Seuraa 

Onko muita äitejä täällä joilla useampi kuin yksi imukuppisynnytys takana? Itselläni molemmat lapset syntyneet imukupilla, kokemus ollut todella repivä, kivulias ja traumaattinen. Etenkin kuopuksen syntyessä avosuisessa tarjonnassa jo ponnistaminen muutenkin oli kauheaa: vaikka KUINKA ponnistin, vauva ei vaan tullut ulos. Lopulta turvauduttiin imukuppiin ja siinä vaiheessa ei enää ollut mitään vaikutusta spinaalipuudutuksella, joka laitettiin minulle kahdesti, kun yritettiin varmistaa mahdollisimman kivuton ponnistaminen, kun edellisessä synnytyksessä tarvittiin imukuppia ja koin tuolloinkin ponnistamisen synnytyksen hankalimpana vaiheena. Mutta koska ponnistusvaihe pitkittyi, ei spinaali enää vaikuttanut mitään kun imukuppia laitettiin, se irtosi kahdesti ja olin sillä hetkellä varma että kuolen. Lopulta kun vauva viimein syntyi niin istukka ei meinannutkaan tulla ulos millään. Oli vähällä ettei sitä jouduttu käsin irroittamaan. Lopulta se irtosi napacocktaililla.

Mutta, vauva oli terve ja hyvävointinen heti, mikä tietysti on todella ihana asia, ja palauduinkin synnytyksestä tosi nopeasti =o)

Kuitenkin nämä kaksi imukuppisynnytystä ovat jättäneet kammon, en voi sille mitään. Haluaisin paljon lapsia, mutta luulen etten koskaan uskalla enää alakautta synnyttää. Varmaankaan mikään ei enää minua rohkaise yrittämään alakautta. Asiasta kyllä juteltiin kovasti synnärillä kätilöitten kanssa, mutta luulen etten uskalla enää ottaa riskiä että joudun tekemisiin imukupin kanssa.

Kaipaisinkin juttukavereita muista äideistä, joilla samankaltaisia kokemuksia, ja tietoa kuinka olette päässeet peloistanne, tai oletteko jatkossa saaneet section. Eihän sekään kivutonta ole, enkä tarkoita sitä että synnytyksen pitäisikään olla kivuton, mutta uskon että jokainen äiti jolla on ollut vaikea ponnistusvaihe synnytyksessa, tietää mitä ajan takaa.

Kiitos vastauksistanne jo etukäteen!

Kommentit (2)

Ajattelin vastata kuitenkin, vaikka ei olekaan enempää kuin yksi imukuppikokemus. Esikoisen synnytys oli ihan kauheaa, pelkkä ponnistusvaihe kesti lähes 2,5 tuntia (saman verran kuin kakkosen synnytys yhteensä...) ja lopulta vauva autettiin imukupilla ulos ja minä tietty repesin aika pahasti ylös emättimeen päin ja menetin yli litran verta. Vauva ei laskeutunut sitten millään alas synnytyskanavaan, ja epiduraali laitettiin myös mulla kahteen kertaan. Lopulta poika sitten " revittiin" ulos kanavasta kun ei kerran muuten tullut.



Joten voit uskoa että kun toinen poikamme vahingossa sai alkunsa (en tosiaan uskonut että ikinä enää voisin edes harkita synnyttämistä), kärsin kauheista peloista suurin piirtein heti plussattuani. Synnytystapa-arvio helpotti siinä mielessä vähän, että vasta siinä sain tietää että tilanahtaudesta ei ollut kyse, omat supistuksen olivat olleet vähän heikot ja niitä oli vauhditettu oksitosiinilla. En siis tosiaan itsekään tiennyt mitä oli tapahtunut tai mennyt pieleen kuin vasta vähän ennen toisen lapsemme syntymää, kun eka oli silloin kyseessä ja itse olin jo melkein tajuton. Mies nyt ei tajunnut sitäkään vähää.



Ja niin meidän pikkumies nro 2, nyt kohta 11 kk, syntyi käynnistetyllä synnytyksellä reilussa kahdessa tunnissa. Ja vaikka käynnistys aiheutti rajuja ja nopeasti kovenevia supistuksia, oli se silti hyvä ja normaali kokemus ekaan verrattuna. Enkä revennyt muuta kuin epiksen verran joka oli leikattava jottei vanha arpi repeäisi. Eli tulevaisuudessa jos vielä kolmannen saisimme, olisi varmaan sekin käynnistetty synnytys kun noi omat supistukset ei kummallakaan kerralla ole olleet riittävän vahvat.



Voin vain kuvitella, miltä tuntuu kahden traumaattisen synnytyksen jälkeen. Voi silti olla, että kolmas olisi ihan normaali synnytys. Ja kolmas kertahan se toden sanoo... Riski tietysti on olemassa, että sekin olisi imukuppisynnytys. TOivottavasti saatte vielä lisää lapsia, jos niitä toivotte.

itselläni taas oli täysin kivuton imukuppisynnyts. Johtuen täydellisestä puutumisesta epiduraalilla. En tuntenut yhtikäs mitään vyötäröstä alaspäin. Olihan tuo kivuton mutta myöskin kontroloimaton. Ja suuri helpotus kun saatiin vauva ulos. Sillä en tuntenut edes supistuksia saati ponnistustarvetta, ja tästä johtuen en varmaankaan osannut kovin hyvin ponnistaa oikein. Aina varmasti on jotain mitä haluaisi että olisi toisin. Kuitenkin nytkin kun toisen synnytys lähestyy niin toivon kovasti saavani samanlaisen täyspuudutuksen. Eli voisikohan epiduraalista olla sinulle apua myös? Tuli vain mieleeni...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat