Vierailija

miten olette selvinneet kun lähisukulainen sairastuu kuolemanvakavasti? pitkään sinnittelin, kunnes nyt kun isäni on sairastanut jo 7 kk olen itsekin sairastunut masennukseen ja kärsin unettomuudesta. tuntuu niin kurjalta, kaikki ne isäni elämän käänteet, joista suuri osa aika surkeita. Mietin ja vatvon niitä vain.

Kommentit (23)

Saat sentään jättää hyvästit. Anoppi sai aivoverenvuodon ja lähti aivan yllättäen luotamme. Mieheni on edelleen surun murtama, vaikka aikaa on kulunut jo kaksi vuotta. Eipä tästä sinulle varmaan lohtua ollut, mutta iloitse vielä yhteisistä hetkistä ja talleta ne muistiisi.

kun isäni ei saa oman isänsä kanssa edes kuolinvuoteellaan asioita selvitettyä. toki aikuiset saa itse päättää miten asiansa hoitaa mutta voi itku tekee pahaa. t:ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

sitä ikäpolvea että tunteista ei liiemmälti puhuta ja varsinkaan miehet ei herkistä asioistaan tai ongelmistaan puhu. Isäni kärsi myös masennuksesta ja alkoholismista vuosikausia ja nyt onneksi kuoleman lähestyessä on osannut edes hetken tajuta mitä kaikkea hyvää hänellä on elämässään---mikä tekee tuosta sairaudesta niin traagisen. tavallaan odottaa että tulisi jo, niin saataisi elämä taas järjestykseen. tämä odottelu on niin tuskaista!

Oma isäni kuoli noin 2 vuotta sitten syöpään. Aika oli todella raskasta. Onneksi mulla on ihana mies, ja ystäviä jotka jaksoivat kuunnella. Myöskin lapset auttoivat pakostikin jaksamaan arkipäivää. Isäni viimeisin päivä oli pahin ja toisaalta helpottavin. Kivut loppuivat ja isä pääsi rauhaan.

Voimia sinulle ja vaikka välillä tuntuu että suru musertaa alleen, silti sitä aina jaksaa, jostain vaan saa voimaa.

jos ei niin lainaan omaani...

Isäsi on kuitenkin jättänyt maailmaan ainutlaatuisen mittaamattoman arvokkaan monumentin elämästään..... sinut ja sinun kauttasi paikkaa uudelle elämälle suloiselle vauvallesi.. asioita joista isät ovat ylpeitä vaikkeivat sitä aina näyttäiskään omat lapset ja lapsenlapset



itselläni myös isä kuoli muutamia vuosia sitten syöpään, ja erinäisitä seikoista johtuen jäi ikuisia kysymysmerkkejä mitäs jos

ainoat muistoni hänestä ovat ne puoli tuntia jotka sain keskustella hänen kanssaan ennen kuolemaansa

teille jäi hyviä muistoja isästä joilla isänne elää mielessänne ja muistoissanne



roppakaupalla voimia ja jaksamista sinne.. älä yritä olla liian vahva, rakastamiaan asioita saa surra ja sen surun aikana tukeakin uskallettava leimautumatta hakea



nimim. yksi tyttärestään ylpeä isä... jonka oma äiti taistelee myös syöpää vastaan

En silloin ollenkaan tajunnut, miten paljon sekoilustani sinä aikana johtui tästä stressistä. Olisi pitänyt hakea apua, mutta en en osannut laskea 1+1.





viime kesänä. Vaikeaa on ollut, joskus parempia kausia ja joskus huonompia. Alan tottumaan siihen ajatukseen ettei isääni enää ole ja se myös surettaa minua koska haluaisin pitää hänet hengissä mielessäni.

Suurin kaipuuni on ehkä kuitenkin siinä, että en ehtinyt puhua ja hyvästellä häntä, vaan hän eli viimeiset päivänsä tajuttomana. Kelaan koko ajan aikaa taaksepäin ( ja näen unia missä halaan ja hyvästelen hänet)), mietin meidän viimeisiä hetkiämme, mitä puhuimme, emmekä aavistaneet mitään, se sattuu kovasti. Mun neuvoni on siis: selvittäkää kaikki mieltä kaivertaneet asiat, kerro sinun tunteistasi hänelle ja halaa!!! hetken päästä et enää voi. Kyllä siitä selviää, se on pakko, elämä on lahja jota täytyy vaalia, myös isäsi tähden.

vauva on se minkä takia jaksaakin! mutta välillä tuntuu vaan että kaikki syötöt ja vaipanvaihdot menee unessa kun valvoo yöt ja aamullahan sitä on sitten niin väsynyt. t:ap

Minäkin sairastuin silloin masennukseen uudestaan josta olin päässyt jo lähes jaloilleni. Kaikki voima lähti mutta onneksi en ollut yksin. Puoliso on ollut suurena tukena isän poismenossa ja masennuksessa. Nyt elämä on raiteillaan. Ajattelen että olin isän aika mennä pois ja ettei asioille voi aina mitään. Elämän on jatkuttava ja onneksi sain tuntea isäni näinkin pitkään.



Vierailija:

Lainaus:


Meillä isän alkoholismi paheni ja tiedettiin ettei tuolla menolla kauaa mene. Isän tila vain paheni ja jatkuvasti odotin että milloin se lopettaa ryyppämisen tai kuolee. Valitettavasti se jälkimmäinen kerkesi tapahtua sitten joulun alla muutama vuosi sitten. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Tai ainakin luulen niin. Olin aina isän tyttö ja kaipaan häntä vieläkin. joskin nyt ovat lapset elämässäni ja ne vievät onneksi elämää eteenpäin eikä aika seiso paikallaan. Voimia sinulle kovasti. Kyllä se joskus vielä helpottaa. Nyt sinun on vain oltava vahva. Halauksia!




tuolla tuhisee mutta toki valvottaa ja ressaa. kai sitä kunnalta saisi lapsenhoitoapua kun tuntuu ettei aamuisin pääse käyntiin. mutta kylläpä on vaikea alkaa hoitamaan tuotakin asiaa, kyselemään ja anelemaan. kun näin perussuomalaisena pelkää niitä sossun listoja ja leimautumista. `huoh` t:ap

Ei suinkaan tarvitse pelätä mitään sossun tarkkailua ym. Kannattaa pyytää

apua koska sitä on nykyään todella vaikea saada. Voimia sinulle!

johonkin yöhoitoon, jotta saisimme nukkua ja ko. henkilö teki lastensuojeluilmoituksen, joka ei onneksi johtanut mihinkään sen kummempaan, kun vedin herneet nenään, että nyt tekivät kyllä ihan väärästä perheestä ilmoituksen. No, tämä ei kuulunut tähän ketjuun sen enempää, kuin että ole kuitenkin tarkkana sen sossuasian kanssa, niin ei tule enempää harmia, voimia sulle kuitenkin!

Meillä isän alkoholismi paheni ja tiedettiin ettei tuolla menolla kauaa mene. Isän tila vain paheni ja jatkuvasti odotin että milloin se lopettaa ryyppämisen tai kuolee. Valitettavasti se jälkimmäinen kerkesi tapahtua sitten joulun alla muutama vuosi sitten. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Tai ainakin luulen niin. Olin aina isän tyttö ja kaipaan häntä vieläkin. joskin nyt ovat lapset elämässäni ja ne vievät onneksi elämää eteenpäin eikä aika seiso paikallaan. Voimia sinulle kovasti. Kyllä se joskus vielä helpottaa. Nyt sinun on vain oltava vahva. Halauksia!

i sitten muulla tavalla.



Voimia sinulle, tiedän että tuo ei ole helppoa. Vaikeaa on nähdä valoa tunnelin päässä, kun epävarmuudessa ja pelossa elää (muistan kuinka itse pelkäsin jokaista puhelinsoittoa, että nytkö se...)



Käy kuitenkin lääkärissä, tai tilaa vaikka suoraan aika psykiatrille. Ei sinun tarvitse väkisin itsekseen kestää, kun helpotusta on olemassa!



*halaa*

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat