Seuraa 

on hullua kirjoittaa tänne mutta parisuhteemme koki syksyllä täydellisen kriisin. lapsemme sairastui ja mieheni lähti hänen kanssaam sairaalaan, minä jäin pienen vauvan kanssa kotiin. mieheni viipyi viikon sairaalassa. mutta sain tietää että mieheni oli sijoitettu sairaalassa potilashuoneeseen jossa oli äiti lapsen kanssa. siis he asuivat ja jakoivat huonen tämän sairaalassa olo ajan. mieheni ei pitänyt tätä loukkaavana eikä ymmärrä että minuun sattui sattui todella enkä pääse asian yli. tietenkin syytän asiasta juuri ollutta synnytystä ja synnytysmasennusta joka ei tästä ainakaan parantunut. mieheni haukkuu minut jos otan asian puheeksi. olenko tulossa täydellisesti hulluksi niinkuin mieheni syytti. vai miten pääsisin asian yli. löytyykö vastavan kokeneita.

Kommentit (8)

Siis edelliset on varmaan oikeassa, mutta ilmaisivat itseänsä ehkä hieman jyrkästi noissa vastauksissaan... (ainakin jos itse olisin väsynyt/masentunut/herkkänä, tuntuisi siltä).

No, kirjoittaessa ylipäänsä viesti helposti kärjistyy.



Olen samaa mieltä siitä että tavallaanhan asia vaikuttaa " naurettavalta" , mieshän oli vain lasta hoitamassa siellä ja hienoahan se oli! Ehkä hänellä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, ehkä siellä sairaalassa ei ollut muuta tarjolla, tai ei kehdannut leimautua valittajaksi (jotta saisi varmasti lapselle parhaan mahdollisen hoidon, ei voi esittää hankalaa vanhempaa jne.)...

Vaikka t oisaalta, ei ne siellä sairaalassa paljoa ajatelleet, mutta ehkä tuossa tilanteessa tuollainen käytäntö on normaali - jossain kohtaa vain häviää rajat sen välillä ollaanko " romanttisissa" tunnelmissa vai ei. (Vrt. suomalainen saunakulttuuri. Tai entäs lapsivuodeosaston parit sairaalassaolopäivät synnytyksen jälkeen - naiset juoksee siellä lypsykoneilla tissit paljaina ja samassa huoneessa, ja isät kaikki siellä seassa toisten naisten tissejä katselemassa, mutta tuskin kukaan siellä niitä " sillä" silmällä tsiigailee tai toisaalta esittelee :-).



Tavallaan ymmärrän myös harmistumisesi, on sullakin ollut rankkaa kotona vauvan kanssa yksin, ja huoli toisesta lapsesta, ja sitten vielä kuulee jotain tuollaista tylsää - saattaisin itsekin vähän ottaa nokkiini (joskus herkkänä hermostuu ihan ihme asioista - saati sitten juuri vauvan saatuaan jopa vaikkei erityistä masennusta olisikaan päällä.)



Miehesi jos jaksaisi olla tosi fiksu, ei suuttuisi kun haluat puhua asiasta, vaan antaisi sun aikasi jauhaa sitä ja toistaisi sulle aina ne samat vakuuttelut niin kauan kuin sun tarvitsee niitä kuulla: " mitään ei tapahtunut, mitään erityistä syvempää sidetta ei ollut, puhuttiin vain lapsista... " tms. Mutta ehkä hänkään ei sitten jaksa :-/ miehet harvoin on kovin hyviä näissä ja osaa toimia niinkuin nainen tarttee, vaan ovat parempia suuttumisessa, murjottamisessa, mököttämisessä ja mykkäkoulussa, vaikka asian saisi ratkeamaan nopeammin parilla keskustelusessiolla (miesten mielestä jankutuksella :-).



No mutta toivottavasti pääset tän yli ! Ja toivottavasti kaikki jatkossa hyvin lapsella!

Taitaa siitä tunnelmasta olla romanssit kaukana ja edes sen suuntaiset ajatukset. Otahan hyvä nainen järki käteen ja luota mieheesi. Satutat noilla ajatuksillasi vain itseäsi etkä huomaa kuinka kaukaa haettuja ne ovat. Enpä ihmettele miehesi reaktiota vaikka voisihan hänkin kuunnella murheesi ja keskustella asian kunnolla halki ettei siitä tarvisi toisen kärsiä ja murehtia.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuule, nyt sinun täytyy ryhdistäytyä ja jättää tuommoiset turhanpäiväiset ajatukset! Itse olin muutamia päiviä sairaalassa poikani nivustyräleikkauksen aikaan, ja samassa huoneessa oli eräs isä vauvansa hoitoa seuraamassa. Ei siinä tullut mieleenkään mitkään muut asiat kuin se vähä, mitä keskustelimme, koski lapsiemme tilanteita ja terveyttä ym. asiallista. Ymmärrän miehesi suuttumuksen, kun hän on hoitanut velvollisuutensa ja huolehtinut lapsen vierellä, niin sitten saakin aiheettomia syytöksiä niskaansa. Jos et pääse asian yli muuten niin sitten kannattaa keskustella siitä ammattilaisen kanssa, jos kyseessä on synnytyksen aiheuttama masennus, olethan saanut siihen hoitoa? Mutta mustasukkaisuus, jos kärsit siitä normaalistikin, sinun pitää saada kuriin ettei perhe-elämä kärsi.

Ikävää jos pahoitit mielesi, mutta ei kannata kysyä muiden mielipiteitä, jos ei kestä niitä. En voinut omalta osaltani vastata muuten, koska niin ajattelen, enkä missään nimessä ala keksimään vastausta jonka tietäisin miellyttävän, mutta joka ei ole totta.

On hyvä että miehesi tukee sinua nyt, viimeksihän kirjoitit että hän haukkuu sinut jos alat asiasta puhumaan. Kaikkea hyvää jatkossa!

heitellä ja masennus painaa, kun tuollaisia tulee edes mieleen! Meidän esikoinen oli 1-vuotiaana useaan otteeseen sairaalassa osastolla ja mies oli yleensä se joka jäi sinne yöksi. Päivisin minä olin useimmiten pojan kanssa ja mies taas töissä... Molemmille sattui samaan huoneeksi välillä myös vastakkaista sukupuolta olevia vanhempia kaveriksi mutta siinä tilanteessa sillä ei kyllä ollut mitään merkitystä. Suurin osa ajasta sairaalassa kului kaikilta vanhemmilta omaa lasta hoitaessa ja lääkärikierroksia odotellessa. Jos huonekaverina oli mukava vanhempi, tuli tietysti jotain puhuttuakin - yleensä lasten sairauksista ja sairaalaruuista :-) Minkään sortin romantiikka ei käynyt kenenkään mielessä ja olisi ollut ihan absurdia, jos joku olisi sellaista edes epäillyt.



Kannataiskohan sun pohtia ihan tosissaan, mikä saa sinut miettimään tuollaisia? Jos kyse tosiaan on masennuksesta, hae siihen apua. Tai voisko olla niin, että ahdistut kotona ja projisoit sen katkeruudeksi miestä kohtaan, joka pääsee ulkomaailmaan? Oli miten oli lopeta turha syyttely ja epäily ja koettakaa yhdessä miettiä, miten sun oloa saisi paremmaksi.



tuohon ihan viattomaan juttuun jotain muita mustasukkaisuuden tunteita tai synnytysmasennuksesi on saanut mielesi sellaisille kierroksille mihin normaali mieli ei mene.



hankkiudu hoitamaan synnytysmasennustasi. ja älä ainakaan syytä miestä mistään kuviosta- hyvänen aika mies oli hoitamassa sairaalassa teidän lastanne! ei kapakassa etsimässä yhdenillanseuraa!

on ihanaa miten naiset osaa lyödä toista mahtavasti. suuret kiitokset kannustavista vastauksistanne. onneksi olen saanut tukea muualta, ja myös puolisoni ymmärtää tilanteen. pitäisi uskoa ja tietää se tosi asia että nettipalstoilla ei saa suutaan aukaista. ei missään asiasa eikä edes käydä näillä sivuilla. entistä pahemmaksi tilanne menee. muta stsemppiä vaan kaikille.

Ihan aikuisten oikeest, ota järki käteen. Jos itse olisit sairaan lapsesi kanssa sairaalassa ja vieressä vaikka kuinka komea/ihana mies lapsensa kanssa, jättäisitkö lapsesi " heitteille" ja viettäisit romanttista aikaa kyseisen urhon kanssa... Ei tartte edes ajatella moista!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat