Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Onko kenelläkään tietoa tai omakohtaisia kokemuksia, kuinka kauan Englannissa saa olla/pidetään sairaalassa synnytyksen jälkeen?Itse hieman kauhistuin, kun kuulin eräältä paikalliselta että hänet oli kotiutettu saman vuorokauden aikana esikoisen syntymän jälkeen. Sitä en tosin tiedä halusiko hän itse vai onko täällä vain sellainen käytäntö.



Hyvää uutta vuotta 2006 kaikille!

Kommentit (10)

Esikoisen kanssa olin 2 yota, koska neiti ei halunnut syoda ja jouduttiin lopulta " pakolla" syottamaan. Uutena aitina minua pelotti, etta en tunnista vaaran merkkeja. Seuraavan kanssa paasin omasta tahdostani kotiin n. 4 tunnin kuluttua. Katilo ja oma laakari kavivat kotona katsomassa ja oli tosi mukavaa.



Itse olin tyytyvainen sairaalavalintoihin. Ensimmaisen kanssa oli useampia vaihtoehtoja ja paadyimme sairaalaan, mutta " midwife led unit" eli katilot olivat avustamassa. Laakaria en nahnyt kuin vasta synnytyksen jalkeen, mutta toki sellainen olisi ollut saatavilla, jos olisi tarvinnut. Toisen kanssa vaihtoehtoja ei juuri ollut (kotona tai sairaalassa), mutta olin tosi tyytyvainen sairaalaan.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esikoisen jälkeen olin sairaalassa 24h, toisen kanssa 6h. Kuopuksen kanssa halusinkin pois mahd. pian, koska kotona oli menossa esikoisen synttärit. En kyllä olisi kaivannutkaan mitään pitempiä sairaalassaoloaikoja, miksi? Kotona sitä on kivempi makoilla, ja hoitsut käy 10 päivän ajan kotona.

Mutta sen neuvon annan, ennen kuin synnytät, että visiteeraa useamman sairaalan synnäreillä ennen kuin valitset sairaalan. Synnäreissä on eroja.

Taitaa tosiaan olla tapana kotiuttaa mahdollisimman pian. Toisaalta onkin ihan mukava varmaan kotona toipua, ja saada sitten apua kotiin kätilöiltä. Ainut mikä huolestuttaa on, jos kaikki ei olekaan kunnossa, ja sitten ei olekaan sairaalassa. Mutta eipä sitä etukäteen kannata murehtia.

Aika vaihtelevilta tuntuivat nuo kokemukset kätilöiden ammattitaidoista. Sama asia saattaa tietenkin olla myös Suomessa. Siihen olen ollut tyytyväinen, että täällä ovat olleet kaikki todella ystävällisiä. Ammattitaitoon luotan kyllä. Paitsi, että aiempien ongelmien takia olen vähän erikoistapaus, ja tuntuu, että joskus tietää asioista itse enemmän...Neuvolakorttiani tivattiin sairaalakäynnin yhteydessä, jonka olivat sitten itse hukanneet ja unohtaneet postittaa minulle. Raskauden aikaista painonmuutosta, olen huomannut, ei ole merkattu kertaakaan neuvolakorttiin. Mutta eipä kait sillä niin ole väliä. Suomessa sitä taidetaan syynätä aika tarkaan.

Neuvolahan on kaikkialla vapaaehtoinen eika pakollinen. Meidan murmeleita ei ole neuvolassa kaytetty 2,5v ( vanhempi tayttaa helmikuussa 5v ja nuorempi taytti just marraskuussa 3v ). Itse olen luottanut itseeni ja lapset nayttaa kehittyvan normaalisti ja olevan normaaleissa kasvukayrissa. Rokotukset on kuitenkin kayty ottamassa lahestulkoon niinkuin pitaakin ( MMR annoin pojalle vasta 3,5v iassa jotta mahdollinen autismi olisi sitten jo puhjennut ja en voisi syyttaa rokotusta jos sillon 1,5v olisi kummatkin annettu ja diagnisoitu. Oli vaan silloin niin paljon puhetta siita MMR-autismista etta ittee alko vahan mietityttaan ).



Raskausneuvola/katilokaynnit olivatkin sitten aivan ankea kokemus esikoisesta raskausaikana laihduin 18kg ja pojan syntyessa 175cm varreassani oli jaljella vain 59,5kg:( En todellakaan nayta natilta ihan noin hoikkana! Ja vaikka oksensin ensimmaiset 3kk ainakin 6krtaa paivassa ei katilo kiinnittanyt siihen mitaan huomiota vaikka useasti ilmaisin huolestumiseni ( suurimman osan tuosta 18kg tippui siis tuon ensimmaisen 3kk aikana ) ja loppuraskaudesta ei vaan sitten enaa ruokamaistunut ja laihtuminen jokseenkinj jatkui ( poika kuitenkin oli syntyessan hyvat 3720g ja 53cm, eli oli kylla ottanut tarvitsemansa ). No joo ja sama toistui kuopuksesta ja laihduin ( olin siis jo lihonut takaisin lahtumani kilot ) 12kg ja taaskaan ei kiinnitetty mitaan huomiota jatkuvaan oksentamiseen ( typykin oli kylla hyvat 3660g ja 55cm ). No elossa ollaan ja lapset terveina syntyneita ja terveita edelleen:)



Sairaalassa katilotkin olivat kylla unohtaneet miksi siella olivat ja kuopuksen synnytin lahestulkoon yksin kun mies oli esikoisen kanssa kotona koska yolla synnytin ei haluttu herattaa esikoista sen takia ja sairaalassa vasyneen lapsen kanssa ja oudossa tilanteessa olisi ollut ehka enemman kuin outoa ( paa oli jo tulossa ulos kun katilo tuli tsekkaan et olen okay ja kuopus syntyi 2 minuuttia siita). Jalkihoito oli ihan plaah...Jep,kotona syntyy seuraava jos viela lapsia tulee!

Itse olin vain päivän, vaikka oli välilihan leikkauskin. Kätilö tuli kyllä kotiin seuraavana päivänä ja sitten taas parin päivän kuluttua. Haava tosin tulehtui, tikit repesivät ja jouduin takaisin sairaalaan. Haavan hoidon ohjeet olivat ihan ristiriitaisia ja sitä pidettiin ihan rutiinia. Jouduin sitten kärsimään seurauksista monta kuukautta.



Kätilön hoidon piirissä on muistaakseni kuukauden synnytyksestä ja sitten siirtyy omalle lääkärille, jos jotain menee vikaan. Mielestäni kätilöiden ja neuvolatätien ammattitaito on ainakin meidän alueella Lontoossa aika puutteellista ja omalla järjellä pääsee samoihin ellei parempiin tuloksiin. Neuvolassa käydään 1-4 viikon välein raskauden aikana riippuen kuinka pitkällä on ja missä asuu. Lapsen kanssa voi ainakin meillä käydä kuinka usein haluaa eli käytännössä jopa 3 kertaa viikossa jos tykkää.

Sairaalasta päästiin sikäläisittäin normaalisti vuorokausi synnytyksestä, mutta toisin kuin suomessa kätilöt kävi reilun viikon verran joka päivä katsomassa meitä kotona. Ainakin minä tunsin oloni turvalliseksi.

Oman kokemukseni mukaan systeemi oli ihanan perhekeskeinen ja yksilön omaa valintaa korostava. Toinen lapseni syntyi Suomessa ja kyllä minä ne sairaalapäivät olisin ilolla vaihtanut kotona vierailevaan kätilöön.


Ilmeisesti kaytanto on aika sairaalakohtaista. Itse halusin pois sairaalasta niin pian kuin mahdollista vaikka vauva hatasektiolla syntyikin ja kotiutin itseni 1 1/2 paivaa sektion jalkeen (laakarin luvalla). Kaverini paria viikkoa aiemmin normaalin synnytyksen jalkeen oli samassa sairaalassa 5 vrk omasta halustaan - eli ei kai ne sielta pois heita jos haluaa alkuun olla sairaalassa ja saada tukea (mika muuten oli tosi hyvaa jota siella osastolla katiloilta sai).

Ei ole omia kokemuksia Suomesta, joten vaikea sanoa. Taalla esikoista odottaessa ei punnittu muistaakseni kertaakaan ja toisen kanssa kerran tai kaksi. Katilo sanoi, etta painon nousu tai nousemattomuus ei valttamatta kerro vauvan hyvinvoinnista yhtaan mitaan ja saa vaan aidit turhaan paniikkiin, jos kaikki ei mene kayrien mukaan. Itsellanikin paino laski esikoista odottaessa 6 kiloa ensimmaisen 3kk aikana. En oikeastaan oksennellut, mutta ruokahalu oli taysin kateissa ja lihaa en pystynyt syomaan ollenkaan. Raskauden loppuaikana paino nousi takaisin normaaliin ja kun pirpana (3450g)syntyi niin olin niin sutjakassa kunnossa, etten ole niin koykainen ollutkaan sitten teinivuosien jalkeen :-).



Yhdyn aikaisempaan kommenttiin, etta Suomessa kaikki tuntuu jotenkin " tieteellisemmalta" . Toisaalta moni ystavani Suomessa on valittanut, etta olo tuntui lahinna synnytyskoneelta, jolle tehtiin tietyt tarkistus- ja huoltotoimet. Taalla tuntuu oma katiloperiaate aika tarkealta. Esikoisen kanssa harmittelivat kun oma katiloni ei ehtinyt avustamaan synnytyksessa (keskella yota ja ehdin olla sairaalassa runsaan tunnin ennen kuin vauva syntyi, joten eipa siina juuri ketaan olisi ehtinyt kutsua) No tulihan han aamulla opettamaan kylvettamista :-)

No mulla on pelkkää hyvää sanottavaa neuvolassakäynneistä ja synnytyksistä. Tosin täällä tuntuvat tohtorit ja kätilöt luottavan enemmän näppituntumaan, mutta en moiti siitä. JOs olisin synnyttänyt suomessa, minut olisi varmaan pantu jonnekin tehotarkkailuun suuren sf-mitan vuoksi. Olin nimittäin noin 10 senttiä yli suomen normien molempien aikana, mutta tuloksena silti normaalinkokoiset muksut. Esikoisen odotusaikana, kun olin 10 päivää myöhässä, minut passitettiin sairaalaan verenpaineen takia ja siellä kohtelu oli tosi kliinistä ja kylmää. Onneksi pääsin synnyttämään sinne minne halusinkin, eli Pohjois-Lontoossa olevaan Edgware Birth Centeriin, joka on kätilöyksikkö, ja joka on erikoistunut vesisynnytyksiin. Kätilöt siellä ovat loistavia ja hoito ihanaa! Täällä aina puhutaan posh-sairaaloista, kuten St. John Wood, mutta Edgware on ihan sama, ja sitä paitsi NHS.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat