Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Pian alkava loma hirvittää jo etukäteen, kun viime vuosi on vielä tuoreessa muistissa. Vuosi sitten olin kolme viikkoa lasten kanssa omalla mökillämme jumissa anoppini kanssa, enkä halua sitä uudelleen. Kaipaan asiallisia neuvoja, kiitos.



Mieheni sai tädiltään 10 vuotta sitten arvokkaan rantatontin, joka lohkottiin anoppini kotitilasta. Maksoimme siitä verot ja rakensimme tontille suht. arvokkaan mökin. Mökki on ollut nyt pari vuotta valmis, ja olemme käyttäneet siihen todella paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Emme kuitenkaan koskaan pääse käyttämään sitä ilman anoppini läsnäoloa.



Tilanne on kiusallinen ja vaikuttanut jo muun suvun ja ystävien väleihin. Kukaan muu ei halua tulla mökillemme, koska anoppi on siellä aina silloin kuin mekin. Mökki sijaitsee kaukana kotoamme, suht lähellä anoppini kotipaikkaa. Hän oleilee siellä myös silloin kun emme ole paikalla. Tämä kaikki siitä huolimatta, että hänellä itsellään on muutaman sadan metrin päässä oma mökki eli vanha kotitalo. Se on kuitenkin päässyt ränsistymään, koska sitä ei enää välitetä pitää kunnossa uuden mökin rakentamisen jälkeen. Luonnollisesti uusissa puitteissa, kaikkien mukavuuksien ympäröimänä on mukavampi olla. Sanomattakin lienee selvää, kuka maksaa viulut ml. ruokakulut...



Anoppi tekee omatoimisesti tontillamme mitä haluaa aina taimien istuttamisesta nurmikon leikkaamiseen asti. Mielipide hänellä löytyy aina kaikkeen. Toki hänestä on paljon apuakin, mutta tilanne alkaa kuitenkin ahdistaa aina vain enemmän. Mökki ei tunnu ollenkaan omalta. Tuntuu että me olemme joutuneet maksumiehiksi sille, ettei anopilla ja appiukolla ollut koskaan varaa rakentaa omaa mökkiä samalle paikalle. Appiukko oleilee siellä selvästi vähemmän ja tulee aina vain kutsuttuna. Anoppi sen sijaan on paikalla aina meitä odottamassa, ja onpa hän monesti halunnut sinne jäädäkin kun me poistumme "ovia lukitsemaan".



Tänä vuonna hän oli sopinut jo ystäviensäkin kanssa yöpymisestä mökillämme ajankohtana jolloin tiesi ettemme ole paikalla itse. Meiltä vain retorisesti kysyttiin jälkikäteen, että ellei teillä ole mitään sitä vastaan. Minua raivostuttavat nykyään kaikki anopin modernisti ja ajatuksella sisustettuun mökkiimme tuomat ikivanhat vuodevaatteetkin, pyyhkeistä puhumattakaan.



Kyllä mei tiedämme, että asia pitää ottaa esiin, mutta se on vaikeaa! Mieheni on samaa mieltä kanssani, mutta kumpikaan meistä ei osaa asiaa esittää. Moni muu on anopille jo asiasta vihjannut, tuloksetta.

Kommentit (5)

Meillä on ongelmia myös mökillä oloon, enenkaikkia apin kanssa. Mieheni omistaa mökin, mutta apilla on hallintaoikeus (perintöveron kierto) ja hän oleskelee mökillä noin lumista lumiin. Sillä seurauksena, että me olemme mökillä 2-7 yötä / kesä. Emme myöskään voi tehdä mökistä tai isosta tontista mieleistä, koska kaikesta parannusehdotuksesta tulee haukut tai jupinaa tai muutokset pitää tehdä salassa. Anoppi ja appi yöpyvät mökissä ja me parissa pienessä aitassa, jotka ovat täynnä heidän tavaroitaan. Myös vuorokausi-, sauna- ja ruokarytmit ovat niin erilaisia, että tulee vain sanomista.



Teille suosittelen kissan nostamista pöydälle, jos se suinkin on mahdollista ja asioista niiden oikeilla nimilla puhumista. Sanokaa anopille ihan suoraan mitä hänen toimistaan ajattelette. Minä otin apin kanssa rajusti yhteen kaksi vuotta sitten juhannuksena ja kotiin palattua kirjoitin kirjeen mitä hänestä ja tilanteesta ajettlin. Sen jälkeen ollaan joistakin asioista saaatu olla rauhassa. Jos ei teidän anoppiin puhe tehoa, niin luulisi tekojen tehoavan eli avaimet teidän taskuun! Eikä mökillä vierailla kuin etukäteen asiasta sopien ja teidän suostumuksella. Näin saatte oman rauhan ja voitte kutsua haluamianne kavereita. Ei mekään voida kutsua ystväviä mökille kun siellä on yleisesti tunnettu hankala henkilö paikalla.



Voimia teille!

täältä sinne, mökit ovat aina niin tunnepitoisia asioita. Melkein joskus tuntuu että vielä tunnepitoisempia kuin kodit..



Mulla ei ole mitään yksinkertaista ratkaisua tarjota, ei tuohon tilanteeseen mitään helppoa tapaa reagoida taida ollakaan.. Mutta ymmärrän erittäin hyvin, että sekä sua että miestäsi ärsyttää tämä jatkuva läsnäolo. Ja jonkinmoinen raja siihen pitää vetää. Meillä mun äiti haluaisi, että aina kun ollaan hänen mökillään asuttaisiin kaikki yhdessä tuvassa, jossa siis on yksi huone. Tämä siitä huolimatta, että saarelle on aikanaan isoäitini elinaikana rakennettu meidän perhettä varten oma pikkumökki, johon voisimme hyvin mennä. No, tänä kesänä ilmoitimme että jos hän haluaa että vietämme siellä pidempään kuin viikonlopun verran aikaa, meidän *on saatava* asua omassa mökissä. Pitkin hampain hän suostui, mutta ainoa tapa millä hän asian ymmärsi oli kun otimme sen ihan suoraan puheeksi (vihjailtu on aiemminkin runsaasti..).



Usein nämä on asioita, jotka muuttuvat vihjailuilla vain pahemmiksi. Eli jos yritätte esittää kautta rantain asiaa, saattaa se johtaa riitaan joka käydään jostain aivan eri asiasta kuin siitä mistä on todellisuudessa kyse, ja joka ei lopulta auta siihen asiaan lainkaan. Siksi sanoisin, niin kuin itsekin taidat jo tietää, että teidän on nostettava kissa pöydälle. Sen voi tehdä suunnitellusti ja diplomaattisesti, tai sitten voitte odottaa kunnes joku päivä räjähdätte jostain mitättömästä ja syljette asian hänen naamalleen vihapäissänne.. Edellinen lienee huomattavasti rakentavampi vaihtoehto.



Olisiko teidän mahdollista yrittää valmiiksi miettiä jotain systeemiä, millä anoppi voisi osallistua ja oleilla jonkin verran uudessa mökissä, mutta ei pitäisi sitä omanaan eikä omavaltaisesti käyttäisi sitä miten haluaa? (mulla ei kyllä ole nyt yhtään ehdotusta, mikä se olisi..) Esim. että hänellä ei olisi sinne avaimia lainkaan vaan ne pitäisi teiltä erikseen pyytää? Ihan vihoviimeinen rajan ylitys olisi mulle ollut kyllä se vieraiden sinne kutsuminen ilman että edes tiedustellaan asiaa teiltä..



No, eipä musta paljoa apua tässä ole, mutta tosiaan ymmärrystä teidän tilanteelle riittää, ja jossain välissä se on pakko jotenkin ratkaista..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saimme asiaa käytyä jonkin verran läpi eli pienin askelin edetään. Anoppi siellä joetukäteen hätäili pihatöiden perään jne. Otin asian puheeksi ja sanoin, että teemme mielellämme pihatyöt pääsääntöisesti itse, koska puuhailemme mielellämme mökillä koko ajan. Kerroin myös, että kyseessä on kuitenkin meidän mökkimme ja haluamme itse päättää mitä siellä tehdään, miten ja kenen toimesta. Lisäksi sanoin, että ystävien ja muiden sellaisten ihmisten vierailuista, jotka eivät ole mökillä meidän vierainamme, tulisi sopia meidän kanssamme etukäteen. Hän tuntui ymmärtävän, vaikka menikin aivan hiljaiseksi. Lopulta hän lähti sieltä vuorokautta ennen meitä, mutta ehkä vain siksi että appiukko tuli hakemaan (oli poistunut itse jo aiemmin).



Se vielä lisäyksenä, että anoppi ei ole osallistunut mökin rakentamiseen, mutta saimme asua vanhassa mökissä rakennusaikana. Appi teki sähkötyöt, mistä olemme edelleen todella kiitollisia. Ehkä vain annoimme anopille vähän liikaa siimaa, emmekä ymmärtäneet ajoissa kiristää sitä. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta, kun sain karsittua sieltä "ylimääräiset" vuodevaatteetkin anopin ollessa poissa.

Minä luulen, että anoppisi ajattelee että hän saa olla mökilä koska tekee siellä töitä. Ilmeisesti ovat olleet rakennusapuna? Ehkä hän kuittailee "palkkojaan" tällä tavalla. Tuokin nurmikon leikkuu ja pihan istutus viittaa siihen, et haluaa jotain tehdä että voi sanoa olleensa taas hyödyksi kun on mökillä ollut.

Vaihtakaa lukot. Sanokaa, että avaimet katos ja piti vaihdattaa varkaiden pelossa uudet lukot. Avainta ette sitten annakaan. Sanotte, että annatte sitten myöhemmin, mutta unohdatte tältä kesältä... Hyvähän se on tietty, että joku pitää mökkiä silmällä. Mutta pelisäännöt on sovittava. Eli kissa pöydälle. Soitatte, että olette tulossa ja voitte poiketa mennessänne anopilla ja sen jälkeen haluatte olla perheen kesken.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat