Seuraa 

Meillä ei tunneta vapaapäiviä ja työajatkin ovat epäsäännöllisiä - yleensä pitkiä iltoja. Teen itse lyhennettyä työpäivää, kuljetan 2 lastamme hoidossa ja hoidan heitä illat yksin. Arki sujuu hyvin, en koe sitä lyhyiden työpäivieni vuoksi raskaana, mutta viikonloput ovat vaikeampia, kun itse olen vapaalla. Tänäänkin nukuimme aamulla niin pitkään, että päivän rytmit olivat ihan sekaisin eikä tiennyt mitä milloinkin tekisi. Koko päivä menikin sitten odotellessa, milloin tulisi käsky lähteä töihin...



Haluaisin, että näinä harvoina yhteisinä vapaahetkinämme viettäisimme koko perheellä aikaa esim. ulkoillen. Mutta mies nukkuu vielä pitempään kuin me muut, herättyään kaipailee ruokaa ja sitten alkaa katsoa filmejä tai värkätä tietokoneella. Mitään ei viitsi tehdä, kun " kohta kuitenkin pitää lähteä töihin" . Siis tänäänkin hän lähti töihin vasta tunti sitten. Kaipaan sitä, että hän enemmän touhuaisi lasten kanssa ja hellisi minuakin. Tänäänkin sitten vain tapeltiin (eli minä märisin kamarissa) koko päivä. Että semmoista kivaa meillä nämä pyhäpäivät.



Nyt (rv 25+2) olen taas niin herkällä tuulella ja todellakin haluaisin muutakin yhteistä meille kuin seksi ja satunnaiset puhelinkeskustelut. Mutta kun menee näin itkien yhteiset hetket ohi... Ei tämä nyt masennusta ole, mutta ei kivaa näinkään. Miten te muut pärjäätte???



Tietysti hyvä, terapeuttinen lenkkiseura auttaisi ja siitä haaveilenkin, mutta kun olen niin hidas tutustumaan paremmin ihmisiin...

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat