Seuraa 

Poikamme on viime viikkojen aikana selvästi alkanu tulla malttamattomammaksi, ei viihdy niin kauaa yksin lattialla tai sitterissä, haluaa herkästi syliin, mutta paikallaan siinäkään ei viihdy ; ) Vastasyntynenä taas tuntui ettei viihtynytkään muualla kuin sitterissä!



Tää on varmaan tätä vaihetta, kun oppinut paljon uusia asioita ja kova hinku olisi liikkeelle, mutta välillä tuntuu ettei ehdi " omia hommia" paljoa tekemään. Onhan se aivan ihanaa että on seurallinen ja kehittyy, mutta taas toiset " manaavat" että lapsesta tulee sylivauva jne....!



Leikittekö koko ajan vauvanne kanssa, otatteko heti syliin kun itkee lattialla ja jos ei tyydy leluun. Voiko tämän ikäistä pientä vielä " opettaa" siihen, että yksinkin pitäisi hetki viihtyä, ettei koko aikaa kanneta sylissä??

Jotkut sanovat etteivät heti riennä paikalle kun vauva itkee,mutta kun ei raaskisi huudattaa. Ja jos tämä " tyypillistä" ,niin muuttuukohan se tietyn ajan kuluttua taas siihen, että viihtyy itsekseen?



Olisin kokemuksista ja vinkeistä tosi tosi iloinen, kiitos = )

Kommentit (8)

Niin vähän ajattelinkin, että kun lelut alkaa kunnolla pysymään käsissä ja alkaa itsekseen enempi liikkumaan, alkaa viihtyä enempi yksikseen, onhan se ihan ymmärrettävää.

Varmaan käy niin, että kun reilun puolen vuoden iässä alkaa viuhtoa pitkin kotia ja sorkkia kaikkia kiellettyjä paikkoja äiti perässä juosten, muistelen haikeena niitä " helppoja aikoja" , kun se vielä viihtyi sylissä....

Mut eikös ole ihanaa, että niillä tulee kuitenkin aina välillä se halipula = )



Mukavaa päivänjatkoa teille!

hei!

Meijän vauva on kans oikein seurallista tyyppiää.. ei siis viihdy lattialla paljon. nyt hän on jo 6kk ja on oppinut ryömimään ja viihtyy jo paljon kauemmin lattialla. kaikki vauvat eivät ole samanlaisia, osa vauvoista tarvitsee paljon läheisyyttä ja seuraa.. ja se ei ole ollenkaan huono asia, he oppivat jotain asioita aikaisemmin mitä sellaiset vauvat jotka ovat sitterissä tai vain nukkuvat paljon... itse tulin siihen tulokseen että teen pakolliset hommat silloin kun vauva nukkuu, ja otan sitten rennommin etten niohota koko ajan että kaikkien paikkojen on oltava koko ajan tiptop.

jospa vauvannekin alkais piakkoin viihtymään enempikin lattialla, kuin myös meijänkin vauvalle kävi :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toi huutojuttu on vähän kinkkinen juttu=) jos sä vaikka olet vessassa ja kyllästyy ja alkaa huutamaan niin ethän sä voi sieltä heti rynniä vauvan luokse, mut jos olet vauvan vieressä niin ei ehkä kannata antaa huutaa siellä=) Mulle myös monesti sanottiin että vauva lattialle tai se ei ikinä opi liikkumaan, mitäsä pidät sitä vauvaa siinä sängyllä kun se on niin pehmeä että ei opi liikkumaan...plaa plaa sanon minä. Vaavi lähti ryömimään jo 5kuisena vaikka sängyllä pehmeällä saikin olla ja lopun ajan sylissä=) (meillä myös vanha talo jossa lattiat ihan sika kylmät joten en mä voinut pikkuisen sielläkään antaa palella)



Kun poika pääsee itse eteenpäin ja lelut (ja kaikki muukin) alkaa kiinnostamaan, niin poika viihtyy itsekseen. Jee! Oikeastaan tähän asti olen kantanut poikaa koko ajan kantorepussa, jotta olen saanut tehtyä jotain esim. kotihommia. Toiset lapset vaan tarvitsevat enemmän läheisyyttä ja toiset viihtyvät itsekseen jo pienenä. Ja sitten tietenkin lapsilla on niitä " kausia" kun tarvitaan enemmän " halia ja pusia" .

Lähtipä teidän tyttö tosi aikasin liikkeelle, suoraan sylistä juoksuun = )



Kiva kuulla kannustavia kokemuksia, annetaampa siis rutkasti syliä ja halia, kohta ne jo menevät omia menojaan!



Harmittaahan se välillä kun omat hommat jää, mutta onhan meitä sylejä kaksi, joten sekin helpottaa. Ja ihana näin ensikertalaisena kokea olevansa NIIN korvamaton = ))



Mukavaa päivänjatkoa!

Meidän tyty, nyt jo reilun 9kk oli alkuun ihan kunnon sylikissa, lattialla/sitterissä ei viihdytty kuin ihan vain hetki ennekuin alkoi itse enemmän liikkumaan(n.5kk) joten mun päivät meni sängyllä vauva sylissä vieressä ja opeteltiin siinä toisiamme tuntemaan tai sitten vaavi sylissä touhuilin sen minkä pystyin=) Mutta kun oppi liikkumaan niin alkoi viihtymään yksikseenkin ja jos tulee halipula niin konttailee nyhväämään ja menee taas omiin puuhiinsa. Toki paljon yhdessäkin touhuillaan ja ainahan tuo tulee perässä meni minne hyvänsä=)

vauvana koko ajan. Ei viihtynyt lattialla tai sitterissä laisinkaan ja äitini neuvoikin pitämään sylissä kun kerta haluaa olla siinä, syli on kuitenkin se turvallisin paikka lapselle. Nyt ei neiti viihdy enää sylissä kuin hetkittäin, käy halaamassa ja antamassa pusun ja lähtee omiin touhuihinsa. Tyttö on kohta siis vuoden vanha. Liikkeellekin lähti todella aikaisin vaikkei pidettykään lattialla kovin paljoa. Tyttö konttasi ja nousi seisomaan tukea vasten puoli vuotiaana ja 10 kk lähti kävelemään. Rankkaa se on kun ei voi mitään tehdä ilman vauvaa käsissä, mutta sitä ei kuitenkaan kestä kovin pitkään. =) Jaksamista!

Meillä meinaa samanlainen " ongelma" . Neuvolassa sanoivat että pojan pitäisi oleskella lattialla välillä, jotta liikkeet moninaistuu..



Missä vaiheessa vauva ottaa pois lattialta syliin? Silloin kun vähän kitisee, vai " melkein suoraa huutoa" ?? Kuulostipa pahalta :)



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat