Seuraa 

Heh, minä taas täällä ketjua aloittamassa



Piti tulla tänne valittamaan, kun meillä on nyt nuo yöt menneet ihan hullun myllyksi. Poika heräilee 00, 1, 2, 3 ja tyttö sitten vielä pari kolme kertaa päälle välillä 3-6 tuttia tai tissiä huutamaan. Silittelyt tai tassuttelut eivät auta pätkääkään sireenimäiseen huutoon. Poika haluaa ehdottomasti viereen, mielellään tissi suussa. Sitten kun se on nukahtanut, nukahdan kyllä usein itsekin, kannan taas takaisin pinnikseen. Ja tätä rumbaa sitten läpi yön. Onneksi saan nukkua riittävän pitkään enkä ole vielä sekaisin unenpuutteesta, sillä pätkäunikin on parempi kuin ei mitään. En tiedä johtuisiko tämä nyt siitä, että molemmat nukahtaa iltaisin usein mun viereen rinnalle ja ovat assosioineet minut nukahtamiseen eli tarvitsevat sitten herättyään minut unileluksi. Tai sitten se johtuu siitä, että poika on ruvennut liikkumaan enemmän vaikkei ryömikkään. Tytöllä on päivisinkin todella kova eroahdistus, en saisi poistua näkökentästä ollenkaan.



Harkitsen jo vakavasti lisärunkopatjan ostamista ja perhepetiin siirtymistä. Kokemuksia? Ei ainakaan tarvitse ravata tuota väliä. Huudattamaan en viitsi vielä aloittaa, kun miehen pitää päästä illalla ajoissa nukkumaan aikaisen ylösnousun vuoksi. Eikä se huudatus ja unikoulut esikoisenkaan kanssa paljoa auttanut. Täytyy vielä miettiä keinoja.



Meillä oli jouluna kauhea rs-virus. Esikoinen sai kurkunpää-, kurkku ja keuhkoputkentulehduksen ja vauvat keuhkoputkentulehduksen. Nyt ollaan jo toivuttu, mutta tytön nenä tippasee taas. Poika on jotenkin vähentänyt syömistään ja painaa nyt 7 kk iässä melkein kilon (9kg) vähemmän kuin siskonsa (10kg). Kasvis- ja hedelmäsoseet uppoavat nyt ihan hyvin ja iltaisin saavat lisäksi puuroa. Liharuuat olen ajatellut aloittaa parin viikon sisällä, ettei tule liikaa uusia ruoka-aineita kun otin tuon puuron ensiksi.



Tyttö liikkuu vatsallaan napansa ympäri, muttei ryömi vielä, istuu kuitenkin tosi hyvin leveällä ahterillaan (äidiltä perinyt). Rimpulampi (isään tullut) poika aloitti kääntymisharjoitukset vasta 6,5 kk iässä. Ei haittaa, vaikkeivat nuo vielä liikukaan joka paikkaan. Rauha maassa. Riittää, että tuota esikoista saa vahtia koko ajan. Eilenkin oli tunkenut kuivan leivänpalan tyttövauvan suuhun, joka sitten onneksi oksensi ulos kurkkuaan tukkivan klöntin. Meillä ainakin tuo esikoisen jatkuva kyttääminen tekee tästä tupla-arjesta triplaraskaan, sillä koskaan ei voi jättää lapsia keskenään tai ainakin pitää ottaa esikoinen mukaan (2v2kk). Sinänsä päivät ovat hymyä ja jokellusta täynnä, yöt nyt kyllä vähän pätkii. Mikäs tässä, vielä on hyvin äitiyslomaa jäljellä, eikä sittenkään tarvitse heti työelämään pyrkiä.



Mitenkäs teillä muilla on vuosi lähtenyt sujumaan?



Vähän valivali-terkuin

Eerikan äiti ja vauvelit 7 kk

Kommentit (13)

Kuten jo kerroinkin omassa ketjussani, niin A tytöllä on meneillään vesirokko. Ekan kerran 9½kk elämänsä aikana kuumetta. Terveinä ollaan siis oltu. Molemmilla ollut kuumeeton korvatulehdus ja siinä meidän sairastelut. A tytön motoriikasta olin vielä kuukausi sitten todella huolissani ja käytiin fysioterapiassakin lääkärin suosituksesta ja saatiin jumppa ohjeita. Nyt tyttö nousee seisomaan tukea vasten ja osaa istua kun laittaa istumaan ja ryömii kovasti:)

B tyttö kävelee tukien kanssa ja konttaa kovasti. Tytöillä on hauska yhteinen juttu. Toinen istuu taaperokärryssä ja toinen työntää ja molemmat nauraa räkättävät:) irc-galleriassa meidän lasten kuvia löytyy kun hakee nimimerkin Sarder



Maanantaina lähdemme risteilemään mikäli rokko ei ennätä tulla B tyttöön.



9kk neuvolassa A tyttö oli 7,8kg ja 70cm ja B oli 7,6kg ja 67cm



Perjantaina menemme B:n kanssa Peijakseen jossa kait päätetään refluksi kokeista. Sitä ollaan epäilty jo monta kuukautta mutta jonotus ajat kun on olemassa, niin nyt vasta päästää aloittamaan asian eteenpäin vienti jos on tarvetta siihen lääkärin mielestä.



Yöt menevät usein kahdella herätyksellä, mutta on toki levottomiakin öitä joukossa sillon tällön. Jos toinen nukkuu koko yön läpeensä, niin toinen päättää juuri silloin nukkua huonosti:(



Esikois poika nauttii siskoista täysillä ja leikitkin sujuu aika hyvin siskojen ehdoilla. Piiloleikkejä yms.



Ei sana jo ymmärretään. Toinen nauraa kovasti kun sanon ei ja koittaa uudelleen ja uudelleen ja toinen loukkaantuu kovasti ja alkaa huutamaan. Molemmilla on myös hauska tapa heittäytyä mahalleen kun kielto sana kuuluu:)



Tässä kevättä ja 1v synttäreitä odotellessa:)



Sari ja katras: tytöt 9½kk ja poika 3½v.

Meilläkin päivät ovat muuttuneet pikku hiljaa vauhdikkaammiksi. Tyttö oppi 6,5 kk vanhana ryömimään. Kuukausi takaperin oppi itse istahtamaan pari päivää siitä oppi konttamaan ja melkein heti sen jälkeen nousemaan tukea vasten. Nyt sitten jo kävelee puita pitkin, jos jotain kiinnostavaa sattuu sohvalla olemaan.. Poitsun kehitys on kyllä huomattavasti hitaampaa ja kulkee vähän erilailla. Olin jo vähän huolissani, vaikka lääkärikin 8 kk neuvolassa sanoi, että oppii ryömimään sitten, kun on sen aika. Muutama päivä sitten oppi ja sain huokaista. Vaikka onhan se helpompaa, kun toinen vasta liikkuu ihan joka paikkaan. Toisaalta olen huomannut, että pojalla kehittyy sellaisia taitoja, joita voi harrastaa paikallaan ollen, kuten taputus tai pään puistelu.



Päiväunia nukutaan kahdet nykyään ja kolmannet, jos ollaan illemmalla vaunuilla tai autolla liikenteessä. Kahdet unet tuntuvat kyllä olevan liian vähän, kun ovat sitten illalla ihan poikki ja kiukkuisia, mutta millään ilveellä eivät suostu illemmasta pinnasänkyyn nukahtamaan. Yöunien määrään ei päiväunilla tunnu olevat vaikutusta. Yöunia nukutaan ilta yhdeksästä aamu yhdeksään. Tosin saavat vielä seiskan aikaan aamumaidon. Ehkä siitäkin voisi jossain vaiheessa luopua.



Kotona haluaisin olla ainakin siihen asti, kunnes paapiaiset täyttävät kaksi vuotta. Tulot vaan tuntuvat mielettömän pieniltä hoitovapaan aikana. Voiko kotihoidontuella edes pärjätä, jos miehellä ei ole huipputulot? No joka tapauksessa vähintään vuodenvaihteeseen olen kotona. Minulla on vähän sellainen ajatus, että kun hoitotyötä teen ammatikseni niin tällä hetkellä omien lasten hoitaminen olisi se kaikista tärkein ja palkitsevin työ. Ja tosiaan,kun en tiedä, onko näitä lapsia koskaan enempää...



Enpä muista pitikö jotain muutakin kirjoitella, mutta eiköhän sitä tässäkin jo tarpeeksi.



Enna & paapiaiset 9kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meilläkin on tosi hulinaa päivästä toiseen... Esikoisen (2v9kk) kanssa menee sata kertaa päivässä hermot ja kaksoset (9kk) mennä touhuavat koko ajan niin ettei perässä pysy. Onneksi yöt ovat meillä rauhallisia (kaksoset nukkuvat yhtäsoittoa klo.19-8.30 ja esikoinen klo.20.30-9) ja päivälläkin koko kolmikko nukkuu n.2h yhtäaikaa. Meillä poika poppi 7kk ikäisenä jo kontaamaan, istumaan ja seisomaan tukea vasten (nyt kävelee hienosti tukea pitkin) ja tyttö oppi samat taidot 8kk ikäisenä eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa...

Meillä vaan korvatulehduskierre piinaa lapsia. Poika sai jo marraskuussa piutket molempiin korviin, mutta senkin jälkeen on syöty jo 3 antibiottikuuria korvatulehduksiin ja neidillä todettiin nyt liimakorva, joten parin viikon päästä sekin saa putket (esikoisellakin on putket molemmissa korvissa).

Mutta päivääkään en vaihtaisi pois vaikka välillä tämä sirkus tuntuukin tosi raskaalta!!!



Voimia kaikille ja hauskaa kevättalvea!!

siis tammikuun puolen kuulumisia vielä kirjoitella!



Ihanammaksi tämä vauva-aika päivä päivältä muuttuu! Itse en ole mitenkään perin ihastunut siihen pikkuvauva-aikaan kun lapset vaan tuoksuvat ja nukkuvat sekä tietysti syövät. Nyt kun kommunikointi alkaa olla ihan eri tasolla ja elämää taloon tulee enemmän alkaa äidinkin mieli piristyä! Syynä tähän voi tietysti meillä olla nuo alkuaikojen vaikeudet, jotka osaltaan jättivät mustan varjon muistojen ylle.



Olen ollut itse muutaman viikon töissä - ja nauttinut todella paljon. Teen liukuvaa työaikaa varhaistetusti eli menen jo kuudeksi ja kotona olen jo kahdelta. Näin mulla jää hyvää aikaa puuhata palleroiden kanssa vielä iltasella. Isä nauttii kotona olostaan, onhan hänellekin " once in a lifetime" mahdollisuus olla kotona ja luoda tiiviit välit jälkikasvuunsa. Lapset ovat tyytyväisiä kunhan vain jompi kumpi meistä vanhemmista on kotona, eivät siis ole äidin jalkaan takertuneet.



Lapset nukkuvat 19-07, muutamia (3-4 per yö) " antakaa mulle tutti heti" -heräilyjä tulee, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Lapset siirrettiin omaan huoneeseensa nukkumaan tammikuun puoli välissä ja yöt ovat selkeästi rauhoittuneet - sekä lapsilla että meillä. Poika huutelee tuota tuttia ja tyttö herää seurustelemaan satunnaisesti öisin. Mutta yövalvomisia ei kuitenkaan voi valittaa....



Päiväunia ei paljon nukuta, muutamia ½-1 h pätkiä päivän aikana. Jonain päivänä unta sitten tankataan pitkillä päiväunilla, mutta ehkä n. kerran viikossa. Meillä eletään hyvin säännöllisessä rytmissä, ruoka-ajat on aina samat samoin nukkumaanmenoaika ja -rutiinit. Rutiinit ja aikataulut toimivat ainakin meillä, arki on helppoa.



Painoa meidän " isoilla pienillä" on JO lähes 7 kiloa, lähes 6 kg enemmän siis kuin lähtötilanteessa! Ruokaa meneekin kiitettävät määrät, poika syö päivisin n. 5 prk kiinteää ruokaa + 700 ml maitoa/velliä - tyttö hieman vähemmän. Tyttö leikkii lentokonetta (kuten viestiketjusta huomasin, että monet muutkin pyrkivät blue1 lentsikoiksi) mutta poika ei vieläkään siedä mahallaan oloa -> ei siis liikkeelle pyrkimyksiä. Keskoskontrollissa pojalle annettiin fysiolähete ja nyt jumppari alkaa käymään kahdesti viikossa kotona poikaa harjoittamassa. Tosi hyvä juttu, että riittävän ajoissa kiinnitetään huomiota asioihin. Pojan mahallaan oloon siis vaikuttavat edelleen haavakipu rintalastassa ja hengitysvaikeudet.



Tämä tammikuu on mennyt sairastamiseen, ensin 2 viikkoa ripulia - onneksi osa-aikaisesti ja sen jälkeen molemmilla peräkkäin vauvarokko. Mutta - ihanaa, vihdoinkin meilläkin oli vain jotain normaalia sairastamista, ei mitään sen vakavampaa!!!!!



Jx5 viestistä jäi mieleen tuo teidän valitettava korvatulehduskierre, tosi harmillista kun putkituskaan ei poista tulehduskierrettä - mikä on seuraava vaihtoehto vai vaan antibioottia lisää?



Tervettä matkaa kaikille valoa kohti, päivätkin jo lupaavasti pidentyvät!

Marika + lapset

vitsiläinen kun MONELLA onnellisella vauvat nukkuvat huimia öitä! Ei vaan meidän pätkänukkujat ja viekkuun mankujat =o)



T. Vähän kateellinen Eerikanäiti ja pallerot kohta 8 kk

Dummy:

[quote]


Gallup-luonteinen kysymys: Ootteko sortuneet miettimään, millaista elämä olisi yhden vauvan kanssa?



Helpompaa olisi elo, varsinkin kun meillä nukutaan päivisin eri rytmeissä, että äidillä on varmasti seuraa. Mulla on toistaiseksi helppoa, kun tytteli vaan pyörii masullaan hartiat keinuen " norppana" ja poika makaa vatsallaan " lahnana" kädet ja jalat räpiköiden.



Selkä vaan meinaa loppua näissä kanniskeluissa. Meidän tyttö painaa jo 11 kg!! eikä ikää ole edes 8 kk. Esikoinen paino saman verran noin 1,5 vuotiaana, heh. Poikakin painaa yli 9 kg, mutta on huomattavasti vauvamaisempi olemukseltaan. Meillä syödään vain pieni prk hedelmäsosetta ja lihasosetta ja yksi puuroannos päivittäin, ei siis vielä edes täysiä annoksia. Taitaa olla tuo mun maito kermanpuoleista...



Aika paljon teillä Dummy on noita allegioita, toivottavasti saatte tarvittavat lausunnot ja siten korvaukset. Meilläkin vois olla jotain tuollaista, sillä yöt on edelleen pätkää. Ostin nyt lisätilaa sänkyyn, joten mahdumme hätätilassa kaikki rinnakkain ja samaan sänkyyn eikä tarvi ravata läpi yön hakemassa ja viemässä vauvoja pinnikseen.



Meillä nuo vasta vähän repivät helistintä toistensa käsistä, eikä suurempia tappeluita ole vielä tullut. Esikoinen on se murheenkryyni, sillä sen on ehdottoman pakko ripustautua tuohon tyttövauvaan (joka on muuten samanniminen kun Dummyn tyttö, btw.) Halailee tiukalla kyynärpää kuristusotteella ja menee päälle makaamaan. Enemmän hyväntahtoisesti kuitenkin muttei ymmärrä satuttavansa. Ei auta vaikka kieltää tai ottaa pois, kohta tulee uudelleen. Poika saa olla melkein rauhassa. Koko ajan saa pitää silmällä, ja hänen osapäivähoitonsa onkin helpotus, kun voin mennä rauhassa vessaan. Mun vaan pitäisi jaksaa alkaa lukemaan yhteen tenttiin, josta pitäisi saada pakkosuoritus kevään aikana - huoh....



T. Eerikanäiti ja lapsukaiset kohta 8 kk

Tytöt ovat viikon päästä 7 kk. Viikko sitten neuvolassa A painoi 7940 g ja oli 70 cm (syntymämitat 2895 g ja 47 cm), B oli 9560 g ja 73 cm (3055 g, 49 cm syntyessään). Kuten painosta näkee, on A-vauva se aktiivinen, kääntyilee kovasti ja aina tavoittelemassa leluja yms. Eli kalorit palaa! Kun taas B katselee tyynesti vieressä naamallaan ilme joka sanoo että " en minä vaan viitsi tuolla lailla touhuta" . Kääntyy kyllä mahalta selälleen, ottaa lelun käteen jos sen antaa lähelle jne. Mutta tosi iloiset ja kiltit tytöt meillä on! Yöt menee suht rauhallisesti, yösyöttöja ei ole ollut enää pitkään aikaan, mutta etenkin B heräilee aika usein aamuyöstä juttelemaan hetkeksi. Muuten nukkuvat n. klo 20-07. Päivällä ottavat parit pikku tirsat, sekä yhdet pitemmät unet n. klo 12-14. Toistaiseksi samaan aikaan... Vaunuissa nukkuvat vain kun vaunut ovat liikkeessä.

Syömisistä; aamulla ja illalla menee puuroannos + maitoa, lounaaksi iso maitoannos, ja päivälliseksi liha-kasvissoseita, hedelmää ja vähän maitoa. Hampaita ei ole vielä tullut, kummallakin kyllä näyttää suussa kovasti kutittavan ja ikenet pullottaa. Arki on kiireistä, isosisko 5 v vaatii tietysti myös osansa kun tarhasta tulee alkuiltapäivästä, selkää särkee, " kauhulla" odotan sitä kun lähtevät liikkelle (sitten sitä vasta varmaan kiirettä pitääkin!), mutta on tämä vaan ihanaa!

Heippa!

Päivälleen 8 kk sitten meille syntyi kaksoset, joiden kanssa olimme eilen neuvolassa. Molemmat ovat 67,5cm pitkiä (syntymäpituudet 46 ja 48 cm), tyttö painaa 7480g ja poika 8140g. Molemmat ovat siis aika lyhyitä ikäisikseen. Pituutta oli kyllä tullut 3 cm kahdessa kuukaudessa, mutta lääkäri haluaa kuitenkin tarkistaa tilanteen taas kahden kk kuluttua, kun menemme seuraavan kerran neuvolaan.



Tytön perässä ei pysy oikein millään. Loppiaisena hän nousi jo ekan kerran sängyssään seisomaan ja kontannut on kuukauden verran ja ryöminyt 5 kk asti. Poika lähti vasta 2 vk sitten ryömimään.

Tyttö painelee ympäri huushoolia kävelytuolilla. Kiinnostavimpia kohteita ovat tiskikone, silloin kun luukku on auki, kernillinan kulmat, joita pitää mutustella ja ryömiessä kaikki sähköjohdot. Just niin! Juuri nyt veti PC:n kaiuttimen johdot irti tässä työpöydän alla!! Saa myös koko ajan pelätä, milloin ajaa " rollaattorillaan" pojan sormien yli.



Yöt on nukuttu juhannuksesta kokonaisina, joten ei voi valittaa. Ruoka maistuu, mutta tytön kanssa syöminen on joskus aika taistelua, koska käsillä pitää huitoa.







Meillä alettiin jouluna nukkumaan täysinäisiä öitä! : ) Siitäkin huolimatta, että silloin iski eka nuhakuume molemmille. Onneks ei kestänyt kauaa. Mutta siitä asti on nukuttu 19.00 - 8.00! : )) Päiväunet jääkin sitten vähemmiksi, mutta pari kertaa nukkuvat ½ - 1½ tuntia kerrallaan. Ilmeisesti unet alko maittaa, kun alettiin syödä kunnolla lihasoseita ja puuroja. Ovat silti aika tirpanoita: 6kk neuvolassa olivat Sanni 5990g ja 65cm sekä Oskari 6660g ja 66,5cm.



Eivät ryömi vielä, eivätkä istu, mutta molemmat liikkuvat napansa ympäri ja peruuttavat. Osku on alkanut nyt roikkumaan sitterissä, ei sitä voi siinä enää pitää, ja muutenkin heiluu puolelta toiselle koko ajan. Että halut liikkumiseen on kovat! Sanni taas " lentää" , niin kuin se vauva siinä Blue1:n mainoksessa! ; ) Kaipa ne molemmat tosta kohta lähtevät. Osku osaa istua jo hetken, jos laittaa istumaan, että sekin taito sieltä kohta tulee, mutta Sannilla on vielä ihan pyöreä pylly.



Meillä ei onneksi ole esikoinen keksinyt mitään tyhmää, alkaa olla muutenkin isoin uhma jo ohi (täytti juui 3v.). Hauskuuttaa vauvoja kaikilla hassuilla tempuilla aina ja muutenkin huolehtii. Vaatii tietysti itsellekin aikaa välillä, mutta ei ole ollut mustasukkainen juurikaan. Ja meillä on ollut tosiaan se yksikin vauva, joten on mihin verrata. Tämä on oikeastaan mukavampaa, varsinkin kun on ollut näin helpot vauvat.



Meillä ei olla tapeltu vielä ainakaan leluista, ihan tossa sovussa lattialla pötköttävät. Ovat kyllä selkeästi toisensa jo rekisteröineet. Mutta taitaa se toinen olla vielä oman itsen jatke enemmän kuin toinen ihminen, siltä se näyttää.



Juu, että semmosta meillä. Katotaan taas sitten miten kuukaudessa kehitytään!



T: Piia sekä Sanni ja Oskari 7kk huomenna! : O

..Tekee nimittäin ihmeitä, kun saa nukkua yöllä suht rauhassa. Meillä rauhotuttiin vasta n. viikko sitten (merkkejä paremmasta oli kyllä jo jonkun aikaa..), joten toivotaan että sama käy kohta teillä!



*Dummy + uinuva termiittikaksikko (9kk)*

Eipä todellakaan käy kateeksi nuo yöheräilyt. Mä en jaksaisi varmaan viikkoakaan jos pitäisi heräillä pitkin yötä.

Meillä on nukuttu jo muutamia kuukausia kokonaisia öitä mitä nyt satunnaiset heräilyt vatsan purujen tai nenän tukkoisuuden takia.



Meidän neidit on aloittanut tutkimusmatkailun. Neiti A kulkee ryömimällä jo paikasta toiseen eikä anna tavaroiden eikä kukkien olla rauhassa. Vaipparoskin on kiva kaataa ja mahdollisuuksien mukaan myös tutkia vaippojen sisältöä. Vessan ovi jos sattuu jäämään auki niin aivan varmasti tytön löytää sieltä. Elikkä kaikki ovet on pyrittävä pitää kiinni.

Sen sijaan neiti B joka on huomattavasti rauhallisempi (oli muuten jo odotus aikana) liikkuu vasta pyörimällä eikä ole niin kiinnostunut CD levyistä ym. mistä siskonsa. Onneksi näin. Saan vielä hetken hengähtää ennen kuin molemmat menee pää kolmantena jalkana joka paikkaan.



Tämän hetkinen paino ei ole tiedossa (mennään vasta kuunlopussa neuvolaan), mutta edellisen kerran joulukuun alussa kokoa oli A:lla 7100g ja 65,5cm ja B:llä 7200g ja saman verran pituutta kuin siskollansa.

Meidän kaksoset on ollut todella helppohoitoisia (onneksi) sen sijaan tämä 3 vuotias veli kulta (termiitti) tuottaa minulle harmaita hiuksia. Järkyttävä uhma. Tytöille se ei koskaan ole tehnyt mitään mutta minulle ja isälleen kiukuttelee kaiken aikaa joka asiasta. Koska se menee ohi? Odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa.



Terveinä ollaan pysytty. Joulun alla pientä nuhaa ja lievää kuumetta lukuun ottamatta.



Tässä lyhykäisyydessä meidän kuulumisia. Kirjoittelen taas jahka aikaa löytyy ja saan taas inspiraation.



Voimia kaikille!



Kesä_ihme ja tytöt 8kk + veli 3v ja sisko 7v

Meillä on ollut melkoista hulinaa nämä viime ajat...



Pojalla siis tosiaan kotikonstein on nyt todettu noita allergioita maito, soija, omena ja maissi.. Lisää varmaan vielä tulee, mutta toistaiseksi noilla mennään ja elämä on rauhottunut siltä osalta. Ens maanantaina on neuvolalääkäri ja saadaan sieltä todennäkösesti lähete lastenlääkärille ja sitten toivottavasti kelan b-lausunto tuohon maitoon ja soijaan.



Yöt ovat selkeästi rauhoittuneet noitten allergioitten selviämisen takia ja enää ei tarvitse nousta kuin 2-5 kertaa yössä. Hässäkkäöitä tulee tietysti aina välillä, muttei kuitenkaan enää joka yö. Päiväunet on tässä viikon sisällä saatu kyllä ihan solmuun, kun tyttö tekee hampaita ja poika keksi ylös kipuamisen ja tuloksena aamulla on päätetty nousta 05:30-06:00. Nousu on liian aikanen, sillä kumpikin on sitten aivan poikki päivällä ja eilen kumpikin nukkui sitten taas 3 päikkärit, eikä mihinkään järkeviin aikoihin. Tänään poika simahti 07:45 ekoille unille, mutta tyttö vielä taistelee väsymystä vastaan.. Simahtaa varmaan kun veikka herää..-) Mutta ehkäpä tämä on ohimenevä vaihe. Hereillä en noita ala kyllä päivisin väkisin pitämään, eikä se meidän kakaroiden kohdalla taitaisi olla edes mahdollista. Jos väsyttää tarpeeksi, niin nukutaan. Poika nukahti eilen kerran istuvilleen ja tyttö edellisenä iltana x:sänä keskelle olohuoneen lattiaa.-)



Vauhdikasta ja haasteellista on tämä elämä nyt. Kumpikin nousi istumaan tapaninpäivänä ja viime viikolla poika totesi, että kontatenkin pääsee eteenpäin ja että polvilleen voi nousta. Kova yritys on seisomaan, mutta se ei onneksi ole vielä onnistunut. Poika on vielä erittäin vahinkoaltis ja kovapäinen, joten päivät menee sen perässä juostessa ja itkujen hyssyttelyssä. Ei-sanalle vain virnistetään tai mennään hieman kovempaa kiellettyyn paikkaan. Tyttö sen sijaan ymmärtää ein ja loukkaantuu jokaisesta kiellosta verisesti. Ensin katsoo hämmästyneenä, sen jälkeen vääntyy naama nurin päin (siis oikeasti ihan näin: :(... ) ja kohta alkaa erittäin puhdas kiukutteluhuuto. Välillä oikeasti tosi hankala pitää pokkaa, kun toinen on niiiin mutru..



Nyt on vasta tässä viimesen viikon aikana alkanut tulla päivittäin tuollaisia leikitään yhdessä -hetkiä. Yleensä ryömitään peräkkäin ja jompikumpi menee nurkan taakse kurkkimaan ja sille sitten hekotetaan. Toinen suosikki on eteisen kaapin peiliovet, joiden edessä keikistellään ja virnistellään ja nauretaan toisilleen. Silloin saattaa mennä ihan puolikin tuntia, ettei mun tarvitse mennä väliin tai mitenkään puuttua toisten tekemisiin ja kieltämättä noiden hetkien seuraaminen on aivan älyttömän palkitsevaa. Vähemmän palkitsevilla hetkillä sitten kinataan joka ainoasta lelusta ja huuto on hirmuinen, jos toinen onnistuu kähveltämään sen. Tyttö varsinkin on melkonen harakka ja jos ei veikalla ole muuta kiinnostavaa, niin vie vaikka tutin suusta. Poika taas ei läheskään aina jaksa alka tappelemaan siskonsa kanssa vaan huutaa äidin tai isin apuun. On kyllä tuo poika muutenkin paljon enemmän läheisyydenkipeä ja helpommin kitisevämpi. Tyttö on oikea pippurinen aurinko ja niin perus helppolapsi, ettei mitään.



Kumpikin on sanonut jo ekan sanankin ja molemmilla se oli äiti. Mä olin tietysti aivan myyty.:))



Ihaniahan nuo pikkuset ovat, mutta kyllä mä silti sanon, että mun mielestä tämä vaihe on huomattavasti haasteellisempaa ja vaativampaa kuin pikkuvauva-aika. Vessaankaan ei meinaa uskaltaa mennä, kun pelottaa, että poika teloo itsensä johonkin. Toivottavasti tyttö malttaa istuskella lattialla vielä pitkän aikaa.



Meillä oli alunperin ajateltu, että lähtisin kouluun/töihin ens syksynä, mutta kun aloin selvittelemään asioita, niin huomasin, ettei se linja ala taas vasta kuin 2007. Todettiinkin sitten, että haen hoitovapaan suoraan vuodeksi ja tarvittaessa jatkan siitäkin. Eli näillä näkymin oon kotona ainakin siihen, että muksut on 2 vee. En ikinä ajatellut olevani noin pitkään, mutta nyt muksut tuntuvat niin pieniltä, ettei osaa ajatella hoitoon laittamista edes vielä ensi syksyyn. Ja toisaalta miettii sitäkin, että kun on hyvin mahdollista, että meidän lapsiluku on tässä, joten todellakin haluaa nauttia tästä nyt mahdollisimman pitkän kaavan mukaan. Mulla on vielä se hyvä puoli, että mun tän hetkinen työpaikka on sellanen, että pystyn tekemään viikonloppukeikkoja. Pomo soittelee ja kinuaa ' huilaamaan töihin' ja omalle päälle tekee tosi hyvää välillä katsoa tyhmiä aikuisia, niin tuntuu lapset taas vielä upeammilta pakkauksilta. Ja onhan se ihan hyvää ekstraa ihan tuohon rahatilanteeseenkin, jos käy pari keikkaa tekemässä. 200 euroa kuussa tuntuu jo paljon.:)



Huhhuh.. Tulihan romaani taas kirjotettua. Tää on muuten ihan älyttömän kiva lukea aina muitten samassa tilanteessa olevien juttuja, varsinkin kun nämä pinot ovat pystyssä sen verran harvemmin, että ehtii jotain tapahtuakin. Joskus vauvapuolelta yrittänyt seurailla tuota toukokuisten pinoa, mutta se elämä tuntuu niin erilaiselta. Ja sitä paitsi mammat siellä pinoutuu niin usein, ettei itse oikein innostu.



Gallup-luonteinen kysymys: Ootteko sortuneet miettimään, millaista elämä olisi yhden vauvan kanssa? Mun täytyy myöntää, että on jonkun kerran tullut ajatus mieleen ja seurauksena hirmuset omantunnontuskat. Työtähän noissa pikkusissa on, mutta kyllä mä silti pidän kaksosuutta hienona juttuna. Tuntuu kamalalta ajatella, ettei olisi kuin toinen noista..



Mutta juu, ' sydäntalven' (meillä sataa vettää...) jatkoa kaikille!!



Dummy + termiittiikaksikko (8,5kk)

..ja viikon päästä maanantaina pitäisi mennä. Mä elättelen vieläkin toiveita siitä, ettei altistusta tartteisi tehdä, mutta saapi nähdä. Se riippuu ihan lääkäristä. Joillekin kuulemma riittää ihan kertomus kotihavainnoista ja ns. altistuksesta. Toivotaan.



Meillä poika nousi seisomaan sohvaa vasten tällä viikolla. Huhhuh. Kauhistuttaa, mitä edessä on..-) Positiivista on, etteivät pikkuset ole enää ihan niin ryhvelöitä kuin muutama viikko takaperin. Nyt osataan jo miltei aina laskeutua maantasolle ilman kolauksia, mutta kyllähän noissa on vahtimista. Toisen kun saa haettua kielletystä paikasta pois, niin toinen konttaa samaan paikkaan hirmuista vauhtia. Meillä on vielä portit laittamatta, joten päivässä saa aika montaa kertaa hakea pikkuset pois keittiöstä. Saa nähdä, josko tuo mies saisi huomenna aikaseksi nuo portit, niin olisi yksi houkutus vähemmän.



En nyt jaksa runoilla pidempää. Kirjoitelkaahan muutkin.



*Dummy + termiittikaksikko (8,5kk)



P.S. EerikanÄiti: Kauniin nimen olette valinneet, ei kai sentään ole Olivia sattunut toiseksi nimeksi?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat