Vierailija

Sivut

Kommentit (28)

pienelle lapselle riittää, että saa ruokaa, unta ja rakkautta:) Toiset ovat vaativampia tämän suhteen, kuin toiset. Meillä kaikki ovat syöneet lähes vuoden ikäiseksi yölläkin 2.n tunnin välein, temperamentti ja kyky odottaa, ovat yksilöllisiä, mutta vaikeaa se ei ole, jos vanhemmilla on kaksi kättä ja sydän paikallaan:))

mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän häneltä vaaditaan, eikä lasta saa enää pidettyä turvallisessa kodissa..lapsi kaipaa kokemuksia ja kodin arvomaailma kyseenalaistetaan. Välillä ihmettelemme minne kaikki opettamamme taidot ja käytöstavat ovat kadonneet, mutta kyllä ne siellä pohjalla on;-)

Isompien kasvattamiseesa tarvitaan jo uskoa, älyä, oveluutta ja kekseliäisyyttä..jotkut jopa rahaa ja fuyysistä voimaa:(



pienten kanssa pärjää siis käsillä ja sydämellä:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että rankin vaihe ainakin meillä oli vastasyntyneen kanssa: itse oli vielä väsynyt synnytyksestä (ja hormooni-toiminta vielä virittynyttä)

ja vauva heräili ja söi niin lyhyissä pätkissä. Ei omaa aikaa. Mutta tiedoksi: se oli silti aivan IHANAA :)



Sitten helpotti siinä kun vauva oli 3 kk: alkoi jo viihtyä herkiä (10-15 min) tutkien lelua/kuvaa jne. Oma väsymys alkoi helpottamaan (toipinut jo synnytyksestä ja sopeutunut jo vauva-rytmiin jne)



Kun vauva täytti 6 kk helpotti jo merkittävästi kun nukkui koko yön, ei imenyt yöllä, ja aloittteli syömään kiinteitä, jolloin syöntiväli venyi pidemmäksi (söi neljän-viiden tunnin välein), lisäksi vauva tykkäsi istua sitterissä ja katsella kun äiti siivoaa, tai tekee jo omia hommiaan.



Kaikista helpointa oli tuo 6-9 kk välinen aika meillä; lapsi oli tyytyväinen ja helppo, viihtyi hyvin itsekseen jo pitempiäkin aikoja; tutki leluja ja kämpää kontaten ja nautti äidin touhuen seuraamisesta. Oli TODELLA helppoa.



Sitten alkoi taas vaikea vaihe, aivan yht' äkkiä; lapsi alkoi kitistä ja halusi koko ajan viihdykettä. Koko ajan sai olla nunnaamassa ja seuraa pitämässä. 9 kk -1,5-vuotiaan kanssa siis oli taas " raskasta" kun koko ajan piti olla puuhaa ja piti kokoajan vahtia, ettei tee " pahaa" tai jotain vaarallista; vedä sähköjohtoa, kiusaa kissaa tai räplää dvd-laitetta jne... Ja lapsi siis kokoajan vain halusi tehdä näitä em. juttuja, omat lelut ei kiinostanut kuin hetken jne.



Nyt päälle 1.5-vuotiaan kanssa on taas helppoa: jokainen päivä on toistaan helpomi, lapsi osaa jo keskittyä jonkin verran, osaa pyytää mitä haluaa ja viihtyy välillä itsekseenkin leikkien jonkin aikaa. Tykkää katsoa esim. hetken videoita jne.

Kun ei voi kohdella kuin lasta, mutta aikuinen se ei vielä ole. Seksikokeilut, ryyppäämiset, huono seura, HUUMEET.... Aargh. Onneksi se on mulla edessä vasta noin 11-12 vuoden päästä. :) Ja onneksi lapsi on poika, kun tuntuu ihan järjestään tytöillä olevan vaikeampaa teini-iässä (varsinkin äidin kanssa).

ei osattu laskeutua takaisin nukkumaan. Kukkamultia kaiveltiin jatkuvasti. Jatkuvaa huutoa, jos äiti katosi huoneesta hetkeksikin tai ei ottanut syliin just sillä sekunnilla, kun lapsi sen keksi. Vauva-aika ja uhmaikä eivät olleet mitään siihen verrattuna - minun mielestäni.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat