Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sunnuntaina mies ilmoitti haluavansa erota... Tuli itselle kuin salama kirkkaalta taivaalta! :( Ei ole kuulemma pitkään aikaan välittänyt minusta, jos koko aikana... Lähinnä sosiaalisten normien mukaan kulkenut suhteessa mukana jne. Todella musertavaa kuulla tuollaista, koska hänestä ei kyllä sellaista ole päälepäin näkynyt.



Kävimme jonkun yhdessäolovuoden jälkeen samanmoisen keskustelun, että mies ei ollut varma haluaako edes ollenkaan sitoutua minuun (olimme kihloissa ja asuimme yhdessä). Päätimme kuitenkin miettiä asiaa ja jatkaa vielä. Sen jälkeen asiasta ei ole keskusteltu ennenkuin nyt. No nyt olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta, 3 niistä naimisissa ja meillä on ihana 2v poika. Tämän lisäksi olen kymmenennellä viikolla raskaana odottamassa pikkukakkosta... Olin todella iloinen tästä, koska olisin halunnut kaksi lasta mahd. pienellä ikäerolla. Nyt mietityttää kuitenkin tämä kaikki. Toisaalta mietin, että lapsellisena on huomattavasti monimutkaisempaa erota, mutta toisaalta on ihanaa, kun on saanut niin mahtavan pakkauksen ja hän ei tule jättämään minua missään nimessä. Suru on muutenkin kova...



Itse siis luulin viettävämme normaalia mukavaa elämää ja miehen mielestä kaikki parisuhteeseen liittyvä onkin ollut melkein vastenmielistä (paitsi seksi, joka on kuulemma ollut ihan mukavaa). Mies selittää, että hän on niin hyvä näyttelemään, että siitä johtuu, etten ole huomannut tilannetta.



Tällä hetkellä olen henkisesti aika riekaleina ja ikävä syliä ja lohdutusta on kova. Parhain ystäväni on toisella puolella maata, tulee onneksi muutaman päivän päästä ja pääsen purkamaan asiaa jollekin läheiselle. Sen lisäksi olen varannut keskusteluajan terveyskeskukseen, jotta saisi asian jotenkin paremmin selvitettyä itselleen. Silti toive on jossain taka-alalla, että mies huomaisikin erehdyksensä ja päättäisi jatkaa perheenä. Keskustelujemme perusteella usko siihen on kuitenkin todella surkea.



Vertaistukea siis kaipaisin kovastikkin ja kiitos, jos jaksoit lukea näinkin pitkän vuodatuksen! Kai se elämä jatkuu kuitenkin...



- Salsatar

Kommentit (6)

Itsellehän tämä on juuri siksi henkisesti raskasta, että on hankala uskoa, että mies ei ole ollut mukana täysillä, koska siltä (tai ainakin melkein, koska kukaan ei ole täydellinen) se on näyttänyt. Ja itse on ainakin ollut... Luulin miehen olevan iloinen vauvasta silloin, kun plussauksesta kerroin. Mutta nyt kuulemani perusteella ei taida intoa ollakaan.



Vielä toistaiseksi asutaan saman katon alla. Puhe on ollut miehen muuttamisesta työpaikkakunnalle (asumuseroon), mutta sen pidemmälle asia ei ole edennyt. On siis todella vaikea suhtautua mieheen tällä hetkellä. Neutraalisti olen toistaiseksi suhtautunut ja päivällä lapsen kanssa kotona ollessa itkeskellyt, kun tunteet on nousseet pintaan mitä ihmeellisimmistä asioista.



Ongelmallista onkin juuri se, että en osaa olla miehelle varsinaisesti vihainenkaan ja mies toimii kotona ollessaan aikalailla samalla tavalla, kuin aikaisemminkin. Eli kohtuu normaalisti jutellaan arkiasioista jne. mutta itselläni pinnan alla suru kuitenkin pyrkii esiin. Tuntuu turhalta näyttää surua miehelle, kun lohdutusta ei siltä suunnalta ole odotettavissa...

Kuulostaa, että elät tällä hetkellä rankkoja aikoja. Tuollaista en toivoisi kenellekään. Herää vain kysymys jos tilanne on tullut eteen äkkiä ja yllättäen, että onko miehelläsi kenties toinen tai onko hän rakastunut toiseen ihmiseen. Oletko kysynyt asiasta? Kysyn näin, koska tilanne kuulostaa tutulta. Olin itse monta vuotta sitten vastaavan kaltaisessa tilanteessa, jossa itse olin tavallaan miehesi asemassa. Olin useita vuosia masentunut, ja mieheni muutti lopuksi erilleen, kun ei jaksanut masentunutta olemustani. Erosta ei koskaan puhuttu, otimme vain hengähdystaukoa toisistamme. Tänä erossaolo aikana tapasin työkuvioissa miehen, johon ensin ihastuin ja loppujen lopuksi korviani myöten rakastuin. Tuntui että tämä mies osasi sillä hetkellä vastata tarpeisiini täydellisesti. Se tunne mitä silloin koin, oli aivan uskomaton. Ja koska se rakastumisen tunne oli niin voimakas, se jollain tavalla mitätöi tunteitani miestäni kohtaan. Olin hyvin kylmä miestäni kohtaan, ja koin etten ollut koskaan edes rakastanut häntä. Joka ei kyllä ollut totta, se vain tuntui sillä hetkellä siltä. Kesken kaiken tätä, huomasin olevani raskaana. Jolloin päätin, että teen kaikkeni että mieheni ja minun suhteeni onnistuisi. Katkaisin välini ihastuksen kohteeseeni ja vaihdoin jopa työpaikkaa. Ja kävin terapiassa. Ja nyt meillä on mieheni kanssa kaksi ihanaa poikaa ja parisuhde erittäin hyvin. Tajuan nyt, että silloinen rakastumisen tunne vain hetkeksi sekoitti pääni ja luulin etten enää rakastanut miestäni.



En tiedä onko tällainen tilanne kyseessä, mutta jos on, sinun kuuluu siitä tietää. Suhteenne ei tule onnistumaan jos miehesti ei aidosti halua taistella teidän parisuhteenne puolesta ja ole valmis katkaisemaan välejä tähän toiseen, jos sellainen siis on olemassa.



Voimia vaikeaan tilanteeseen!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miehellä on siis ollut parikin ihastusta, joista toisesta ei ole vielä "päässyt yli". Siitä ei siis ole tulossa mitään. Olen yhden ystäväni kanssa jutellut hyvin samantapaisesta tilanteesta kuin sinulla oli ollut ja kuulostaa hyvin realistiselta, että huumassa ollessa pitkään jatkunut parisuhde ei tunnu miltään. Tämä onkin tällä hetkellä ainoa pelastusköysi, mitä löydän. Mies on ilmeisesti muuttamassa nyt lähiaikoina työpaikkakunnalleen 100km päähän. Otetaan etäisyyttä ja katsotaan jonkin aikaa, meillä on myös keskusteluaika heinäkuun lopulle perheasiainneuvottelukeskukseen. Tuntuu vaan siltä, että mies on sitä mieltä, että tämä meidän elämä on suoraan sanottuna p*****stä ja hän on huomannut löytävänsä paljon parempaa, eikä ole valmis palaamaan enää tähän meidän tilanteeseen. Mutta jos haluan edes säilyttää mahdollisuuden, että parisuhde jatkuu, täytyy vissiin jaksaa tämä "asumusero" ja odottaa mille mielelle mies päätyy...



Täytyy nyt vaan nauttia tästä raskaudesta, se onkin esikoisen kanssa niitä ainoita valopilkkuja (ystävien lisäksi) tällä hetkellä...



- Salsatar

ettei toista ihmistä voi koskaan omistaa. Jos miehesi on sanonut noin, on luultavasti lopultakin puhunut sielunsa syvyyksistä. Se on kurjaa sinua ja lapsia kohtaan, mutta ketään ei voi pitää väkisin. Ei siinä itsekään tule onnelliseksi.



Anna mennä. Jos hän haluaa sitten takaisin, hän tulee varmaan oikeasti takaisin. Jos ei tule, parempi että menee kuin että jää teitä kiduttamaan.



Minä olen pohtinut, johtuukohan monen miehen pettäminen lopulta siitä, että on menty yhteen jonkun naisen kanssa, "kun ei ole sitä oikeaa tullut vastaan, koska niin vaan tehdään ja olisi jo aika vakiintua, kun sukukin kyselee että koska ja niinhän se kuvio vaan menee enkä oo kehdannut sille naiselle sanoa etten mä sua oikeasti rakasta ja tuottaa pettymystä ja eipähän tartte sitten baareista vakip....a metsästää". Sitten paetaan siihen pettämiseen sitä omaa pahaa oloa, ehkä kärytään ja pyydellään anteeksi ettei oman suvun silmissä ihan mene maine ja sialta vaikuta, mutta loppujen lopuksi ei todella kiinnosta miltä siitä petetystä vaimosta tuntuukaan, kunhan vaan saa pidettyä itselle kulissin pystyssä. Kun ei totuutta pysty itselleen myöntämään.



Ehkä on mieheltäsi rehellisempää ja rakastavampaa lähteä kuin ihastua taas ja tuottaa sulle lisää kyyneleitä. Kunhan vauva syntyy ja pääset tästä yli, huomaat ettei hän ollutkaan maailman ainoa vaihtoehto.



Turvallista odotusaikaa. Muista puhua kavereillesi ja anna myös vihan tulla. Mutta ethän käytä lapsia aseena..

Minun ystävä erosi miehensä kanssa n 2 v sitten ja silloin oli ystäväni samoilla viikoilla kuin sinä, heille oli tulossa kolmas lapsi. Kauan olivat harkinneet eroa ja sitten loppujen lopuksi niin päätyivät siihen. Lapset käy isällään viikonloppuisin ja lomien aikana. Hyvin on kuulema toiminut...



Kannattaako suhdetta jatkaa jos toinen ei oo 100% mukana suhteessa? Onko miehesi edes innoissaan tulevasta vauvasta??



Tilanne on varmaan tosi stressaava ja vaikea mutta sinun on myös ajateltava itseäsi ja tulevaa vauva+ poikaasi! Yritä saada itsellesi kunnon pitävä tukiverkko joille voit puhua kaikki asia halki ja itkeä kaikki asiasi.



Voimia sinulle todella paljon.

Olisi mukava tietää, miten sinulla tällähetkellä menee? Tuliko mies järkiinsa?



Minulla on aivan vastaava tilanne nyt päällä, paitsi että olen jo aika pitkällä raskaudessani (toinen lapsi tulossa). Mies ilmoitti eropäätöksestään aivan totaalisena yllätyksenä. Yritän tässä saada itseäni kokoon, mitta olen aivan pirstaleina ja shokissa :(

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat