Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

En tunne enää rakkautta häntä kohtaan...se on surullinen tunne, sillä haluaisin, että kaikki olisi kuin ennen ..jo lasten tähden.

Meillä ollut erimielisyyttä erinäisistä asioista ja niiden jälkiseurauksena erään riidan jälkeen sanoin, että olen kanssasi vain koska on helpompaa jäädä tähän ja lapset tarvitsevat isäänsä..rumasti sanottu, mutta toisaalta se helpotti, kun sain sen ulos.Nyt keskustelemme vain jokapäiväiset asiat, ei mitään syvällisiä keskusteluja.

Olen vain alkanut miettiä, että tässäkö tämä ns. elämä sitten on? Haluaisin vielä olla rakastanut,vaikka omaan mieheeni, mutta miten tästä eteenpäin?

Varmaan ehdotatte puhumista, mutta miehellä vakiovastaus" en halua puhua siitä." Neuvoja! Ja sori sekava kirjoitus, mutta sekava on mielikin...

Kommentit (17)

Hali ja pusi sitä aina kun ohi kulkee ja kehu sano vaikka että kyllä olet sitten sulo tai ihani tai jotain muuta. Vie vaikka aamiainen sänkyyn, ilahduta sitä jollain yllättävällä tavalla. Ole myös kiltti itsellesi, osta jotain hauskaa, käy jossakin, vaikka risteilyllä, ja ylläty; muut miehet on oikeesti aika ikäviä/tyhmännäköisiä/ällöja sun miehees verrattuna. Päätä että olet tehnyt parhaan valinnan kaikkien maailman miesten joukosta, ja kohtele sitä sellaisena. Kerro kaikille ystävättärillesikin kuinka ihanaa teillä on. Ja ihme jos ei ala ollakin.

Ainakin niin lanseerasin sen kotona miehelleni. Olin onneton ja halusin pois. Matkalla tein päätöksen, että eroan. Kirjoitin sen surullisena kirjaani ja itkin. Tulin kotiin ja mies sanoi: " Meidän on kuule puhuttava." Istuimme alas ja puhuimme, huusimme, itkimme ja halasimme koko yön.



Olin yllättynyt, että oma mieheni oli sittenkin kaikkea sitä, mitä olin haaveillut. Hän puhui ihan samoista asioista kuin minäkin. Puhumiseen tarvitaan aikaa ja sille pitää järjestää tilaa. On helppo vaan kulkea ohi ja olla ikäänkuin ei olisi mitään.



Minäkin olen siis rakastunut uudellleen mieheeni.



AP:lla on vielä toivoa ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikki järkeviä ehdotuksia, ja tiedän että syytä on minussakin, mutta...

Täytyy yrittää pitää kunnon juttuhetki kun lapset menneet nukkumaan. Se aloittaminen on vain niin vaikeaa..Uskon, että myös mies ei ole tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen ja puhuminen helpottaisi varmasti häntäkin.

ap

Puhuminenkaan ei valitettavasti aina auta. Tosinaan ihmiset eivät saa viestiään perille ja ongelmat ovat liian suuria ja liian lähellä, että pelkkä niistä puhuminen keskenään auttaisi enää asiaa.



Omassa kurjassa jamassa olevassa parisuhteessa samoja asioita on jauhettu useita vuosia, hieman eri variaatioilla. Keskustelut tuppaavat kääntymään jatkuvasti linjalle " sinun pitää lopettaa tuo ja tuo toiminta ja muuttua tällaiseksi, niin sitten minäkin voin muuttua tuollaiseksi"



Pitäisi varmaan hakea ulkopuolista apua... vaikka en ole ollut kovin vakuuttunut sellaisesta tähän asti, olen ajatellut että kahden aikuisen pitäisi pystyä keskustelemalla pääsemään ongelmien ytimeen. Olisimme varmaan jo eronneet moneen otteeseen, ellei meillä olisi pientä lasta, joka on tärkeintä elämässä molemmille. Kumpikaan ei haluaisi sitä, että eron seurauksena joutuu olemaan erossa lapsesta. Yhteishuoltajuudessakin lapsi olisi tietyt ajat vain toisen kanssa... Silti tämä peruste ei riitä siiihen, että suhteen pystyisi pitämään onnellisena.



Raskaita asioita... ja sitten pitäisi pystyä tekemään vielä täysipäiväisesti työtä.

vaimo muutti muualle asumaan, puolen vuoden päästä tuli avioero voimaan, siitä puolivuotta he menivät uudestaan naimisiin. Nyt on vauvelikin tulossa. Näitä on paljon!

Kerran ero oli oikeasti lähellä kun tuntui, ettei välillämme ole enää mitään. Saimme asiat kuitenkin kuntoon oikeasti puhumalla. Ei siis sitä " mikä sulla on? mikset sä puhu mulle?" vaan istuttiin yksi ilta olohuoneessa ihan rauhassa ja juteltiin kaikesta mikä on mieltä painanut ja sanottiin asiat rauhallisesti ihan suoraan, itkettiin, naurettiin. Monta asiaa oltiin molemmat väärin tajuttu. Se oli oikeasti todella ihanaa huomata, että voi tossa se mun elämäni mies taas on!





Kiitos! Kyynel silmässä luen nuita kertomuksianne..

Annoitte ainakin toivoa, että sitä toivoa on! Kirjoitelkaa lisää vain, helpottaa jo kummasti, kun näen että en ole ainut joka ollut tässä tilanteessa.

ap

älä anna periksi:sanot ja jauhat siitä miten tärkeää on puhua, keskustella ,tutustua toiseeen ja päivittää tietoja jatkuvasti puolisosta. molemmat kasvaa joka päivä ja ne kymmennen vuotta sitten todetut tiedot eivät enää tänä päivänä välttämättä päde eivätkä pidä paikkaansa.



omalla mieheööäni meni aika kauan ennenkuin ymmärsi nämä elämän perusjutut.hän oli aiemmin asenteella " ei täydellinen parisuhde kaipaa hoitoa" ... ei kauhea kauaskantoinen ajatus ;) . mut nykyään monien keskustelujen tuloksella olemme onnellisia ja piilossa olleet rakkauden tunteetkin on kaivettu esiin ja löydetty uudelleen. tsemppiä urakkaan mikä toivottavsti on molemminpuolinen :)))

mitä teitte sillon kun olitte vielä " nuoria ja rakastuneita" ?



Lähtekää vaikka parin päivän lomalle ja tehkää jotain mitä teitte sillon alussa ja katsokaa alkaako romantiikka kukkimaan uudelleen.



Mieti, onko miehessäsi vielä jotain hyviä puolia ja onko niitä enemmän vai vähemmän kuin huonoja puolia?



Jos ette voi keskutella asioista niin voisiko joku peli auttaa siihen.. esim. totuus tai tehtävä..?



Kysy mieheltäsi yksi kysymys. Haluaako hän jatkaa suhdettanne? Ja jos haluaa niin: mitä hän on valmis tekemään sen eteen?



Omalta kohdaltasi voit miettiä samaa.

Se jo saa aikaan positiivisia tunteita naisessa, kun näkee, että mies haluaa saada muutosta aikaan, asioita paremmiksi.



Mitäs jos itse sanoisit miehelle, että haluan rakastua sinuun uudestaan, auta minua!



Olen itse kyllä rakastunut mieheeni uudestaan, joten mahdollista se on.

Tosin sen eteen täytyy tehdä hieman työtä ja teidän molempien pitää sitoutua siihen. Ensimmäinen askel uudelleen rakastumiseen on mielestäni se, että uskallatte puhua toisillenne rehellisesti. Sen jälkeen viekää lapset mummolaan viikonlopuksi ja viettäkää parisuhdeloma kahden kesken. Parasta olisi lähteä pois kotoa hetkeksi, mutta jos se ei taloudellisesti ole mahdollista, luokaa kotiinne sellainen ympäristö, jossa voitte olla romanttisesti. Ts sulkekaa TV koko viikonlopuksi, varatkaa paljon kynttilöitä, hierontaöljyä ja viiniä.

Minulle kävi noin, meni jo todella huonosti. Asuntopaperitkin olivat jo vetämässä ja kuitenkin jääräpäisyyttäni jäin ja ajattelin että katsotaan vielä. Panostimme enemmän suhteeseemme ja kohta huomasin että onpas se oma mies sitten ihana! Kriisistä on jo 5v. ja vieläkin olen umpirakastunut ja niin on kuulemma mieskin!!

Jos olet koskaan ollut aidosti rakastunut mieheesi, ainoa tapa jolla voit rakastua häneen uudestaan on se, että rakastut itseesi. Nauti elämästä ja hae siihen sisältöä, arvosta itseäsi.

Minä rakastuin mieheeni uudelleen, mutta kaikki lähti siitä että halusin rakastua häneen uudelleen. Uskon, että rakastaminenkin on pitkälti tahdon asia. Kysytäänhän vihille mentäessä: tahdotko rakastaa.. Siis jos riitävästi tahtoo se on mahdollista! Minä tahdoin kovasti, halusin että kaikki olisi kuten ennen ja todellakin rakastuin uudelleen, ensin tahdon voimasta ja sitten ihan tunteella :)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat