Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo varmaankin parisenkymmentä vuotta, ja lapsiakin on siunaantunut pari - vanhempi nyt ekaluokkalainen.

Mieheni jäi aikoinaan kotiin hoitamaan esikoistamme, ja oli kotona koko toisen äityislomani, ja on edelleen. Onhan se hienoa että lapset saavat olla kotona ja koululaisenkaan ei yksin tarvitse huolehtia aamuja ja iltoja, mutta...

Toki taloudellisesti on tiukkaa, mutta jos perheemme on pärjännyt kotihoidontuella ja työmarkkinatuella, muiden tukien tukemana, pärjäämme me näilläkin tuloilla, joten kuten.

Itselläni alkaa vaan olla paukut käytetty, enkä saa miestä ymmärtämään, että hänen on saatava itsensä töihin tai opiskelemaan, tai jotain. Vaikeaahan se on kun ei ole ammattikoulutusta, mutta kuitenkin! Onko ainoa vaihtoehto ilmoittaa että nyt lähtee jompikumpi, en vaan haluaisi uhkauksen totetutuvan...

Hän osoittaa minulle mieltään milloin nukkumalla sohvalla, tai jättämällä lappuja " Hankkikaa uusi parempi isä" - ikävää että ekaluokkalaisemme on jo oppinut lukemaan. Sanoo olevansa lukossa, kun ei kelpaa miheksi, kun ei ole seksiäkään, niinpä ja minä taas ahdistun ja voin pahoin jo ajatuksestakin seksistä (kenenkään kanssa)

Useat tuttavani ovat neuvoneet minua eroamaan, mutta haluaisin yhä uskoa, etten ole elänyt reilusti yli puolta nykyisestä elämästäni " väärän" ihmisen kanssa. Eroa ehdotti mielenterveystoimistonkin työntekijä, jonka luona kävin joka viikko pari vuotta sitten. Nyt tunnen olevani taas samassa tilanteessa: väsynyt, vailla mitään työkaluja jatkaa eteenpäin. Päälimmäinen ajatukseni on, onko lapsille oikein elää perheessä, jonka vahemmat (tai ainakaan toinen) eivät voi hyvin.

Luin pitkään noita narsistisen luonnehäiriön linkkejä- ja löysin niistä niin itseni kuin puolisonikin, niinkuin kaikista muistakin.

Olen yrittänyt miehelleni ehdottaa omalta osaltaan vaikka mielenterveystoimistoa, mutta kyllä hän on puhunut näistä asioista vaikka kenen kanssa...

Saimme lahjaksi hotelliviikonlopun kahdelle, ja minua hirvittää ajatuskin moisesta - APUA!

Kommentit (9)

Olen tässä yrittänyt surffailla ja etsiä apua ja voimia, työkaluja jaksamiseen ja jatkamiseen.

Millaisia kokemuksia on perheasiain neuvvottelukeskuksen palveluista?

- kannattaako yrittää, olisi ainakin ilmainen (kai?)

Jokainen tietää mikä juuri heille sopiva tapa hakea apua on. Meille kävi miehen kanssa niin, että mitä usemmin haettiin apua tai käytiin pariterapiassa, sitä pahemmiksi riidat muuttui ja pahaolo kasvoi. Meidän aviosoppaa oli selvästikin hämmentämässä liian monta lusikkaa. Onneksi tajuttiin yhdessä, että parhaiten meitä osaa auttaa me itse, kun lakataan lapsellinen itsekkyys ja ollaan molemmat aidosti läsnä kun toinen puhuu, siitä lähti meidän liiton eheytyminen. Jotenki tuntu siltä, että niissä terapioissa me vaan kaiveltiin kaikki vanhat riidat auki ja riideltiin ne uudelleen. Paras päätös oli unohtaa menneet ja alottaa täysin puhtaalta pöydältä ja ruvettiin muistelemaan miks oltiin alunperin lyöty hynttyyt yhteen. Ei siinä auttanu miettiä toisen tukemista kun itsekin kaipasi toiselta tukea, pantiin vaan niille jutuille piste ja alettiin yhdessä tukemaan toisiamme ja opimme kertomaan myös väsymisestä, jolloin toinen ei odotakaan mitään eikä niistä täyttämättömistä odotuksista tule turhaa riitaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tohon edelliseen vielä... sori väärä (mikäavuksi-nimimerkki), kun piti laittaa sun nimimerkki. Sekoilen täällä kun olen lukenut useampia juttuja ja väsyttää, mutta sulle emmahenriikka tarkoitin vastauksen :).

Sepä se, ja apua ei voi sitten hakea muualta, olen yrittänyt ehdottaa, että hakeutuisi esim. MTTn asiakkaaksi, niin tein minäkin, kun eväät hupeni. Olen useasti kertonut, ettei minulla ole eväitä tässä tilanteessa ja että tarvitsemme ulkopuolista apua...



Hän se vastaa meillä lapsista ja lattian peusta ja ruoan laitosta. Mutta on edelleen asioita, joita hän ei ole ryhtynyt tekemään, joten riittää niitä minullekin pyykkiä, järjestelyä...



Pääsenhän todella helpolla kun ei tarvitse miettiä hoitoon viemistä ja hakemista, tai koululaisen aamu- ja iltäpäiviä, kun mies hoitaa viemiset tuomiset lähettämiset vastaanottamiset. Pienempi on siis päiväkodissa. Tosin kipeinä kun ovat niin valvottavat enimmäkseen minua, ja aamuisin on töihin mentävä, kun ei voi jäädä kotiin kuin palkatta, koska mies on kotona- ei auta vaikka silloin yrittäisin sohvalle nukkumaan, lapset tulevat perässä...



Mutta tämä on niin pitkän ajan ja monen asian summa, että nyt on kamelilta selkä katkennut ja jotain on saatava tapahtumaan jossain kohdin, jotta tästä eteenpäin pääsemme, sillä minä en todellakaan halua hanskoja kehään heittää. Tosin, jos nyt emme jotain tee, pelkään, että se tapahtuu meistä ihan kumman tahansa toimesta, siksi en ole valmis laittamaan " kovaa kovaa vastaan" malliin ota tai jätä.

No musta tuntuu, että miehelläsi on ennakkoluuloja MTT:tä kohtaan etä siellä käy vain sairaat ja hullut-periaatteella... entäs jos kokeilisit toista taktiikkaa asiassa.. vaikka niin että menisit sinne ensin itse ja puhuisit siellä että he pyytäisivät miestä mukaan sun kanssa sinne siis teitä yhdessä, vaikka ihan henkilökohtaisesti soittaisivat (siis sävyyn pyytämällä, ei käskemällä) miehen on varmasti helpompi sanoa sulle ei kuin jollekkin vieraalle.. sitä kautta vois sitten helpompi heidän kauttaan ehdottaa sitä että mies kävisi ihan yksinkin siellä kun ensin olisitte olleet yhdessä siellä, siis ihan voisi teidän asiaa hoitava pyytää teidän siellä ollessa pyytää että " saisinko tavata sut (miehen) joskus kaksin näissä merkeissä" -tyylilllä.. pikkusen madaltaa aitaa ja tehdä se ein sanominen vähän vaikeemmaksi... " juonia" asiaa vaikka sen MTT:n henkilön kanssa, tietenkin hyvällä ettei pakolla. käyttää hieman " epäreiluja" juonia hyvän asian puolesta.



Siinä kuulostaa oikeelta että tilanne ei voi näinkään jatkua, jotain asialle on tehtävä.. kuten tässä aikasemminkin joku sanoi että vaikkei heillä parisuhdeterapiat auttanu, ehkei kaikilla mutta se on ensimmäinen askel siihen suuntaan että nyt tehdään asialle jotain.. toisilla se vaatii sen kolmannen osapuolen, toisille riittää se silmien avautuminen... mutta se tärkein pointti siinä kuitenkin on se molempien silmien avautuminen siitä huuruisesta toisen syyttelystä ja huomata että meidän täytyy YHDESSÄ tehdä jotain meidän parisuhteen eteen ennenkuin on myöhäistä, jotkut tarvitsevat siihen ulkopuolista apua toiset ei..



mut tosiaan jos tilane näin jatkuu luulen että jossain se raja tule vastaan, ette näin voi jatkaa ikuisesti.. miestäkin vähän ravisteltava että jos halutaan tätä yrittää jatkaa meidän on jotain tehtävä, muuten ennemmin tai myöhemmin se ero on väistämätön, ja millä tavalla se siten tulisi.. ja se asia sanoa miehelle että ei tarkoita sitä että hänen pitäisi muuttua ja kaikki vika olisi hänessä vaan se että teidän molempien tulee sitoutua siihen parisuhteen ylläpitämiseen, sun ymmärtää miestäsi ja hänen toiveitaan ja tarpeitaan kuin myös hänen sun... molempien tulla hieman toistaan vastaan.. vika on molemmissa ei vain hänessä tai sinussa.. niin riitatilanteissa helposti tapahtuu kumpikin linnoittautuu siihen omaan suojakilpeen yrittämättäkään ymmärtää toista, ja suuntaa kaiken huomion siihen toisen syyttämiseen

mutta kun tahtoa piisaa yrittäkää... älkää luovuttako vielä..

menkää YHDESSÄ hakemaan apua parisuhteeseen, vaikka ensiksi kävisitte molemmat yksinään puhumassa jollekkin ammatilaiselle oma kantanne tilanteesta ja sitten tekisette yhteenvedon tilanteesta, yrittäisitte päästä sopuun asioiden kanssa..



kyllä ihan selvästi miehestäkin huomaa ettei voi hyvin.. ehkä työelämän tilanne tuntuu hänestä itsestään juuri siltä ettei hänestä ole mihinkään tai kaikki vaihtoehdot tuntuu jotenkin kaatuvan ja haluaisi puolisolta toisenlaista tukea kuin lisää ryöppyytystä siitä miksi ei ole töissä, sitä saa ihan tarpeeksi työkkäreiden ja muidenkin suunnalta, ehkä asiaan toisenlainen lähestymistapa voisi kannustaa.. ja jos kotona tekee hyvin kotitöitä arvokasta työtähän sekin on kuten myös koti-äideilläkin, arvostaa sopii sitäkin isää joka haluaa lapsiaan hoitaa..



tilanteessa missä kumpikaan ei voi hyvin sitä tilanne kääntyy hyvin helposti toisen syyttelyksi, vaikka molemmat voi pahoin.. ja syvetää samalla sitä toisen pahaa oloa... jos miehestäsi jo työelämän suhteen tuntuu toivottomalta niin se että sä painostamalla saat tuntemaan huonoksi isäksikin ei varmasti paranna asiaa, pitäisi löytää se juju millä nostais sen itsetunnon et " musta vielä johonkin on"

myös ongelmat ei johdu seksittömyydestä,, seksittömyys johtuu teillä niistä ongelmista.. kun saatte parisuhteenne lukkoja auottua niin luultavasti seksikin tulee takaisin kuvioihin.. tuo seksittömyys on varmasti miehelle yksi omantunnon arvon heikontaja.. vai mitä ajattelet jos sua haluttais mutta susta tuntuis että toista lähinnä inhottais ajatus seksistä sun kanssa, vaikka sanot että ei kiinnostais kenenkään kanssa niin silti miehestä voi tuntua että sua ei vaan hän kiinosta että hän ei osaa olla tarppeeksi tyydyttävä



se että olet käynyt mielenterveystoimistossa yksin ei auta teidän parisuhdetta, siinä ei ole kuin puoli totuutta.. teidän pitäisi löytää joku oikein parisuhde-ammattilainen joka ottaisi teidät molemmat.. riippumaton ihminen siihen teidän väliin.. joka vois nähdä ne todelliset ongelmat ja syyt sen riiidan takana.. niinkuin sekin että kun mies on passivoitunut eikä löydä töitä koulutusta.. myös siinä se todellinen ongelma voi ola siellä takana.. itseluottamuksen puute ym..



kyselkää parisuhdeleirejä.. ei ne kuulemma ne kirkonkaan järjestämät niin uskonnollisia ole, ei kyllä henkilökohtaista kokemusta...

myös olen aina sanonut että parisuhteessa ongelmissa kannattaa katsoa peiliin, kun ei väkivaltaisuudesta tai alkoholismista ym verrattavasta ole kyse, se ongelma on molemmissa.. tai voi sanoa että teissä KUMMASSAKAAN ei ole vikaa, se vika on siinä teidän välissä, teidän välille on kasautunut muuri joka estää teidän kommunikoinnin keskenänne... miehesikin voisi saada parempaa tukea ammatti-ihmiseltä jos uskaltaisi/osaisi puhua paremmin jollekkin tilanteen ulkopuoliselle henkilölle, ongelmatilanteissa on helpompi avautua jollekkin jolla ei ole omaa lusikkaansa sopassa, ja ammattilainen osaa " härnätä" sieltä ne oikeat asiat esiin

se voi tilanteen laukeaminen alkaa ihan pienestä solmusta.. kuten se solmunkin syntyminen saattaa lähtee ihan yhdestä pienestä asiasta..

se parisuhde kun on sellainen noidankehä että kun yksi asia alkaa meneen huonosti niin se pahentaa toista ja toinen kolmatta ja kolmas sitä ensimmäistä.. ja sit onkin jo jatkuvasti syvenevä noidankehä valmis



no ammattilaisiakinhan on moneen junaan mutta älkää lannistuko vaan yrittäkää vaikka useampaa vaihtoehtoo niin terapeuttia kuin parisuhdeleirejäkin

Jotkin asiat tuntuivat tutuilta, hyvinkin tutuilta ja siksi uskaltauduinkin kommentoimaan. Meillä ei mies ole lasten kanssa kotona ollut, mutta käytiin kriisi läpi muista syistä ja silloin meitä ei hyödyttänyt perh.as.keskus, koska tunsin että minua syyteltiin eikä saatu puolueetonta apua, mentiin vaan ojasta allikkoon. Jokaisen kuitenkin on itse päätettävä mistä apua hakee, voihan teillä olla parempi tuuri kyseisessä paikassa. Meidän ongelmat ratkesivat pikkuhiljaa, kun kumpikin aloimme oikeasti kuuntelemaan toisiamme ja joustamaan ja lopetimme toistemme syyttelyn, johon kului turhaa energiaa. Me annoimme ajan kulua ja olimme niin kauan ilman seksiä kun se tuntui kuvottavalta. Vähitellen lukot väliltämme alkoivat aueta. Kumpikaan meistä ei halunnut erota, koska totesimme ettei missään suhteessa ongelmitta selviä, niinpä olemme sinnikkäästi vaan jatkaneet ja löytäneet uudelleen romantiikkaa suhteeseemme.

Josko käyttäisitte hotelliyön lähekkäin olemiseen ja toistenne aidosti kuuntelemiseen, ehkä löydätte ratkaisun, joka tyydyttää molempia osapuolia. Sitten kun asiat alkavat selkiintyä ja romantiikka heräilee uudelleen, niin ottakaa toinen hotelliyö seksiä varten ;).

En tiedä oliko tästä yhtään apua, mutta tuskin olette valmiita kumpikaan vielä luovuttamaan, sen käsityksen sain, joten paljon voimia ja tsemppiä!

tämä mikä susta tuntuu mielen osoittamiselta ja saatta sua ärsyttää ja suututtaakkin niin tämä kun miehesi menee sohvalle nukkumaan ja jättää näitä lappuja niin se todellinen syy siellä mielenosoituksen takana on se sisimmän apua-huuto että hän haluaa myös tuntea itsensä tärkeäksi perheelleen ja myös sulle... se jokaisen perheen äidin ja isän luontainen tarve olla ihmisenä korvaamaton ja tärkeä osana perhettä



samoin kuin sinäkin varmasti haluat olla tärkeä osa perhettäsi ja korvaamaton omalta osaltasi..



en nyt ihan suoraan ainakaan tekstistäsi lukenut mutta käsitin että sinä olisit teillä työssä tällä hetkellä.. myös moni kotiäitihän sanoo juuri samaa ettei työssö käyvä mies arvosta sitä työpanosta minkä kotiäiti antaa perheelleen

no siitähän en tiedä kun et kirjoittanut kuinka miehesi sitten kotitöitä tekee

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat