Vierailija

Sivut

Kommentit (41)

Olen aina ihmetellyt näitä juttuja täällä palstalla, koska meidän puistossa melkein kaikki kävijät ovat yleensä siististi pukeutuneita ja usein meikanneita. Ikähaitari on varmaan 18-45 v, ja vanhemmat rouvat ovat ihan yhtä paljon/yhtä vähän laittautuneita kuin nuoremmat. Vaikuttaisiko tähän sitten asuinseutu, me kun asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tuulipuvussa ja meikittömänä ja tukka laittamattomana mesoavia lihavia naisia, joiden koko elämä on lapset. Mitään muuta elämässä ei ole. Jos olet hyvännäköinen ja voi kauhistus käytät meikkiä ja laitat hiuksiasi ja jos vielä olet hoikka ja pukeudut muodikkaasti on ihan selvä etteivät nämä mammat tule juttelemaan. Kateus se on tuon näköisten mammojen perisynti

Meidän puistoon on ilmaantunut muutamassa kuukaudessa pari uutta äitiä lapsineen ja edelleenkin tuppisuina hiljaa vaan seisovat eivätkä ota kehenkään mitän kontaktia.

Minä astuin ' remmiin' loppukesästä uutena tulokkaana ja heti aloin kysellä äideiltä niiden lasten ikiä, nimiä jne. ja esitellä oman poikani heille (tietty myös itseni). mielestäni tämä on kohteliasta ja sulattaa sen jään parhaiten. Nyt olen ihan sitä ' vakiokamaa' ja tulen juttuun kaikkien kanssa.



ja hei: mä meikkaan, en pukeudu tuulihousuihin ja olen melko nuori 26v. Ei nää ole mitään syitä torjutuksia tulemiselle vaan se oma asenne! Hymyssäsuin vaan puistoon ja mukaan turinoihin. Alkuun sua saatetaan karsastaa, nmutta niinhän me suomalaiset tehdään muutenkin aina. Tuntematonta vähän pelätään...

itsestä se on se, joka paistaa, ja sellainen ihminen on luotaantyöntävä. Jos menee omalle pihalleenkin pyydellen anteeksi olemassaoloaan, niin voi voi. Ja herrajumala kuvitteletteko tei oikeesti että joku lähtee puistosta pois siksi että te sinne tulette. Jokainen on kuulkaa oman itsensä maailman napa, ei kenenkään muun. Jos mä lähden pois puistosta, se johtuu siitä, että on ruoka-aika, tai pojalla tuuba pöksyssä, tai täytyy keretä vielä kauppaan tai jotain, ei siksi että hiekkalaatikolle saapui joku tyyppi.

Eli on asenteissa teillä itsellä vikaa! Millainen ihminen pitää itseään " liian hyvännäköisenä" tai ylipäätään ajattelee, olenpa paremman näköinen kun nämä muut?? Sellainen ihminen jonka ystävä kukaan ei jaksa olla kun on niin itserakas ja itseään täynnä. Sen olen myös huomannut, että ihmiset jotka pitävät itseään hyvännäköisinä eivät yleensä edes ole mitään todella kauniita..



Ei sinne puistoon mennä kilpailemaan kenen äiti on makeimman näköinen. Iloista mieltä ja oma-aloitteellisuusuutta, siinä on se ratkaisu. Tosin voi olla totta että joissain puistoissa on vähän sisäpiiri meininkiä, mutta yleensä kyllä kotiäidille juttuseura kelpaa. Ja ne " piirit" muuttuu kokoajan kun tulee uusia äitejä ja vanhoja menee takaisin työelämään. Mutta sellaista äitiä ei myöskään kukaan jaksa joka kokajan joko valittaa tai sitten ylistää oman lapsensa erinomaisuutta.



olin viime talvena puistossa esikoisen(5v) ja vauvan kanssa.

Yleensä tuo rinki vaan supatteli keskenään...tervehtivät kyllä, mutta jos juttua yritti mennä heittämään niin tuli vain semmoista kaikkitietävää hymistelyä :( .

Noooh yks äiti tulikin ihmekyllä juttelemaan ja kävi ilmi että hän kuten muutkin puistoäitit olettivat että olen noin 22v ja tehnyt tuon esikoisen alaikäisenä. Tällä äitillä oli kolmas lapsi tulossa ja ikää 24v. Minua oli syrjitty sillä perusteella että arveltiin minun olevan teiniäiti :/ .

Yllätys olikin suuri kun pamautin että 30v tulee täyteen parin kuukauden päästä :D :D .

Sen jälkeen alkoi " kavereita" löytymään, joskin minua on jäänyt harmittamaan tuo syrjiminen. Itsellä on tapana mennä " haastattelemaan" kaikki uudet, ettei heille tule samanlainen olo kuin itselle. Meidän puistossa muutkin äipät ovat alkaneet laittamaan edes ripsiväriä naamaan aamuisin :D

Mieluiten olen ihan omissa oloissani. Olen kylläkin töissäkäyvä äiti ja sosiaalisia kontakteja saa työpäivän aikana yli oman tarpeen, joten puistoissa iltaisin ja viikonloppuisin keskityn mieluiten lapseeni. Rankan työn ja raskauden takia taidan olla aina niin väsynytkin, että en jaksa jutella. Ja kesäaikana ota yleensä kirjan mukaan ja luen sitä, kun muuten aikaa lukemiseen on päivän mittaan liian vähän.



Eli yleensä tervehdin, mutta se siitä. Taitavat taloyhtiössäkin vähän kummastella, kun en koskaan liity muiden äitien keskustelukerhoon, mutta en jaksa välittää.

Täällä Vantaalla on ainakin tosi kivaa, asun siis HAvukoskellla. Meitä on paljon kotiäitejä ja aina jonkun kanssa tulee jotain juteltua, vaikka jotain tyhjänpäiväistä

Voihan toki muutaman sanan vaihtaa ja tietysti tunne, että ei ole muiden äitien mielestä tervetullut puistoon, on kurjaa.



Silti en ole lainkaan vailla mitään puistokavereita. En voi ymmärtää, miten se, että kahdella ihmisellä on lapsia, olisi jotenkin niin yhdistävä tekijä, että olisi syytä ystävystyä. Mun mielestä siihen vaaditaan paljon muitakin ominaisuuksia toiselta ihmiseltä.



Kohteliaisiin tapoihin toki kuuluu, että tervehditään ja vaihdetaan muutama small talk-lause, mutta kieltämättä mua ei kiinnosta lainkaan hänen lapsensa päiväunet, ruokailut, hoitosuunnitelmat yms.



Ehkä se on itsekkyyttä, tai jotakin sellaista, mutta minä olen paljon muutakin kuin äiti. Minulla on omat kiinnostuksen kohteet, kunnianhimoni, mielipiteeni, arvot ja ajatukseni, jotka eivät tosiaankaan koske pelkästään lapsia, äitiyttä tai perhe-elämää. Haluan ystäväkseni ihmisen, joka koskettaa minua jollain muullakin tasolla kuin lasten hoitoon liittyvillä asioilla. Pelkkä äitiys ei ole riittävä kriteeri ystävyydelle. Toki äitiys ei poissulje, että minulla voisi synkata henkilön kanssa.



Voin olla hyvissä väleissä lasteni kavereiden vanhempien kanssa, sillä lapsemme viihtyvät keskenään. Ystäväni ovat kuitenkin minun ystäviäni, ihmisiä, joiden kanssahaluan ajatuksiani jakaa. Jos lasteni kavereiden vanhemmat eivät kohtaa ajatuksineen minun ajatuksiani, on minulle täysin ok, että he ovat hyvänpäivän-tuttuja.

Puistoäideillä on ainakin täällä meillä niin pieni maailma lapsensa ja miehensä ympärillä, etten koe suurtakaan intressiä ystävystyä heidän kanssaan.

Sitä paitsi kun menen lasteni kanssa puistoon, menen sinne leikkiäkseni lasteni kanssa, touhutakseni jotakin kivaa, en höpistäkseni muiden naisten kanssa jotakin tyhjänpäiväistä.

Jos luontevasti ja iloisesti tuppautuu seuraan mukaan niin ei sinua sieltä käännytetä. Kokeile jos et usko. Toki jos olet seissyt pitkään sivussa etkä juuri ole hymyillyt kannattaa kokeilla toista puistoa...



En minäkään ole ikäloppu, mallintöillä olen opiskeluni rahoittanut, en pukeudu tuulipukuun ja silti minulle puhutaan.

Jos näin on, niin älkää odotelko, vaan menkää itse sen ryhmän/muiden äitejen luo.

Alkuun riittää, että vaikka vain tervehditte jokaista puistoon saapuessanne. Hengailkaa vähän siinä muiden mammojen lähettyvillä ja pikku hiljaa huomaatte päässeenne jutun alkuun. Kannattaa olla itsekin vähän aktiivinen. Kehukaa jonkun lasta - se tehoaa aina=)

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat