Seuraa 

Minulla siis alkoi rv 15+ kivuliaat supistukset. Nyt on menossa rv 17+2. Vajaan pari viikkoa olen ollut huolissani siitä, kuinka tässä oikein käy. Pissa tutkittiin ja sieltä löytyikin tulehdus. Puolet lääkekuurista on mennyt, mutta se ei ole juuri auttanut. Minulla on ilmeisesti supisteluherkkä kohtu, koska esikoisestakin kivuttomia suppareita oli samoilta viikoilta, kivuliaita vko 34 lähtien.



Supistuksia on tullut päivittäin. Jos maltan maata koko päivän tekemättä mitään, ne pysyvät aisoissa niin, että tulee vain kivuttomia ja nipistyksiä, jotka eivät jää päälle kovin pitkäksi aikaa. Jos erehdyn tekemään vähänkin jotain, saattaa niitä tulla tunninkin putkeen, ja silloin on kyllä ihan epätoivoinen olo. Mutta toivon, että vauveli pysyy masussa, ja olen asennoitunut siihen, että joudun ehkä makaamaan koko loppuraskauden (puoli vuotta, huhhuh...) Lääkäri ei ole tutkinut onko paikat pehmenneet tai avautuneet, koska siitä ei kuulemma ole mitään hyötyä. Sanoi vain, että vauva tulee ulos jos on tullakseen, eikä sitä voi estää mitenkään näin aikaisessa vaiheessa. Sydänäänet ovat kuitenkin kuuluneet ja vauva potkii päivittäin, joten sillä pitäisi kaikki olla kunnossa.



Kertokaa jos on kokemuksia näin aikaisista supistuksista, ja vauva on pysynyt masussa loppuun (tai ainakin melkein) asti. Tarvitsen vähän lohdutusta, että jaksan... Saa myös kertoa, jos jollakulla on supistukset loppuneet jossain vaiheessa.

Kommentit (14)

aikaisin alkaneista supistuksista. En muista viikkoja tarkkaan koska tämä esikoiseni syntyi 1997, mutta kesällä joskus kesä-heinäkuussa alkoi jo tuntumaan kipeitä supistuksia ja LA oli vasta lokakuun lopulla. Jäin sairaslomalle ja jouduin elokuun lopulla vuodelepoon naistentautien osatolle. Syynä enenaikaiset supistukset ja korkea verenpaine josta myöhemmin seurasi vielä raskausmyrkyts, jonka takia synnytys käynnistettiin jo syyskuun lopussa. Ehdin maata jo kuukauden sairaalassa ennen synnytystä ja vielä viikon synnytyksen jälkeen sen korkean verenpaineen takia. Ei siinä voi muuta kuin täytellä ristikoita ja kulutella aikaa. Kasvatella masua! Toiselta lapselta makasin sairaalassa vain pari viikkoa ja pääsin kotiin josta sitten lähdettiin synnyttämään vain kahta viikoa ennenaikaisesti. Yritä jaksaa! Keksi jotain tekemistä, käsitöitä tai jotain. Ja lukeminen on kans kivaa, niin kauan kun on aikaa lukea :-)

Mutta kun odotin esikoista (syyskuu 04) oli täällä vauvapalstan keskusteluporukassa eräs äiti joka odotti kolmatta, hänellä oli jo monta keskenmenoa (alkuraskaudessa) ja nyt sitten onnistuneessa raskaudessa supistuksia oli muistaakseni jo tosi aikaisin. Samoin kohdunkaula ei meinannut kestää joten hänelle laitettiin kohdunkaulan ympärille lanka ja oli sitten vuodelevossa toooosi pitkään. Muistaakseni raskaus kesti melko täysille viikoille, olisiko ollut jotain 36-38 kun vauva sitten syntyi. Ei silloinkaan lääkärit mielellään niitä lankoja laittaneet, kai niissäkin riskinsä on, mutta loppujenlopuksi oli hyvä että ne laitettiin.



Jospa tuo mamma täällä vielä pyörii ja haluaa itse kertoa enemmän niin varmaan sen tekee, mutta musta tämä on aika lohduttavaa silti. Tästä vähän lähempää on eräs tuttu jolla esikoinen oli syntynyt ennen aikaisesti, oliko se rv 32 suunnilleen, ja tokaa odottaessa oli kanssa supistuksia tosi aikaisin ja herkästi. Hän oli sitten sairaslomalla aikaisesta vaiheesta, ei tosin täysin vuodelevossa, ja toinen lapsi sitten meni muistaakseni jopa vähän yli lasketun ajan. Eli sitten ei enää supistellut kun piti :)



Mutta itse kyllä tahtoisin että kohdunsuun tilanne tarkistetaan, kyllä se jotain viitteitä kertoo mikä tilanne on. Ja täyslepo, lienee sitten paras apu. Kirjoja, videoita, ristikoita, jollain kai ajan saa kulumaan. Pystytkö istumaan tietokoneella vai jos saisit sen jotenkin lähelle että voit makoilla samalla? Tuo eka mamma hurahti ircciin... ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

On mulla onneksi mahdollisuus surffata sohvallakin, ei tuo istuminen tee oikein hyvää. Mies on ollut kaukaa viisas ja ottanut meille langattoman netin ja omalla kannettevalla tässä kirjoittelenkin.



Tänään supistellut jo aamusta lähtien, ei kai tässä auta muu kuin maata vain. Minua pelottaa ajatus sairaalaan joutumisesta. Onneksi kotona saan levätä, vaikka poika käykin välillä kiipeilemässä päällä. Mutta just se ois kamalinta, ettei näkis poikaa kuin ihan vähän vaan. Nyt se on onneksi päiväkodissa, niin saa makoilla rauhassa. Täytyy pitäytyä pojan kans rauhallisissa yhteisissä jutuissa, kuten kirjojen lukemisessa ja lastenohjelmiakin voi vähän katsoa. Mies hoitaa sitten kaikki fyysisemmät hommat, kuten ulkoilun ja syöttämiset yms. Onneksi on ymmärtäväinen mies, joka on aina osallistunut pojan hoitoon yhtä paljon kuin minäkin. Se sanoikin, että haluaa passata minua, kun en itse pysty mitään tekemään.



Vielä saa laittaa kokemuksia, jos jollain on. Kiva on niitä lukea.



gabriela

Ja tsemppiä ElsaAlicelle ja choklitille! Sulla ElsaAlice aika hurjia kokemuksia (luin tuolla odotus-puolellakin siitä yhdestä ketjusta), mutta onneksi olet päässyt jo noin pitkälle! Itsellekin tuli vähän luottavaisempi mieli, että voi tuollaisistakin huolimatta raskaus jatkua. Mies luki myös ketjun, ja kun huomasi, että lääkäri oli sanonut kofeiinin vaikutuksesta, meinasi multa kieltää teen juomisen kokonaan :) Juon teetä ehkä kupin päivässä, ja kahvia en ollenkaan.



Perjantaina kävin lääkärissä, joka totesi, ettei supistukset ole saaneet vahinkoa aikaan. Ei ollut pehmennyt kohdunsuu, eikä auennut. Sanoi, että vähän on saattanut kohdunkaula lyhentyä, mutta ei kovin paljoa, jos ollenkaan. Parin viikon päästä uusi lääkäriaika ja ultra, jossa voi mitata sen kohdunkaulan tarkasti. Kuulemma sormelle auki, mutta se on ihan normaalia uudelleensynnyttäjillä, ainakin niin sanoi lääkäri.



Tuntuu, että supistukset on helpottaneet tosi paljon lääkärikäynnin jälkeen. Vähän niitä vielä on, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin aiemmin. Luulen, että huoli ja stressi vauvan hyvinvoinnista lisäsi vielä niitä. Ja nyt ei tarvii aina olla ihan peloissaan, kun supistukset alkaa, kun tietää, ettei ne saa vahinkoa aikaan. Olen vielä kuitenkin levännyt aika paljon, koska haluan ottaa varman päälle.



gabriela rv 18+3

Se aina lohduttaa, kun kuulee, että muillakin on ollut samanlaista. Ja varsinkin, kun kaikki on päättynyt hyvin.



Olen aloittanut villasukkien neulomista, suunntelmissa on useammat. Ja kirjoja olen aina tykännyt lukea. Se on tässä ainoa mukava asia, että kerrankin on aikaa lukea! Kaapista on myös kaivettu kaikki videot, jotka haluan katsoa. Että eiköhän se tästä...



gabriela

pojan kohdalla supistukset loppuivat sitten, kun päästiin turvallisille viikoille ja tilanne oli muutenkin parempi kun ei ollut sitä raskausmyrkytystä. Ja kotoa päästiin lähtemään synytykseen. Tyttö syntyi rv 36+5 ja poika rv 38+1.

omakohtaisestikin. Esikoisesta tunsin supisteluja rv13 alkaen, olin sairaalassa vuodelevossa viikot 23-34, terve lapsi syntyi 37+2. Toisessa raskaudessa tunsin supistukset jo viikolla 6, otin koko raskausajan fyysisesti erittäin rauhallisesti, makasin kotona rv 23 alkaen, terve lapsi syntyi 36+6. Nyt rv 22 menossa ja supistukset tuntuneet jo viikolta 5, mutta aiemmista raskauksista poiketen niitä ei tule levossa juuri ollenkaan, ainoastaan kävellessä tai istuessa. Tästä huolimatta olen mahdollisimman paljon pitkälläni, ennenaikaisuuden uhka on historiastani johtuen suuri.

Koska sulla kyseessä esikoinen, kannattaisi kohdunsuun tilanne arvioida jo noilla viikoilla mahdollista tukilangan laittoa ajatellen. Lisäksi kohdunsuun infektionäytteet saa samalla otettua ja tarvittaessa hoidon. Sun kohdalla pissatulehdus voi kyllä olla ainut syy, ja supparit loppuu kun kuuri ehtii vaikuttaa. Muista käydä vielä kontrollinäytteessä!

luin uudelleen, ja huomasin että sulla toka raskaus menossa. Näin ollen todennäköisyys kohdunkaulan heikkoudelle ja langanlaiton tarpeelle siis olematon. Eli lepoa ja tulehdusten tarkistus.

tassa kakkosraskaudessa, vuodelevossa vkolta 24, synnytys kaynnistyi vkolla 27 mutta menestyksekkaasti pysaytettiin muutamaan otteeseen sairaalassa. kohdunkaulaa 3 vkoa sitten viela 3 cm jaljella ultrattuna, mutta auki 2 cm. nyt on kohta 33 vkoa taysi enka enaa stressaa niin paljon, selviytymismahdollisuudet ovat hyvat (yli 95%)

eika nailla viikoilla syntyneille jaa edes yleensa pysyvia ongelmia. eli nainkin rajuilla oireilla voi paasta melkoisen pitkalle ainakin jos lepaa ja kuuntelee kroppaansa. ma oon aina lahtenyt sairaalaan jos vahankin huolestuttaa (vaikkakin yrittanyt pitaa sisatutkimukset minimissa koska ne stimuloi suppareita). ja tosiaan tuo etta eka on llut taysiaikainen (mullakin suppareista huolimatta 39 vkoinen) ennustaa hyvaa. onnea matkaan!

Minulla alkoi kivuttomat supistukset jo viikon 20 tienoilta ja niitä sitten riittikin ihan synnytyssupistusten alkamiseen asti. Poika syntyi rv 38+2. Ihan vuodelepoon en joutunut kun kohdunkaula alkoi lyhenemään vasta pari viikkoa ennen synnytystä, mutta sairaslomalle jouduin työstäni jo rv 24, kun työpäivän jälkeen (melko fyysinen työ) supistukset olivat välillä niin kovia etten saanut nukuttuakaan. Minulla supistukset pahenivat eniten kävelystä ja kaikenlaisesta tärinästä, mm. nupukivikadulla autolla ajaminen oli yhtä tuskaa (ja tässä kaupungissa niitä riittää!). Viimeisinä kuukausina ennen synnytystä jo postilaatikolle kävely tien toiselle puolelle aiheutti supistuksia.

Esikoinen syntyi peräötilanvuoksi sektiolla-03 rv39+1 enkä siihen mennessä ollu tuntenu minkäänmoisia supistuksia, joten niistä ei ollut kokemuksia.



Tätä toista kun aloin odottamaan, niin kipeät supistukset alkoivat rv17 ja viimein rv25 pääsin polille tutkittavaksi ja paikat oli pehmennee ja kohdun ulkosuu hiukan auennut.

Kipeitä supistuksia oli päivittäin, vaikka vaan makasin paikoillani.



Lepoa vaan suositeltiin, ei muuta ja kävin kontrolleissa.

Kova pelko oli siitä että kuinka oikein käy ja pysyykö vauva mukana kuinka pitkälle. Kun ei saanu mitään " apua" neuvolasta, käskettiin vaan olla murehtimatta turhaan ja odottaa.....yritä siinä sitte olla murehtimatta.



Tulehduksia ei ollu, eikä mitään muutakaan syytä löytynyt supistuksille.



Viiminen kontrolli oli sitte rv32 ja tilanne oli pysyny samana siihen saakka ja oltiinkin jo voiton puolella...



Synnytystapa arvio oli rv37+4 ja sillon oli kohdunkaulaa jäljellä n.parisenttiä, kun aiemmin ollut yli 3cm.



Vauvan painoarvio oli 3.3kg ja nyt vaan odotellaan vaavin syntymistä.

Tottakai siitä on huoli miten kaikki sujuu ja aika odottaa tuntuu pitkältä ja kurjalta kun on kipuja.



Itselläni ensimmäinen raskaus oli ns. oireeton ja vaivaton ja nytton ollu kaikkia mahollisia vaivoja senkin edestä, joten rankkaa on ollu, myös henkisesti yrittää olla murehtimatta liikoja, mutta onneksi voin todeta kaiken menneen siitä huolimatta hyvin ja näin pitkällä jo ollaan ja odotellaan koska pikkunen syntyy, olo alkaa jo olla kaikinpuolin niin valmis ja tukalakin ja vauva tekee kovasti töitä sen eteen että luultavasti piekkoin päästään tositoimiin =}



senttisintti rv38+2....hiukan jännittyneenä....

syntyi 41+6. Nyt odotan kaksosia , viikkoja 17 ja supistellut pari viikkoa. Henkisesti tosi raskasta, kun koko ajan miettii ja pelkää. Mun olikin pakko käydä tarkistuttamassa " alakerran" tilanne tänään yksit. lääkärillä. Kaikki oli ok, mutta sairaslomaa sain kuitenkin. Lääkäri vain sanoi, että joillakin on alusta asti supistuksia ja joillakin ei ollenkaan. Myös äitini sanoi, että hänellä supisteli aikanaan minusta ihan koko ajan jo tosi aikasin ja minäkin olen syntynyt 2-3 viikkoa myöhässä.....



Koetetaan kestää ja tehdä parhaamme. Itselläni ainakin kylkiasento on miellyttävin. KÄvely on tosiaan pahinta. KUn pääsiis isommille viikoille, ni henkisen paineen poistuminenkin jo helpottais fyysistä vointia.

Kiitos kokemuksien jakamisesta kaikille, kiva kuulla...

Mulla on eka raskaus ja kivuttomia suppareita viikolta 16 lähtien. Kun kerroin neuvolassa seuraavalla kerralla eli vklla 20, niin ottivat pian lääkärin tarkastukseen, joita on nyt 2vkn välein. Lääkäri tarjos heti sairaslomaa, mut oon vasta aloittanut työt, joten en raaskinut jäädä lomalle. Mun kohdalla supistukset lisääntyivät lopputenttieni ja muuttopuuhien aikaan ja töihinmeno oli rentouttavaa...



Nyt kuitenkin vklla 26 supparit taas lisineet stressistä. Eilen oli aamulla migreeni ja iltaa kohden supistukset yltyivät. Niitä tuli jopa 15min välein, mutta onneks kivuttomina ja vain kohdun runko-osaan. Tietääkseni on huono, jos kivuliaat supparit tuntuu kohdunsuulla tai vaginan puolella = alkaa paikat avautumaan.



Tänään 14 tunnin työpäivä ja unet vähissä... Oon päättäny ottaa ens viikon lääkärikontrollissa 2vkn sairasloman. Kattoo sit sen jälkeen miten jaksaa. Toisaalta supparit ei varmaan haittaa, koska ainakin nämä mun supistukset on sellaisia " harjoituksia" . Stressi tosin lisää ennenaikaisuuden riskiä.



Että tämmöisiä pohdintoja... Vielä noista langoista:

kun itse olin äitini kohdussa (2.lapsi), meinasin tulla jo vklla 10, joten äidille laitettiin lanka. Synnyin vklla 38. Lankaa ei käytetä nykyään paljoa, koska sikiö syntyy, jos on syntyäkseen, ei sitä langat pidättele. Toissynnyttäjillä tietääkseni supparit johtaa herkemmin ennenaikaisuuksiin, koska kohdunsuu on valmiimpi.



Mukavia lepoja kaikille toivotellen



t. choklit

Hyvä, että olet jo noin pitkälle päässyt, vaikka on ollutkin vaikeuksia.



Minustakin on vaikeinta tässä se huoli vauvasta. Kaikki sanoo, että yritä olla huolehtimatta, mutta miten voi, kun ei tiedä yhtään edes tilannetta kohdunsuulla.



Onnea sulle loppurutistukseen, hyvin se menee!



gabriela

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat