Seuraa 

Siis en jaksais millään kulkea enää töissä, väsyttää joka päivä hulluna ja supistelee. Mun työ on tosi fyysistä, siis hoitotyötä. Koko päivä jalkojen päällä ja raskaiden nosteluakin on. Melkein joka yö joudun valvomaan tunnin pari kun herään ilman mitään syytä enkä vaan saa unta. Välillä hermot niin kireellä... Onko kukaan jääny näin aikaisin kokonaan sairaslomalle vai oiskohan parempi vielä sinnitellä? Minä siis olisin valmis jäämään ja raskausviikkoja kasassa 28+1.

Kommentit (6)

ei enää pysty avustamaan, kun masu on tiellä ja työasennot niin hankalia että suppareita tulee taajaan. Myös jatkuva kävely ja istumaan-ylös-istumaan-ylös asennot aiheuttavat suppareita. 2½ viikkoa olin ensin sairaslomalla ja palasin töihin 4 päiväksi, jonka jälkeen olen nyt taas viikon saikulla. Yritän vielä palata töihin vähäksi aikaa ihan oman psyykkisen hyvinvoinnin vuoksi, mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään.



Että sairaslomaa vain jos ei muuten jaksa :-)



Pikkis rv 27+0

...ja jäin sairaslomalle just samoista syistä joulukuun alussa! Lääkärikin totesi tarkastuksessa, vaikka kaikki oli muuten ok, mut kun työ aiheutti jatkuvasti supistelua ja huolestutti mua itseäni, niin ehdottomasti saikulle kunnes ä-lomani alkaa varhennettuna 13.1. Näin jälkikäteen ajateltuna ja mahan täs kasvaessa,tiedän,etten olisi mitenkään jaksanut töissä näihin päiviin asti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

sitä mieltä itse olen ja pomoni myös. Jäin 2,5 vkon sairaslomalle viimeviikolla, ja sanomattakin on selvää ettei enää tässä vaiheessa kunto ykskaks kohene. Joten viikkoja mulla nyt 27+6.



Työnlaatu kärsii ja sitähän ei kukaan itseänsä kunnioittava henkilö varmasti halua, ja kyllä se vauvakin haluaa äidin joka ei jo valmiiksi ole aivan puhki. Ainakin näin asiat itselleni perustelin. Raskausaika on työvuosiin verrattuna niin lyhyt pätkä että kyllä se kannattaa ottaa rennosti.



Peppinetta 27+6


vaikkei työni mitään huippuraskasta olekaan - asiakaspalvelua seisomisineen ja istumisineen ja sinne tänne poukkoilemisineen. Rv 28 uskaltauduin työterveysasemalle kertomaan tilanteen (väsymystä, fyysistä rasittuneisuutta) ja sain ensin 2 vkoa sairauslomaa ja sitten katsotaan tilanne uudestaan. En kuitenkaan usko, että tässä vaiheessa olo enää kevenisi, vaiks mistäs sen tietää. Marttyyria ei kannata leikkiä, oma hyvinvointi on kallis asia, silloin voi vauvakin hyvin!

Kyllä mä luulen että munkin työt alkaa olla tehty. On niin paljon helpompaa olla kotona, vaikka saattaahan se aika käydä välillä pitkäksi mutta toisaalta tuntuu että se kuluu nopeampaa kun ei tarvi koko aja laskea montako työpäivää pitää jaksaa seuraavaan vapaaseen. Sairaslomaa on neuvolasta ehdoteltu jo viimeiset pari kuukautta kun tietävät minkälaatuista työtä teen.

Lisääkin kommentteja ois mukava kuulla!

Olen avopuolella. En uskalla enää ottaa vastuuta päivystysvuoroista, jolloin kaikki hoidetaan itse, apua ei ole saatavilla kuin hätätapauksissa lanssipojilta... Viimeksi lääkärissä todettiin verenpaineen olevan nippanappa sallituissa rajoissa, joten päätin olla jatkamatta työsopimusta. Esimies tuki tässä ratkaisussa. Samoin kaikki työkaverit. Viimeinen niitti hyvään oloon ratkaisusta oli se, kun sairaanhoitajamummuni kertoi erään tavallisen noston irroittaneen häneltä istukan ja aiheuttaneen keskenmenon. Viimeksi kun itse nostin (kun ei ollut mahdollisuutta saada apua), niin maha oli hellänä iltaan asti... Onneksi kaikki on kunnossa!



Heddastiina, vasta rv 14+...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat