Vierailija

minulla on tällainen ongelma. kun seurustelen kavereitteni kanssa, vieraannun miehestäni. kun olen ollut tarpeeksi kauan mieheni kanssa kaksin, en osaa/uskalla tavata enää kavereitani, koska pelkään tätä miehestäni vieraantumista.



sairasta? auttakaa.

Kommentit (4)

Olen tosi temperamenttinen kumppani, mutta sitä ei uskois kukaan muu kuin mun perheen jäsenet, jotka ovat joutuneet sitä puolta musta näkemään lapsesta saakka. Muille en näytä juurikaan tunteitani, ja monet pitävätkin mua aika jääkuningattarena. :) Kumpikin on ihan rehellisesti minua itseäni, näytän vain eri puolet persoonastani eri ihmisille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli mulla on niin, että voin todella olla itseni lähinnä vain mieheni (ja äitini) seurassa. Siis että heidän kanssaan voin puhua oikeat mielipiteeni juuri niinkuin ne ajattelen, olla niin tavallinen ja tylsä taikka niin erikoinen ja radikaali kuin vain tuntuu, olla (jonkinlaisten tapojen rajoissa) juuri sillä tuulella kuin huvittaa jne. Sen sijaan suhteet kavereihin ja ystäviin, hyviin ja jo lapsuudesta tuttuihinkin, ovat jotenkin etäisemmät. Meillä on tosi erilaisia mielipiteitä ja olemme aika erilaisia ihmisiä. Pitää aina jotenkin vähän katsoa, ettei provosoi taikka provosoidu eikä sano jotakin kovin " väärää" . Ei siis ole sellaista sydänystävää, jonka kanssa voisi olla kuin kotonaan.



Minusta ap:n ongelma kuulostaa vähän siltä, että ap on tosi vaikutukselle altis henkilö, joka sen takia muuttuu aina seuransa kaltaiseksi mielipiteiltään, mieltymyksiltään ja käytökseltään, ja tästä seuraa ristiriitaa. Eli auttaisi, jos olisi ehkä enemmän itseluottamusta ja itsetuntemusta ajatella nimenomaan sitä, miten itse tahtoo olla ja ajatella. Voin toki olla väärässäkin :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat