Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minulla ei ole vanhempieni lisäksi sukulaisia juurikaan ja nekin vähät kaukaisia enkä ole tavannutkaan yli kymmeneen vuoteen. Ei sisaruksia. Ystävistäni neljä on jo vanhempien lasten kummeja ja lopuista läheisimmät eivät kuulu kirkkoon. Miehen sukulaisiin minulla on viileät välit, eikä tunnu luontevalta pyytää heistä ketään. Mies on tietenkin eri mieltä kun tottakai hän itse on sukulaistensa kanssa hyvissä väleissä, ja tämäkin mielipide-ero stressaa tässä vielä.



Mitä ihmettä me tehdään? Pitääkö minun nyt suostua siihen, että jotkut miehen sukulaisista ovat lapsen kummeja, vaikka en todellakaan pyytäisi, jos vain olisi jokin muu vaihtoehto. Yksi ystävistäni olisi mahdollinen ehdokas, mutta hänen miehensä ei kuulu kirkkoon, joten toinen pitäisi vielä jostain löytää. Ääh!

Kommentit (10)

No pyydä se yksi mahdollinen ystäväsi, toinen kummi olisi sitten nimellinen, ainakin sinun mielessäsi. Pyydät sitten jonkun hyvän ystäväsi

siviilikummiksi niinkuin joku jo sanoi.



Jossainpäin Suomea on tapana pyytää lapsen isovanhempaa kummiksi, esim minun miehelläni on yksi mummonsa kummina. Jos joudut joustamaan ja pyydätte yhtä miehesi sukulaista kummiksi, jätä hänet omaan arvoonsa, paperikummiksi, jos he kohtelevat sinua viileästi. Anna miehesi hoitaa mahdolliset kummin muistamiset.

tai muite leikkipuistosta tuttuja perheitä. Eihän kummin tarvitse olla mikään lapsuudenystävä.



meillä kahdella lapsella kummeina naapurustossa asuvat perheet. Toki kyläiltiin jo ennen lasten syntymää isompien lasten aknssa, mutta ei olla tunnettu kuin muutama vuosi. Hyvä puoli on sekin, että he osallistuvat luonnollisesti laspen elämään kun asuvat lähellä ja näkevät lasta viikottain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja tulla miehen sukulaisia vastaan ja kutsua heistä joku kummiksi tämän yhden ystäväsi lisäksi.



Aitini keroi minulle kuinka isäni äidille oli todella vaikea pala, kun isä meni äidin kanssa naimisiin. Mummi kirjoitti jopa katkeria kirjeitä, eikä olisi halunnut tulla häihinkään.

Äitini otti asenteen, että "ymmärsi" mummia ja ei provosoitunut mistään vaan alkoi tietoisesti luomaan suhdetta anoppiinsa. Ihan hirveän läheisiksi he eivät koskaan tulleet, mutta varsinkin meidän lasten syntymisen myötä anoppi viimein pehmeni. Meillä hän oli aivan ihana mummi ja äitiänikin hän oppi arvostamaan.



Pointtini siis on, että joskus kannattaa ottaa joskus lähes yltiöpositiivinen suhtautuminen niihin, jotka sinua kohtaan "tekevät väärin". Joskus se kannattaa, varsinkin kun on kyse kuitenkin miehellesi, kuten myös lapsellesi tärkeistä ihmisistä.

ainakin omalla ja tuttavapiirin kokemuksella voin sanoa, että ei kummit nykyisin ehdi mitenkään osallistua kummilapsensa elämään. Meilläkin on kuusi lasta ja yhteensä 18 kummia, joku heistä sentään muistaa lasta synttärinä tai jouluna, mutta siinä se, kukaan ei koskaan ole lapsen kanssa mitään tehnyt. Oma arki, työ, perhe ja lapset vie yleensä kaikkien ajan, ja monet joutuvat muuttamaankin, joten välimatkat saattavat olla pitkiä.

Älkää kastako lasta. Meillä näin, koska 3. ja 4. lapsen kummit ovat samat henkilöt ja koska viidennelle ei enää kummeja riittänyt, emme kastaneet lasta.

Kastamatta jättäminen olisi ehkä vähän liian radikaalia. Anoppi nupisi jo siitä, että mentiin naimisiin "vain" maistraatissa. Kuulutaan siis kirkkoon molemmat kuitenkin ja haluan, että lapset kastetaan.



ap

ja pyytäisitte sitten niitä ei-kirkkoon-kuuluvia ystäviäsi siviilikummiksi? Olettaen siis että teille kummius ei olisi ensisijaisesti uskonnolliseen kasvatukseen liittyvä asia vaan enemmänkin läsnäoloa lapsen elämässä.



(Ja harvempi kirkkoon kuuluvakaan kummi käytännössä tekee mitään lapsen uskonnollisen kasvatuksen eteen...)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat