Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Onko hassua/hankalaa, jos lapsella on 3.nimi kutsumanimenä, esim. virastoissa, koulussa tms.? Meillä kastettiin poika reilu kuukausi sitten ja jotenkin vieläkin on outoa kutsua poikaa 1.nimellä, ja olen miettinyt otettaisiinko 3.nimi käyttöön.



Onko kukaan " vaihtanut" kutsumanimeä lapselle enää tässä vaiheessa tai myöhemmin? Tuntuu toisaalta hassulta, kun kaikille tutuille ja sukulaisille on jo ilmoitettu kutsumanimeksi tuo 1.nimi ja jos nyt aletaankin kutsumaan 3.nimellä.



Meillä oli loppuhetkille asti epävarmuutta, kumpi nimi (1. vai 3.) laitetaan ekaksi nimeksi ja mies antoi minun päättää autossa matkalla ristiäispaikalle. Olen kuitenkin vähän väliä pohtinut valitsinko oikein. Heti ristiäisten jälkeisenä aamuna, kun kuulin mummon kutsuvan poikaa 1.nimellä eli Aleksiksi, sanoin miehelleni, että kuulostaapa oudolta. Hän siihen, että olisiko se 3.nimi eli Santeri ollut kuitenkin parempi. Ja meikä herkkänä heti aloin miettimään ja pohtimaan (ja ehkä vähän katumaankin) nimen valintaa. Olen yleensäkin huono valitsemaan ja nyt tuntuu välillä, että pää hajoaa, kun miettii tuota nimiprobleemaa liikaa. Mitenkä saisi pohdinnan loppumaan, ehkä mulla menee liian hyvin, kun ei ole tuota pahempia murheita mietittävänä :)



Oli ihanaa vuodattaa tänne tuntemuksia, mies ei jaksa eikä halua moista kuunnella, vaan sanoo, että olisi kyllä kieltäytynyt laittamasta Aleksia eka nimeksi, jos se ei olisi yhtään hänen mieleisensä nimi. Mutta silti kai Santeri olisi ollut hänen suosikkinsa...



Toivottavasti saitte viestistä jonkun selvyyden ja jaksatte kommentoida.

Kommentit (10)

Molemmat on tosi hienoja nimiä ja uskon, että tohon Aleksiin totutte nopsaankin, vaikka nyt tuntuukin hassulle ja pian ette olisi voinut mintään muuta nimeä edes ajatella ;o)!!



Mutta, jos asia teitä oikein kovasti ahdistaa ja se Santeri tosiaan tuntuu hirmusti kivammalta ja oikeammalta niin mikäs siinä..sanotte suvulle/tutuille, että haluatte poikaa kutsuttavan Santeriksi!!

Mun tutuille kävi niin, että laittoivat pojalleen nimen ja sitten yrittivät epätoivoisesti kutsua poikaa etunimellään pari kuukautta. Mutta kun lapsi oli niin ilmetty toinennimensä, että ei se etunimi vaan toiminu, niin alkoivat sitten suosiolla kutsua poikaa toisella nimellään.



Ei tästä muuten kai mitään haittaa/ongelmaa ole, mutta saattavat aluksi aina esim. koulussa kutsua etunimellä, jolloin vaan korjataan, että kutsumanimenä on kolmas nimi. Moniin virallisiinkin lappusiin voi alleviivata kutsumanimensä (niin minä teen vaikka ei pyydettäiskään ja meillä sentään kaikilla kutsumanimenä etunimi). Ja jotkut viralliset kirjeet tulevat varmaan etunimellä, mutta mitä se haittaa kunhan oikealle ihmiselle silti päätyvät.



Ja, vielä on sekin vaihtoehto, että jos tämä lasta kovasti häiritsee, niin 18 vuotta täytettyään hän voi tehdä nimenmuutoksen. Muistaakseni sen voi kerran tehdä maksutta.



Ja vielä henk. koht. kommentti, että minun mielestäni Santeri on kivempi nimi kuin Aleksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Ja minä ajattelisin vain Suomen käytäntöä. Maassa maan tavalla. Tiedän lapsia joilla on kolmas nimi käytössä.

Sehän käy kivuttomasti nyt kun lapsi on vielä noin pienikin! Jotkuthan ottaa toisen nimen käyttöön vasta paljon myöhemmin, esim. kouluikäisenä.

Ja voihan nimen järjestyksen vaihtaakin, mutta se ei minusta ole tarpeellista.

Minä en murehtisi asiaa pätkääkään. Alkaisin vain käyttää sitä nimeä kumpi tuntuu mukavammalta.



Senhän takia toisiakin nimiä on hyvä miettiä, myös siltä kannalta jos esim. lapsi joskus isompana haluaa ottaa kutsunimekseen jonkun muun kuin 1.nimen jostain syystä. Hyvin voi kutsua 3.nimellä jos se tuntuu oikeammalta! Laitetaanhan sitä joskus ihan tarkoituksellakin kutsumanimi 2. tai 3. nimeksi! Vaikeaa kyllä nimen valinta! Minullakin kesti kauan tottua kutsumaan vauvaa etunimellään kun ristiäisiin asti puhuttiin vain vauvana. Ja pidän kovasti lapsemme toisistakin nimistä ja välillä myös mietin että pitäisikö vaihtaa vielä kutsumanimeä, mutta 1. nimessä ollaan kuitenkin pitäydytty!

Todella suuret kiitokset kaikille vastanneille! Kiva, ettette pidä minua aivan hulluna, kun tällaista vielä mietin. Muistan kyllä, että esikoisenkin kanssa nimeen totuttelu vaati aikaa, mutta silloin nimestä ei ollut kuitenkaan miehen kanssa mitään erimielisyyksiä vaan olimme molemmat saman nimen kannalla.



Täytyy nyt katsella miten alkaa poikaa kutsumaan. Tähän mennessä voittopuolisesti Aleksiksi ja isovelikin käyttää tuota Aleksi-nimeä, ymmärtää kyllä Santerista puhuttaessa kuka on kyseessä. Isoveikka on sitä mieltä että Aleksi on paremp nimi, koska se on niin kaunis nimi:) Toivottavasti en sekoita veikan mieltä kutsumalla välillä vauvaa eri nimellä. Jotenkin tuntuu epäonnistumiselta, jos alkaa kutsumaan vauvaa Santeriksi tai peräti muuttamaan nimeä (en teidä muuten miten se käytännössä onnistuisi? kuten yksi vastaajista kertoimolevan mahdollista) on kaiverrettu kummikehyskin jo tällä alkuperäisellä nimellä.



Lisää kommentteja otan vastaan ja palailen asiaan.

Minulla ja sisaruksillani on kaikilla 3. nimi ollut kutsumanimenä alusta asti, meillä on kaikilla pitkät kutsumanimet, ja vanhempamme ajattelivat, että nimen täytyy rimmata perinteiseen tyyliin 1. lyhyt 2. keskipitkä 3. pitkä nimi. Kokemusteni perusteella en rehellisesti voi kenellekään varsinaisesti suositella, että kutsumanimi olisi jokin muu kuin 1. nimi, edellinen kirjoittaja jo luettelikin monia hankaluuksia mitä minullakin on ollut. Pankin kanssa minä olen nyt sopinut, että nimeni on mukamas järjestyksessä 3. 1. 2., että kortteihin on saanut oikean nimen ilman erityisjärjestelyjä joka kerta. Samaa ehdotettiin muuten myös terveyskeskuksesta eli olivat valmiit muuttamaan nimeni sinnekin ' väärään' järjestykseen ilman virallista nimenmuutosta, mutta sitä en sitten tehnyt, kun tuntui jotenkin niin viralliselta paikalta kumminkin. Yleensä löydyn kuitenkin helposti listoilta, kun sukunimeni on hyvin harvinainen.



Mutta vaikka en suosittelekaan, että kutsumanimi olisi jokin muu kuin 1. nimi, ja jonkin verran hankaluuksia asiasta on ollut, niin ei tästä nyt kuitenkaan mitään varsinaisia suuria ongelmia ole tullut. Kyllähän nyt viimeistään sosiaaliturvatunnuksen kautta jokainen tunnistetaan oikeaksi henkilöksi. Joten jos pohdintojen jälkeenkin 3. nimi tuntuu parhaalta, niin siitä vaan sukulaisille ilmoittamaan ja kutsumanimen vaihtoon!

Eikä mulla ole koskaan ollut vaikeuksia. Nuorempana vähän häpesin " mummomaista" ykkösnimeä, jota välillä lääkärissä tai koulussa tms. käytettiin, mutta en ole sitä ongelmaksi kokenut. Kun sen kutsumanimen alleviivaa joka paperiin, niin suurin osa ihmisistä osaa käyttää sitä.

Enkä kyllä ole kokenut samanlaisia ongelmia kuin boogey tai Karon pankkienkaan kanssa. Korteissa on aina ollut kutsumanimi - siksi, kun olen sen asiakassuhdetta solmiessani ilmoittanut kutsumanimeksi. Samaten terveyskeskuksen järjestelmään voi merkitä kutsumanimen erikseen. Niin kuin nykyään lähes kaikkialle. Eikä se mun mielestä ole ongelma, että jostain Kelasta kirjeet tulee koko nimellä, siis molemmilla etunimillä.



Nimen vaihtamisesta. Minun kummipoikaani kutsuttiin ensin yhdellä nimellä, mutta kun hän oli vuoden, vanhemmat päättivät ruveta kutsumaan häntä hänen toisella nimellään. Hyvin sujui, kaikki ovat sopeutuneet. Jopa minä, vaikka minusta se alkuperäinen nimi oli kivempi. Ja minäkin tunnen ihmisiä, joita eri ihmiset kutsuu eri nimillä. Ei siis todellakaan ole liian myöhäistä tai hankalaa muuttaa mieltä!

ja olen koko ikäni kokenut sen todella hankalaksi. Nuorempana en pitänyt lainkaan ensimmäisestä nimestäni ja kun esim. uudessa koulussa oli nimenhuuto, minua kutsuttiin tällä etunimellä ja luokkakaverit tietysti tirskahtelivat, että kuka tuo on. Aikuisempana kaikissa virastoissa ja virallisemmissa yhteyksissä asian joutuu aina korjaamaan, lääkäriin kutsutaan aina " väärällä" nimellä jne. Ongelmana on tietysti sekin, että kun esittelen itseni vaikkapa terveyskeskukseen, verotoimistoon tms. niin virkailija ei ensin löydä tietojani nimelläni, koska esittelen itseni tietysti kutsumanimelläni. Kaikki viralliset paperit tulevat ensimmäisellä nimellä, samoin esim. Visa-kortti. Visa-kortin kanssa jouduin vaikeuksiin ulkomailla kun kortissa etupuolella oli tietysti ensimmäinen nimeni ja sukunimi ja takana allekirjoituksena käyttämäni kutsumanimi. Luottokunnassa tosin sain vaihdettua nimen korttiin selitettyäni asian. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon ja tietysti henkilöstä riippuu, miten asian kokee, mutta itse tästä kärsittyäni päätin, etten koskaan laita lapsilleni sellaista nimeä, jossa kutsumanimi on muu kuin ensimmäinen nimi.


Luulisin, että kolmannen nimen käyttäminen " ensimmäisenä" voi tosiaan vähän luoda ongelmia... Ja ainakin sitten, kun poika lähtee ulkomaille. Esim. monessa Keski-Euroopan maassa ei ole edes mahdollista, että kutsumanimi olisi muu, kuin se ensimmäinen. Siis esim juuri virastoissa ym. lomakkeissa etunimistä ensimmäistä käytetään AINA, eikä sitä voi muuttaa mitenkään, systeemi ei ymmärrä sellaista (yksi suomalaiskollegani juuri vaihtoi nimensä: häntä oli aina kutsuttu toisella nimellään, mutta täällä siihen ei systeemi sopeutunut ja kaikki hänen postinsa ym. viralliset paperit ja asiakirjat tulivat aina ensimmäisellä nimellä, jolloin soppa oli valmis. Lopulta hän kyllästyi ainaisiin selvityksiin ja pudotti ensimmäisen nimensä kokonaan pois.)



Uskon kyllä myös, että muillakin on tuollaista ongelmaa aluksi, että ei meinaa tottua lapsen nimeen, ja pähkäilee, tuliko nyt oikea nimi annettua. Itse pelkään jo nyt jossain määrin hetkeä, kun pitää omalle lapselle nimi keksiä, koska olen tosi hidas päättämään... :o/ Mutta eipä ole vielä lapsi tuloillaankaan.



Neuvoni olisi, että anna itsellesi ja perheellesi aikaa miettiä ja mutustella nimiä, ja katso miltä poika näyttää. Päätä, että ei tarvitse päättää mitään vielä vaikka 2-3 ensimmäiseen viikkoon, ja katso sitten asiaa uudestaan. Uskon että se pojan oikea nimi sieltä ajan kanssa paljastuu :o)



Minulla on muuten yksi sukulaistyttö, jota puolet sukua kutsuu ensimmäisellä nimellä, ja puolet toisella! Lapsen vanhemmat aluksi kertoivat kaikille tytön ensimmäisen nimen. Sitten kotioloissa he olivatkin alkaneet kutsua tyttöä toisella nimellään. Suvulle ja ystäville he ovat sanoneet, että tyttöä saa kutsua kummalla itse haluaa! Ehkä hieman erikoinen ratkaisu, mutta näköjään toimii se niinkin.



PS. Jos teillä käy niin, että kolmannesta nimestä tuleekin se käyttönimi, niin voihan nimien järjestyksen vielä vaihtaa. Aleksi X Santeri tai Santeri X Aleksi, molemmat sopivat :o)

ja olen kokenut sen aina vähän hankalana ja nuorempana myös kiusallisena, joten en sitä suosittele.



Jos kuitenkin päädytte ottamaan 3. nimen kutsumanimeksi, niin eikös sen voisi sitten ihan virallisestikin muuttaa 1. nimeksi, vaitaisitte 1. ja 3. nimen paikkaa?

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat