisi homman nimen tällaisessa kyläilyssä ja osaisi ottaa sen jonkinlaisena " perheen elämään sopeutumisena." Siinä vaiheessa, kun lapsi kunnolla ymmärtää ja osaa itse kommunikoida, ja voi kohtuudella odottaa että hänelle pystyy selittämään asian, niin siinä vaiheessa sitten voi aikatauluja ja nukkumaanmenemisiä venyttää ja vaihdella.

AP:n ratkaisu mennä kylään taaperon ehdoilla on ihan hyvä, eli antaa valvoa niin kauan kuin jaksaa, mutta sitten lähteä kotiin ja antaa lapsen nukkua rauhassa yöunensa.

Kaksi lasta olen kasvattanut ja koskaan ei ollut mitään pilkuntarkkoja aikatauluja/rytmejä. Tietysti nukkumaanmenoajat arkisin ennen tarhaa tai koulua tms ja lapset tuskin kärsivät siitä, jos joskus valvottiin pidempään tms..

mutta olen tasan kerran suostunut olemaan kylässä niin, että poikamme, vajaa 1,5 v., nukkumisaika on mennyt ohi. Ja silloin tuli todistettua miehen teoria siitä, että pojan voi nukuttaa kyläpaikassa ja siirtää nukkuvana autoon ja sieltä omaan sänkyyn, vääräksi: meidän poitsu ainakin heräsi ja parkui surkeasti puolet kotimatkasta. Tästä syystä jatkossa minä en aio pojan kanssa kyläillä kuin korkeintaan iltapuuroon asti - jos haluamme pidempää illanviettoa, vieraat tulkoot meille, niinkuin teemme nyt uutena vuotenakin.

Itse veisin todellakin sen matkasängyn mukanani ja joko yövyttäisiin koko perhe siellä, tai sitten siirrytään kotiin.



Lasten ehdoilla meilläkin eletään, mutta pystymme välillä joustamaankin :-)

nimenomaan sen takia, että poika on hyvin iltavirkku, ja minä ainakin yleensä haluan parisen tuntia omaa aikaa illalla ennenkuin itse menen nukkumaan. Sen suhteen ei olisi ongelmaa antaa pojan valvoa just vaikka 22-23 asti, koska sitten hän nukahtaisi autoon yöunilleen ja hänet olisi helppo vain kipata kotona sänkyyn. Argh, että mies voikin olla ärsyttävä joskus...ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat