Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija


Myöhäisen keskenmenon jälkeen ollut sairaslomalla.

Fyysiset oireet alkaa olla voitettu anemiaa lukuunottamatta.

MUTTA

henkisesti olen edelleen ihan romuna. Itseasiassa vielä enemmän kuin heti tapahtuman jälkeen. Nyt olen vasta uskaltanut nähdä koko tyhjyyden, vaikka olenkin jo tarponut läpi siunaustilaisuuden jne.



Taphtuneesta on reilu kuukausi, enkä selviä arjesta oikein ... enkä todellakaan ole vielä työkuntoinen.

Milloin pitäisi olla??

Lääkäri laittoi Kelaa varten lähetteen psykiatrin arvioon. Millaisia pätkiä olette saaneet henkisiin ongelmiin? Minulla yt diagnoosina posttraumaattinen stressireaktio. Mutta masennus taitaa kolkutella ovella... miten ihmeessä jaksaisin töissä kun itkettaa aina niin.

Kommentit (14)

Itse olen kokenut vakavan masennuksen ja näin jälkeenpäin tuntuu, että vasta noin puolentoista vuoden jälkeen romahduksesta alkaa elämä palaamaan nurmaaleihin uomiinsa. Ja tämä on toki yksilöllistä, joten kerron vain omasta tapauksestani. Olin kotona puoli vuotta ja sitten palasin pulpetin ääreen, olen siis opiskelija. Vielä tuon puolen vuoden jälkeen kaikki on tullut hoidettua jotenkin rutiinilla, hoidettu on vain kaikki vanhat tutut asiat vanhasta rutiinista, koska ne kuului vain hoitaa. Nyt vasta osaan taas nauttia elämästä, kun tarpeeksi aikaa on kulunut. Älä vaan palaa töihin ennen kuin tunnet olevasi siihen valmis, sillä mielestäni se voi pahentaa tilannetta. Tämä on siis vain minun mielipiteeni. Toiset sanovat, että tutut asiat ja tehtävät auttavat paranemaan, mutta ainakin omalla kohdallani kävi juuri toisinpäin, eli tutut vanhat asiat toivat vaan enemmän mieleen romahduksen aiheuttajan. Vaihdoin asuntoa ja koulua, ja nyt asiat alkavat olla hyvin. Kyllä työpaikan tulisi mielestäni ymmärtää mitä olet kokenut, eikä vaatia liian aikaisin töihin! Ja kerro avoimesti kaikista tuntemuksistasi psykologille tai psykiatrille, he ovat kyllä kuulleet jo kaiken ja puhuminen usein auttaa! Paranemisella ei ole mitään aikarajaa, anna itsellesi aikaa.

Kovasti jaksamista sinulle!!! Älä murehdi tulevaa ainakaan työelämän suhteen!!! :)

Mä olen ollut vaikean masennuksen takia sairauslomalla useampaankin otteeseen vaihtelevia aikoja kerrallaan.

Pisin jakso oli muutaman kk:n. Osan tuosta ajasta olin osastohoidossa.



Kannattaa ottaa nyt rauhallisesti ja pyytää niin paljon s-lomaa kuin vain saa, koska silloin toipumisesi on todennäköisesti ' helpompaa' ja kestävämpää kun saat sen tuoreeltaan rauhassa tehdä.



Takapakitkin ovat aika todennäköisiä, mutta kannattaa yrittää työstää asiaa näin tuoreeltaan mahd. paljon, ettei jää kalvamaan ja esim. masennus puhkea vaikka monenkin vuoden päästä todella pahana.



Voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt saikulla neljättä kuukautta. Ensin kuukaisi, sitten kaksi ja sitten kuukausi. En ehkä olisi saanut B:n papereita näin pitkään lomaan helpolla ellen olisi raskaana. Kela vaatii siis B:n paperit pidemmälle ajalle, että raha juoksee. Mun tapauksessa se raja oli kolmas kuukausi. Nyt alkaa vasta olemaan normaali olo, mutta työpaikkaani tuskin tulen takaisin koskaan menemään, tai sairastun uudelleen.

Koira oli minulla se joka sai palautti takaisin normaaliin arkeen; oli PAKKO tehdä edes jotain. pienin askelin se lähtee. Mutta kotiin ei saa jäädä makaamaan. Ainakin jotain säännöllistä täytyy olla. Ja vaikka ruoka ei maistu, täytyy pakottaa ittensä syömään. Suruun ei ole ihmelääketä. Ainut joka auttaa, on aika. Ja puhuminen.

Nyt olen ollut sairaana jo monta vuotta, kuntoutustuella nykyään, masennus siis diagnoosina.

Kelassa asiantuntemus post-traumaattisesta stressihäiriöstä on ollut tosi surkeaa, joten koeta psykiatrin kanssa saada arviointi masennuksesta, sillä sitä ne tajuavat paremmin. Varsinkin yhdistelmädiagnoosilla noista kahdesta irtoaa hyvinkin pitkät sairaslomat. Mä suosittelen pitkää sairaslomaa! On parasta antaa itselleen aikaa. Veikkaan ap, että sulla on takana muitakin suremattomia suruja, jotka nyt sitten nousee pintaan. Ihan jo tuo lapsettomuustausta jo sinällään.

Ota myös etukäteen selvää, millä tahdolla saat rahaa. Työnantajahan yleensä maksaa vapaaehtoisesti sen omavastuuajan, mutta sen jälkeen joudut odottamaan KELA:n päätöstä. Kysy siis etukäteen kuinka kauan toimistossasi on jonot, voit yllättyä, meillä on jopa 4kk! Että onko sulla varaa olla 4kk ilman rahaa. Järjestelyihin kannattaa ryhtyä ajoissa, esim. hakea HETI toimeentulotukea. Toimeentulotukea voidaan myöntää harkinnanvaraisesti vaikka puolisosi tulot ylittäisivät normit: jos teillä on perustelut, että tarttisitte rahaa, niin sossu voi tehdä sellaisen päätöksen, että perivät tulevasta sairaslomarahastasi sitten myöntämänsä tuet takaisin. Mä todella suosittelen tota, ellei teillä ole säästöjä muutaman kuukauden varalle.

Ja tuo odotusaika tulee jokaisesta sairaslomapätkästäsi. Eli kun menet psykiatrille, niin sulla kannattaa olla jo selvillä nuo käsittelyajat, mikäli siis et ole varakas.

Jos lääkäri kirjoittaa esim. 2kk saikkua, niin rahat saattaa todennäköisesti tulla vasta saikun päätyttyä, mitäs sitten teet? Palkka ei ihan heti tule ja jos jatkat saikulla, niin odotat taas uutta päätöstä. = uutta saikkua varten voi pistää hakemuksen vireille jo vanhan saikun aikana!

kun olin masennuksen takia sairaslomalla työpaikasta missä oli tosi paha olla, ja kun lääkäri kysyi kirjoittaako suoraan kesälomaan asti saikkua, niin minä pöljä sanoin et voin käydä sen yhden päivän töissä ennen kesälomaa, niin sinä yhtenä päivänä sainkin sit loparit.

Myöhemmin kun asiaa käytiin läpi, niin työnantaja sanoi ettei tässä työssä voi AINA (oli kylläkin eka kerta) jäädä sairaslomalle kun vähän kiireisempi aika on, ja joka ei edes ollut sairasloman syy, vaan suht myöhäisillä viikoilla tullut keskenmeno!

Ja kaikkein " hauskinta" tilanteessa oli et jotenkin aavistin tilanteen siitä kun hänen KALENTERISSAAN (joka oli siis sellainen mitä minunkin piti silloin tällöin katsoa, ihan luvan kanssa) luki klo 13 irtisanominen!

Olisi varmaan ollut mahdollisuus tehdä asiasta isompikin juttu, kun vähän myöhemmin samalla jakkaralla, missä minä olin istunut, istuikin kappas vain hänen vaimonsa, mutta yksinkertaisesti voimat eivät riittäneet!

sitten 2kk ja sitä olisi jatkettu ellei suunniteltu loma olisi sitä keskeyttänyt. Ei ole merkitystä, mitä ensin kirjoitetaan, vaan sairauslomaahan voidaan tarpeen vaatiessa kirjoittaa lisää.



Toinen asia, mikä tuli mieleeni, on että jos sinulla on myöhäinen - vaiko varhainen - unohdin jo - niin etkö saa normaalin äitiysloman.


Pakko kommentoida tätä:



Veikkaan ap, että sulla on takana muitakin suremattomia suruja, jotka nyt sitten nousee pintaan. Ihan jo tuo lapsettomuustausta jo sinällään.









Eli kerronpa tarkemmin. Olen " vain" sekundäärisesti lapseton. Ainokainen lapsemme sairasti elämänsä kolme vuotta (sairaalassaoloa, kivuliaita tutkimuksia, huolta, huolta ja järkyttävän suurta valvomista koko kolme vuotta...) Nyt ihan terve :) ja elämäni valo.



Ennen tätä vaikeaa raskautta ja synnytystä kunnon burn out (olin sydänpiuhoissakin sairaalassa tarkkailussa). Pariin viime vuoteen mahtuu myös mummini ja serkkuni kuolemat. Sekä sivullisena joutuminen rikosjuttuun, josta ei saanut puhua ulkopuolisille ennen oikeudenkäyntiä.



Pahinta kuitenkin ollut pelko, ettei toista lasta saada. Sitten onnistuminen koeputkihedelmöityshoidossa... ja täysin käsittämätön keskenmeno.

Kyllä kelaan näitä vanhojakin ja pelkään, että elämäni on niin hirveä, ettei se varmaan koskaan tuo minulle maailman suurinta onnea eli toista vauvaa (tervettäkin vielä)...


Olen saanut keskusteluapua sairaalasta lähtien. Olen yrittänyt alkaa ulkoilla ja kuntoilla eli pakottaa itseäni näihin.

Työpaikkani on todella stressaava ja pitkiä päiviä. Tuntuu, että sairaslomalla visin käyttää vähäiset voimani paremmin kparanemiseen: paitsi surutyöhön myös terveelliseen säännölliseen ruokailuun ja ulkoiluun. Vaikka syöminen ja liikkuminen ei kiinnosta, yritän kiinnostua - ja jälkeenpäin on kuitenkin vähän parempi olo.



Keskenmeno tapahtui raskauden puolivälissä ja syynä yllättävä bakteeritulehdus, joka levisi kohtuun. Vauva olisi ollut terve...

Ja mikä pahinta vauva sai alkunsa koeputkihedelmöityshoidolla... Vain uuden raskauden toivolla jaksan, mutta lapsettomuuden pelko vaanii ja satuttaa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat