Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mä en ole IKINÄ voittanut mitään suurempaa tai muutenkaan oolut hyvä onninen missään asiassa, mutta nyt mulle on siunaatunut, ehkä maailman ihanin vauva. :)

MUTTA mä pelkään ihan kauheesti. Mä pelkään menettäväni sen, koska eihän mulla VOI OLLA mitään noin ihanaa, ainakaan kovin pitkää aikaa....

Mut siis hän on niin IHANA, kiltti, kaunis, suloinen ja fiksu.



Onks teil kellään tämmöstä?

Kommentit (15)

Ihan sydän sulaa. Yövalvotuksista ja sairaalareissuista huolimatta. Rakastetaan vaan niitä lapsiamme. Niistä Esson kokeilu-tupakkikeikoista pääsee näet silloin helpommin eroon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mäkin ajattelin ENSIMMÄISEKSI vielä synnytyspedillä maatessani, että " miten se voikin olla noin täydellisen nätin näköinen" , kun maailman ihanin, kaunein ja suloisin pieni poikani tuotiin pestynä avoukkoni syliin ja siinä se sitten tuijotti muakin niin " fiksu" ilme pikku kasvoillaan (yliaikaisena osasi heti ottaa hyvin katsekontaktia, kuten hoitsutkin ihastelivat)...



Ja yhtä kaunis (vaikka poika onkin...), ihana ja mainio tapaus hän on vieläkin, vaikka täytti justiin jouluna 3 vuotta. On melkein vielä ihanampi nykyään, kun valloittaa kaikki mahdottomalla puhetulvalla ja touhuillaan...

Nauti joka hetkestä, sillä vauva-aika menee hurauksessa. Pelkosi ovat ihan luonnollisia, mutta älä anna niille ylivaltaa.



t. eräs maailman suloisimman, fiksuimman, herttaisimman, hauskimman ja halittavimman 1 v:n ylpeä äiti ;)

Jostain syystä maailman rauhallisin, levollisin, sopuisin, tasaisin tyyppi. Eli ei ole perinyt minun lyhytpinnaisuutta, ärtyisyyttä ja muita huonoja ominaisuuksia ollenkaan. Jo raskausaikana varauduin olemaan sitten " kova kovaa vasten" , mutta tämä beebi on ollut synnäriltä asti säyseä ja seesteinen. Ei ota pulttia turhasta. (Toki joskus rääkyy kovaakin, mutta vain hyvästä syystä.)



Tää kans otti katsekontaktia jo siinä masun päällä. Ei mua sillon liikauttanut, olin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin poikki synnytyksestä, huhhuh. Katselin vaan, että ompa iäkkään näköinen. :-)

Tuolla juuri äsken ryömin lattialla kaivamassa pinniksen takaa pudonnutta tuttia ja taas kerran, niinkuin monena muunakin hetkenä tässä lähiaikoina kun on esim. tuosta kamalasta rs.viruksesta hehkutettu, lähetin hiljaisen kiitoksen yläkertaan siitä että vauvani on hengissä. :`)

tätä.



Kun vauva oli syntynyt niin mieheni itki vieressäni että " nyt meillä on vauva" ja mulla oli vaan ihan neutaraaili olo ja sanoinkin varmaan vaan jotain et " no niinpä taitaa olla" .



Mutta nyt tuo murmeli on vienyt mut jo ihan kokonaan.. *huokaus*



ja myös muut vauvat on alkanut näyttämään paljon sulosimmilta ja ihanimmilta kuin ennen. Välillä oikein mietin että miten mä en oikeesti ole tajunnut aikasemmin miten sulosia vauvat on...

mutta se huoli sekä menettämisen pelko on joskus sydäntäraastavaa. Varsinkin kun näkee uutisissa, että lapsia on kuollut. Silloin tulee pelko ja itku silmään sekä sydämen ahdistus, kun tietää mitä vanhemmat joutuu kestämään ja kärsimään. Itse ainakin pakahtuisin suruun ja kuihtuisin pois.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat