Vierailija

Olen lukenut useasti tuon lauseen tällä palstalla. Tämän ketjun aloitin, koska luin ketjua, jossa kritisoitiin Piia-Nora Kauppia.

En usko, että lause pitää yleensä koskaan paikkaansa. Jos jollakin on hyvä, nousujohteinen ja mielekäs URA, niin sitä ei vaihda pois. Kyse ei ole (vain) rahasta, vaan elämisen mielekkyydestä ja yleisestä hyvänolon tunteesta.



Itse olen hallintopäällikkö ja kärkyn tj:n paikkaa. Eli voin sanoa, että olen uraäiti. Mutta: perhe on minulle tärkeintä, sillä tiedän, että jollei minulla olisi perhettäni, ei minulla olisi mitään.



Minä vaihdan urani pois vasta sitten, kun minulta odotetaan 50 tunnin työviikkoa tai sanotaan, etten voi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Niin kauan kun teen töitä normaalin työmäärän rajoissa, en ymmärrä, miksi urastani luopuisin.

Tai ehkä sittenkään en luopuisi urastani, vaan luopuisin työpaikastani ja etsisin uuden.



Onko täällä ketään, joka on oikeasti joutunut valitsemaan uran ja perheen välillä?

Kommentit (6)


uraa, jos tekee vaan sen 40 tuntia viikossa ja on lasten sairasteluja

sun muita. Eli minä olen vaihtanut nousujohteisen uran yksityisellä

sektorilla julkisen sektorin rivimiehen hommiin. Riippuu alasta

ja yrityskulttuureista mimmosella panostuksella uraa voi luoda.



Ja minä luulen kyllä, että ei esim. Piia-Nooralla riitä joku 37,5 tunnin

työviikko. Aplla on sitten hyvin onnistunut hommat, jos teillä etenee

tj:ksi alle 50 tunnin työviikolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joillekin se on perhe, joillekin matkustelu, joillekin harrastukset etc. etc. Älä ystävä pieni kuvittele, että jos SINÄ koet noin, niin muutkin tekevät.





Vierailija:

Lainaus:


Kyse ei ole (vain) rahasta, vaan elämisen mielekkyydestä ja yleisestä hyvänolon tunteesta.






Työni on pakosti vuorotyötä, mielekästä kyllä tosiaan, mutta tämä vuorotyö on todella raskasta henkisesti koska joudun olemaan aika paljon erossa lapsista, etenkin illat ja viikonloput ovat minulle vaikeita.



Siksi aion vaihtaa uran lapsiin, onneksi ihan sillä perinteisellä keinolla eli perheenlisäyksellä. Mutta vuorotöihin en aio palata enää, se on varma, ennemmin vaihdan sitten vaikka alaa! NÄin olen päättänyt.



Inhottavaa olla lapsista erossa esim. iltaisin kun he tarvitsisivat äitiä kun ovat menossa nukkumaan tms., ja ikävä iskee heille. Onneksi on puhelimet keksitty ja onneksi heillä aiva nmahtava isä joka kyllä pärjää erinomaisesti mutta minä kärsin siis tästä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat