Seuraa 

Antakaa kaikki vinkkinne ja kokemuksenne tutista vieroittamiseen. Poika on helmikuussa 2-vuotias ja syö tuttia päiväunilla ja yöllä. Tähän asti on nukkunut erinomaisesti, mutta pelkäämme pahinta, kun tutti tällä viikolla lähtee.



Oletteko kertoneet jotain tarinoita? Itse ajattelin vain sanoa, että tuttia ei enää tarvita ja antaa pojan itse laittaa tuttinsa roskikseen. Olisi ainakin jotain konkreettista, mihin vedota tiukan paikan tullen.

Kommentit (5)

tapahtui pari kk sitten:



esikoinen 2,5 v saa nyt olla ilman tuttia. Operaatio hiiri vei tutit alkoi eilen illalla. Poika suostui tulemaan ilman tuttejaan meidän keskelle ja lupasin hänen saada nukkua siinä kun on niin reipas poika. Alku meni hyvin. Juttua piisasi ja höpötteli ja kuiski juttujaan. Aikansa tepisi ihmesissään ja n. 1,5t päästä alkoi itku. Välillä olin vienyt tutit kaappiin piiloon, sillä hoksi yhtäkkiä että hän haluaakin omaan sänkyyn takaisin, siellähän ne tutitkin on! No eipä enää ollutkaan ja sanoin hiiriemon vieneen ne vauvoilleen. Pari tuntia keppuroituaan alkoi kamala huuto, jolloin alkoi pienempikin herätä ja kaksi huusi. Menin pojan kaa eri huoneeseen, sillä meinasi pinna palaa isännän kaa, ei pojan. Isäntä ois luovuttanut jo eka puolen tunnin päästä, eli se siitä tuesta :/



Esikoinen taisi nukahtaa kahden maissa, ihmeen pitkälle jaksoi kitistä ja meuhkata, ei mitään kauheeta itkua kuiteskaan. Juttelin PuuhaPete juttuja ja kuinka pappakin osaa korjata tehtaalla kaikkea ja niin uni voitti. Mutta minä en saanut unta kun oli normaalisänky ja eihän siinä voi kaksi nukkua, kun toinen vielä potkiia ja pyörii. Heräili 4 pintaan itkeen ja tahtoi makuuhuoneeseen ja kun sinne menimme alkoi huutaa, että toiseen huoneeseen. Siinä vaiheessa oli pinna kireellä, mutta niin vain rauhallisesti sain vietyä pojan takaisin ja unille. Kun nukahti kunnolla tein tietsikkahuoneeseen levitetyn petin ja nostin hänet sinne ja aloin itsekin lopulta 5 aikaan nukkua. Huh. Ai niin käytiinhän me välillä olkkarissa katsomassa jos hiirtä nkyy, mutta oli liian pimeää ja ulkonakin oli ihan pimeetä, lupasin että aamulla menemme hiiren perään, kuten Esikko sanoi. Aamulla heräsimme 10 jälkeen ja aikamme touhuiltuamme menimme pihalle etsiin hiiren pesää (jonka kävin äkkiä kyhäämässä heinistä ja lehdistä, kun hain postin...piilotin sinne kolme tuttia leikattuina risaksi, yhden jätin varalle kaappiin, jos tulee ihan hirvee sota). Niin se hiiren pesä löytyi lopulta ja ihmetteli tuttejaan. tahtoi ottaa kaikki mukaan kerhoon, mutta sain

jättään yhden hiirivauvalle. Kerroin, että hiiri oli varmaan pienentänyt tuttia vauvoille, kun ne on niin isoja... Autossa ihmetteli tuttekjaan ja maistelikin. Tuumasi, että pitää ostaa uudet :))



Seuraava päivä:



siis mä en usko, että tää voi olla näin helppoa?! Esikoinen ei itkenyt yöllä kertaakaan tuttiaan eikä ees kysellyt. Kun heräsi eilen päikkäreiltää autosta niin sanoin, että viedäämpä ne loputkin tutit sinne hiirivauvoille, kun ne tarvitsevat niitä ja olet ne niille luvannut. Marssi risasien tuttien kanssa hiirenpesälle ja laittoi ne tyynesti sinne ja käveli pois :/ Minä ja isompi poika menimme tietsikka huoneeseennukkumaan illalla, ei kuulemma haluakaan enää makkariin isin ja vauvan kanssa (voi ei). Siinä alkoi pulista ja höpöttää taas, välillä maiskutteli suutaan kuin ois tuttia imenyt. Sitten kun leikin nukkuvaa, ryömi mun päälle ja siinä ratsasti mun kyljen päällä ja höpisi juttujaan. Välillä tuumasi, että äiti jutellamap vielä (minä hoin sitä ed. yönä, että nukataisi). Noh pakko kai se oli sitten jutella taas. Tunnin se varmaan siinä riekkui ja sitten uni vei. Eikä ees tosiaan yöllä kaivannut tuttiaan eikä itkenyt, peittoa laitoin pari kertaa. Heräsi jo ysin aikaan, kun oli niin valoisaa, makkarissahan on kunnon rullaverhot pimentämässä. Nyt sain päiväunille ja halleluja, sekin meni hyvin.

---------------------------------------------------------------------

tuttis jatkaa tuttiasiaa (muuten joku mainitsi eilen että tutithan kuuluu Tuttimaakarin lapsille ja niin on ollut tuo nimimerkkini hyvin totta, tutit todella maistuu tai maistui esikoiselle, Nyttynen ei oo niin perään, joten ehkä hennosti samlla koulimme häntäkin tyhjästä syömisestä, tutit unille ja pipitapauksissa kehiin). Niin kipii, isompi nukahti muka 10 minuutissa, halleluja. tajusi, että pitää olla hiljaa, kun siirryimme takaisin makkariin, isäntähän on yötuurissa nyt. Ehkäpä se tästä, kunhan ite tajuisin mennä unille ajoissa.

---------------------------------------------------------------------------------



Sori vähän sekavaa, mutta en jaksanut kirjoittaa koko tarinaa uudelleen. Olemme jälkeenpäin aina käyneet katsomassa hiirenpesää, mutta nyt ei enää muista koko juttua. Eilen jopa tuumasi että hän on iso mies kun ei ole enää vaippaa eikä tuttia! Mielessä vissiin vielä käy aina välillä. Jnnästi sitä vain kehitteli ja eli tarinaa ja tosiaan kävin tekeen sellaisen hiirenpesän pihalle vanhaan ränniin ja se meni täydestä. Tutit leikkasin saksilla rikki. Meillä oli todella riippuvainen tutista ja pelkäsin monen viikon showta mutta se menikin muutamassa yössä ohi.



tsemppiä vieroitukseen, tapoja on monia, meillä toimi tämä ja meinaan pienemällekin soveltaa joskus samaa. saa sitten isovelikin olla apuna ;)

Eli oltiin puhuttu jo etukäteen, että tuteista voisi luopua ja isot pojat ei syö tuttia. Meillä auttoi se, että poika itse yrittää kovasti ilmoittaa olevansa iso eikä äidin vauva. Sitten naapurin vähän isompi poika luopui tuteista ja aloin enemmän jututtaa, että kun ei se xx enää syö tuttia jne.



Sitten kun alkoi joululoma niin ekana aamuna pistettiin tutit riviin ja poika tomerana leikkasi ne itse saksilla poikki ja vei roskiin. Pari säästin iltaa varten, että on näyttää. Tätä siis edelsi se, että olin puhunut pojalle, että sinä ja sinä aamuna sitten kun äiti jää kotiin lomalle niin leikataan tutit rikki, kun ei niitä enää tarvii ja kohta ne menee ison pojan suussa rikki jne. ja poika alkuun sanoi, että ei, mutta sitten alkoi sanoa, että selvä, tehdään sitten niin (ei tietty näin kirjaimellisesti!).



Eka ilta itkettiin vajaa puoli tuntia eikä pelkästään tuttia vaan ihan kaikkea. Seuraavana iltana muutama minuutti, vajaa 10 min. Päikkärit meni molempina päivinä pelkällä kysymisellä missä tutti ja näytin sitä rikkinäistä, että etkös muista ettei isot pojat syö, että ne meni rikki. Kolmantena iltana kysyttiin vaan ei enää itketty. Sen jälkeen parina iltana kysyi ja totesi itsekin, että rikki on. Viikon päästä ei enää edes kysellyt kuin satunnaisesti.



Nyt on mennyt siis pian 3 viikkoa eikä ole reiluun viikkoon kysellyt enää ollenkaan. Tutuille on selittänyt, että tutti on rikki. Viime viikolla kaupasta hain vaippoja pojan kanssa enkä heti tajunnut, että tietty ne tutit on kaupan siinä vieressä. Poika näytti, että " tutti" ja totesin vaan, että vauvan tutteja on, sun tutit meni rikki, ei mitään kommenttia pojalta. Kaikista hauskin oli nyt viikonloppuna kaupassa, kun keräsin tavaroita kassiin ja viereiselle " hihnalle" tuli äiti vauvansa kanssa ja vauva söi tuttia. Poika alkoi selittää sille vauvalle, että " Jarkon tutti on rikki, Jarkko on iso poika, vauva syö tuttia" =)



Eli aika sujuvasti tuntui meillä menevän vaikka muuta pelkäsin. Ensin tuo tuttien leikkaaminen tuntui tosi raa' alta, mutta meillä ei auttanut mikään tarinointi oravavauvoille viemisestä tai joulupukille antamisesta. Niihin vastaus oli vain että " Jarkon tutti!" ja kiivas päänpuistelu. Mutta tuo " olet jo niin iso poika" -juttu tepsi paremmin. Ja se ettei ole saanut koskea saksiin (ja nytkin toki äidin kanssa yhdessä leikattiin).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidän jäppinen myös samanikäinen, tutti ollut aina nukkuessa hyvin tärkeä ja tutista vieroitus pelotti. Aloitin noin reilu kuukausi sitten puhua tutin pois laittamisesta noin isolta pojalta. Varoittelin että se saattaa mennä rikki, kun tutit on vauvoja varten -eivätkä kestä pikkupoikien teräviä hampaita. Lainasimme myös kirjastosta tuttiin liittyviä kirjoja, joita yhdessä funtsailtiin. Viime viikon ke aamuna tutti oli sitten mennyt " rikki" (saksilla napsastiin kumi pois). Voi sitä ihmetystä ja pyörittelyä! Poika sai pitää risaa tuttia koko pvän mukana halutessaan ja kyllä se pikkusen harmitti kun ei suussa enään pysynyt. Ekan pvän päikkäreille meno oli yhtä huutoa ja lopulta ne jätettiinkin väliin...Illalla poika kyseli pari kertaa tuttia, mutta tyytyi risan pitelemiseen väsymyksestään. Yöllä pyysi tuttia pari kertaa, rauhoittui sitten mamman kainaloon.. Aamulla poika vei itse tutin roskiin (josta puhuttiin jo valmiiksi) ja sanoi että " ikki" .

Sen jälkeen on muutamia pikku tirautuksia tullut väsymyksen iskiessä, kun tutti olikin jo viety roskiin. Nukahtaminen on ollut paljon vaikeampaa ilman tuttia, samoin uudelleen nukahtaminen esim. yöllä.

Pojalla ei ole ollut mitään muuta yhtä rakasta, rättiä tms.

Loppujen lopuksi kaikki on mennyt suht kivuttomasti, olisi äitin ja isin pitänyt uskaltaa prokkikseen jo paljon aikaisemmin!

Meillä tosin vielä tuttipullo iltapullo/päikkäripullona, jonka vierotus tod. pelottaa!!! Tsemppiä!

Leikkasin yhden tutin rikki niin että sitä ei enää mitenkään voinut imeä. Näytin pojalle ja sanoin että tutti on mennyt rikki (en vaan kertonut miten se meni rikki...). Poika katsoi tuttia vallan hölmistyneenä ja sanoi että " rikki. laitetaan roskiin." . Heitti sitten itse roskiin.



Olin aivan yllättynyt että meillä meni niin hyvin, koska olen kuullut ihan erilaisiakin juttuja. Vielä että pojalla oli ollut tutti melkeen koko ajan, ei vaan nukkuessa, ja pieninkin harmi parani sillä tutilla. Ekan päivän aikana kyseli sitä tuttia koko ajan mutta itse totesi että meni rikki. Välillä itki kun tuttia ei ollut. Ilta ja yö pelotti eniten mutta illalla poika rupesikin höpisemään sängyssään niin paljon että tutti unohtu (varmaan se tutti ennen tukki suun). Yöllä itki vähän kun heräsi ja muisti että tutti on rikki. Seuraavana yönä ei oikeestaan enää itkenyt ja viikon ajan aina välillä kyseli tuttiaan, sitten koko kapistus unohtui.



Ekat pari kuukautta vältimme esim kaupassa tuttiosastoja ettei poika siitä innostuisi. Sittemmin vaikka näki muilla tutteja niin ei enää itse halunnut.



Eli meillä meni TODELLA hyvin, poika oli tuolloin 1v10kk.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat