Seuraa 

Kommentit (14)

En ole kerinnyt paljoa viime aikoina kirjoitella, tämä aika menee jotenkin niin äkkiä...välillä melkein unohdan koko raskaudenkin!

Tuosta nahistelusta...meillä 16.v ja 14.v tappelevat eniten, tosi rasittavaa kuunnella tuon ikäisten nahistelua & riitelyä!

En tiedä, mutta mä olen tullut tosi herkäksi tuon itkemisen suhteen...oon nyt 2 viikon aikana itkenyt enemmän kuin moneen vuoteen!

Tänään koulusta piti lähteä kesken kaiken pois, kun alkoi itkettää ja itkin koko matkan autossa kotiin saakka. Mies luuli että jotain vakavaa sattunut, mut katsoi vähän pitkään kun kerroin et alkoi itkettää sen takia, kun mulle ei riittänyt paria tunnilla. (Mua vähän jo nauratti, mut sit itketti kuitenkin enemmän!)

Ensi tiistaina on sit np-ultra, pitäisi malttaa odottaa!



Ras-mam rv 12+6

Arki on taas alkanut. Isommat on koulussa ja minä nurimmaisen kanssa kotona. Meilläkin pojat 8v ja 6v on jatkuvasti tukkanuottasilla. Välistä meinaa hermo pettää. Joskus tuntuu että aina joku parkuu..Mahdottomin on tuo eskarilainen, odotan todella että hänestä tulisi seesteinen koululainen. Kaksi isointa rauhoittuivat selvästi kun koulu alkoi. Olemukseen tuli sellaista ison lapsen oloa.



Miten teillä raskaudet sujuu. Itselläni pitäisi olla seesteinen ja hehkeä keskiraskaus..pah..olen niiiin raihnainen. Selkää särkee, suonikohjut lisääntyvät villisti ja pakottavat iltaisin. Yöllä en saa nukuttua ja alapäätäkin pakottaa kun seisoo paljon..Tää on todellakin viimeinen raskaus minulle. Haluaisin sterilisaation mutta vasta luin jostain että sterilisaatio heikentäisi munasarjojen verenkiertoa jotenkin ja näin aiheuttaisi ennenaikaisia vaihdevuosioiristeluja. Oletteko muut kuulleet tämmöisestä?

Nyt eka koululainen tuli, pitää mennä antamaan välipalaa..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täällä kans yks riippuvainen =)



Meillä on kans tuo tappelu ja nahistelu tuttua. Nuo kaks vanhinta, vaikka ovat molemmat poikia ja ikäeroakin vaan 1v8kk, ovat luonteeltaan niin erilaisia, että tosi harvoin osaavat tehä jotain yhessä ilman että tulee nyrkkitappelu. Minusta olis ollut ihana laittaa pojat samaan huoneeseen kun tällä hetkellä huoneita on lastenkäyttöön vaan kaksi. Mutta eihän nuita voi. Toinen leikkii pikkuautoilla ja elää omissa haavemaailmoissaan ja höpöttää. Toinen on semmoinen ärripurri että ovet paukkuu tuon tuosta, kaipaa paljon omaa rauhaa ja tykkää värkkäillä itekseen kaikkea (rakentelee ym). Meillä on nyt sitten ekaluokkalaisella oma huone ja eskarilainen ja neiti 3v jakaa huoneen (kunnes joskus saadaan talo rakennettua loppuun ja saahaan kaks makkaria lisää). Paremmin sujuu 6v ja 3v yhteisleikit kun 6v ja 7v meillä. Joskus kun nuo pojat innostuu yhessä laikkimään monta tuntia ja talossa vallitsee harvinanen hiljaisuus, täytyy käydä oikein ääneen ihmettelemässä miten ne pojat nyt nuin sievästi osaa leikkiä sovussa =)



Tänään on ollu erityisen tukala päivä. vauva painaa jotenki niin ylös, kylkiluita ja mahalaukkua että on hankala olla mitenkään. Voi että kun menis äkkiä tämä tammikuu ja minäkin saisin vauvan syliin (jollain se hetki oli vieläkin lähempänä..)



Imetystyynyä pitäs lähtä ompeleen, saumuri vaan temppuilee. Käytin huollossa pari kk sitten kun hajos ja nyt tuntuu ettei toimi sitä vähääkään. Raivostuttavaa tapella sen kans kun ei tajua tekniikan päälle mittää...





Ei kai täällä ollut uudempaa pinoa? En löytänyt, mutta se nyt ei mitään todista... ;)



Vaivoista: mulle pasahti päälle hiiva siitä antibioottikuurista. Eli eikun apteekkiin ja ihmettelemään mitä puikkoja sitä nyt sitten saa käyttää vai saako mitään. Ja terveysneuvontapuhelimeen + terveyskeskukseen oon jo soittanut ja päätynyt Canesteniin. Ilmeisesti niistä on haittaa korkeintaan alkuraskaudessa? Jotain on kyllä nyt laitettava, sen verran ikävästi kutisee.



Masu-Pertsa on tosi aktiivinen yöt ja päivät. Ja kuopus samoin. Miten joku voi nukkua niin, että leikkii helikopteria samalla koko ajan? Kun hänet heittää omaan sänkyynsä, niin herää välittömästi, jos taas ottaa viereen niin jatkaa sikeästi unia samalla meuhkaten ja mellastaen. Hohhoijjaaa.



Elina: mun mies harrastaa myös maratonia ihan ns. vakavissaan. Mä itse rupesin viime talvena kohottamaan kestävyyskuntoa ei nyt maratonille asti, mutta lokakuussa oli ajatus lähteä juoksemaan pääkaupunkiseutu-juoksu. Se meni sitten myttyyn, kun olin niin pahoinvoipa etten pystynyt suurin piirtein kävelemään postilaatikolle saati sitten juoksemaan kahtakymmentä kilometriä... Mä en ees haaveile maratonista, koska tiedän sen sivusta seuranneena, että se urakka vaatii tosi huolellista valmistautumista, ja meidän aikataulu-palapeli menis kyllä liian vaikeaksi jos molemmat yritettäis.



Mulla romahtaa aina raskauden aikana kunto, kun en ensin pahoinvoinnin sitten supistelujen+muiden vaivojen takia pysty liikkumaan. Mutta ehtiihän tässä taas ens kesänä alkaa reippaampi elämä vaikka loppuiäksi! - - - - Huom. taas olen sitä mieltä että tää nelonen saa olla mysö meidän viimeinen... mitäs mieltä sitä mahdetaan olla huomenna... ;-)



Aurinkoista tätä päivää! Ihanaa kun on valoa eilisen sateen jälkeen.



terv. Jymy rv 24+6 ja poikasakki


Ja muutenkin tunteiden vuoristorataa. Pienikin vastoinkäyminen niin kiihdyn aivan kohtuuttomasti, lapsi parat. Ja pienikin surua nostattava asia niin en saa sanaa sanottua kun niin itkettää. Toivottavasti menee ohi pian.



Kuvotus on ihmeen vähäistä, ja väsymyskin riippuu päivästä ja vuorokaudenajasta. Esim aamuisin ja koko aamupäivän olen useamman kerran viettänyt sängyssä, jos mies on kotona, tai sohvalla maaten " potilaana" tai nukkuvaa " leikkien" . Esim tänä aamupäivänä päätäkin vihloi niin vietävästi etten meinannut pystyssä pysyä, mutta iltapäivällä olinkin sitten energiaa täynnä ja tuli tehtyä monta rästihommaa.



Ja mikä inhottavinta, ilmeisesti raskauksien lyhyet välit tekevät sen, että peräpukamat vaivaa. Ensin aivan loppuraskaudessa, ja joka kerta entistä aiemmin. Nyt jopa ennen kuin olin testannut. Ilmeisesti jotain hormooneihin liittyvää?



Noista omista harrasteista. Minä olen hurahtanut Sudokuihin. Teen niitä aivojumppana ja sillä oikeutankin itselleni sudokuaikaa joka ilta vähintään tunnin. Fysioterapeutti tosin suositteli vähintään puolentunnin sauvakävelyä joka ilta miehen tultua kotiin, jotta saisi nuo olka- ja yläselän lihakset vetreytettyä.



Olen harrastanut juoksua teinistä lähtien ja juossut juuri ennen lapsia yhden maratonin ja kakkosen ja kolmosen välissä toisen. Sen jälkeen laiskistuin täysin, tai siis aina iltaisin kun olisi tilaisuus lähteä, en kertakaikkiaan jaksa. Kesällä toisin sain kivan juoksukaverin joka patisti minut lenkille, vaikka en koskaan ennen ole juossut kuin yksin.



Nyt kaikki liikunta on lasten harrastuksiin kulkemista. Nuo matkat pyrin kulkemaan jalkaisin, vaikka bussillakin pääsisi. Viimeaikoina asia on hankaloitunut kun kohta 5v on sitä mieltä että hänkin haluaisi vaunuihin koska 3v:kin istuu niissä 1,5v:n kanssa. Jos kohta 5v taas pyöräilee, niin hän turhautuu kun tulemme niin hitaasti. No keväällä taas päästään pyörällä ja josko sitten 3v:kin pyöräilisi tai sitten istuu peräkärryssä ja äidille tulee vähän lisää kuntoilua ainakin ylämäissä :) tai sitten menemme ihan vain bussilla, mulla nimittäin alkaa aina supistella tuossa viikolla 20.



Elina ja kolme pientä sekä pienenpieni alku 7+5

Tänään meilläkin alkoi aamu jo poikkeuksellisen aikaisin, kun tuo 1v3kk neitokainen päättikin herätä jo 6.30. Isänsä kanssa touhuili sitten aamutouhuja niin, että minä nousin lopulta itse ylös kasilta. En kyllä nukkunut yhtään taaperon herättyä, sen verran metakkaa pitivät. Koululaisetkin tekivät kouluunlähtöä omaan tyyliinsä kovalla kolinalla :)



Aamupäivä meillä meni pienimmän kanssa ihmetellessä kamalaa poraamisen ääntä jostain täältä talosta. Aivan järkyttävä meteli! Tekevät johonkin asuntoon remonttia, eilenkin iltapäivällä oli samanlaista poraamista. Tietenkin tuo reilu yksivuotias oli ihan kauhuissaan oudosta äänestä ja itki aina äänen kuullessaan kauhusta kankeana. Itselläkin alkoi pinna kiristyä sen verran, että lopulta soitin miehelle ja pyysin hakemaan kaupasta edes munkkipossuja mielen nostattamiseksi! Hän kun oli työasioillaan tuossa ostarilla, niin pääsi ne munkit tuomaan :) Nyt on pahin poraaminen kai tauonnu, kun tuo pienikin pystyy nukkumaan huoneessaan päikkäreitä...odottelin jännityksellä miten nukkumisen kanssa käy.



Me aloitettiin eilen miehen ja taaperon kanssa perhejumppa. Ihan mukava juttu oli. Aikataulullisestikin sopi kerrankin yhteen isompien harrastusten kanssa. Meillä pelaa esikoispoika futista neljä kertaa viikossa, ja koululaistyttö käy partiosssa. Kaikkiin harrastuksiin meidän on kuskattava autolla nuo isotkin. Siinä ei sitten enää paljoa muita harrastuksia voi illoille ottaa...ainakaan ihan henkilökohtaisia sellaisia :) Nyt tuo jumppa onnistuu meiltä hyvin, kun se on juuri esikoisen futistreenien aikaan ja samalla suunnalla. Aion myös alkaa käydä kahdestaan toisessakin taaperojumpassa nuorimman kanssa...saa vaan nähdä miten äkkiä se innostus loppuu...oma olo alkaa nimittäin kohta olla niin hankala. Tuolla perhejumpassakin oli hyvä välillä tosiaan miehen kanssa jakaa hyppyytys- ym. vuoroja.



Kyllä se on jotenkin niin mukava seurata eri ikäisten lastensa kasvua :) Isommilla on selvät murkkuoireet ja kiinnostukset sen mukaan. Tänäänkin aamulla esikoispoika (-94) kaiveli miehn ja minun tavaroita vessan kaapista. Kyseli minun silmänympärysvoiteistani :) Joka aamu tuoksuu poika jollekin dödölle myös, ja hiukset on kammattu vedellä ojennukseen. Yksi mieluisimpia joululahjoja oli hänelle ehdottomasti Puman suihkugeeli ja tuoksu :) Olen kyllä aika runsaasti terottanut molemmille isommille tuota oman henk.koht. hygienian merkitystä. On tainnut mennä oppi osittain jo perille...vaikka hampaiden pesemisestä saa varsinkin poikaa aina muistuttaakin. Koululaistyttö aikoo tänään aloittaa nuorisotalolla puutyöpajan...hän on todella innostunut myös partiosta. Viime kesänä olin hänen kanssaan kahdestaan lähes viikon kestävällä partion metsäleirillä. Mukava kokemus yhdessä!



Nuorimmainen on sitten ihan oma lukunsa :) Aivan ihanan herttainen neiti! Herkkä ja huumorintajuinen. Osaa jo tehdä kaikki mahdolliset temput saadakseen isot sisarukset leikkimään kanssaan :)



Täällä Helsingissä on tänään tosiaan ihan märkä päivä. Onneksi tuo pieni nyt pystyy nukkumaan täällä sisällä remontin äänistä huolimatta. Olisi kyllä ollut inhottavaa joutua lähtemään tarpomaan tuonne harmauteen hänen rattaissa nukuttamisekseen.



Tällaista pitkää höpinää tälle päivää. Lukekoon ken jaksaa ;)



Magnhild ja Pääsiäistipu rv 26+2



Minä häivyn vatsoineni viikoksi linjoilta, huomenna on Suuri Päivä, eli vauvamme saapuu maailmaan:) Kyllä jännittää nyt tautisesti, en tiedä miten saa nukuttua, vaikka tosi väsynyt kyllä olen:(.



Tapasin leikkaavan lääkärin tänään, ja kylläpäs sai taas kuulla kivan listan leikkauksen riskeistä, niin kuin se nyt tässä vaiheessa enää auttais perumaan alkaa... Ja kun alakauttakaan EI voi synnyttää, kun on 4 leikkausta takana... Kiva nyt yö niitä hervottomia vuotoja ja veritulppia ym. ihanuuksia miettiä. Hyvin nukuttaa.



No, jospa kaikki kuitenkin menisi hyvin, niin kuin aiemminkin. Ihanaa päästä vauvaa ihailemaan, kyllä odotamme sitä miehen kanssa " kieli pitkällä" .



Jaksamista kaikille hormoonimyrskyn silmässä tarpoville, minä liityn joukkoonne, kunhan imetyshormoonit alkavat jylläämään. Raskausaika meinaan on meikäläiselle suht seesteistä, mitä taas imetysaika EI ole, siihen kun vielä lisätään väsymys potenssiin sata...

Mutta mutta, päivä kerrallaan, se riittää! Huomenna näemme vauvamme, ihanaaaaaa!!!



Mimmu, pian viiden äiti:)


Tultiin juuri esikoisen (kohta 5v) hiihtokoulusta. Hauskaa kyllä seurailla hänen edistymistään. Hyvä kun pääsee keskellä päivää käymään, niin rinteessä on vain tämä 6:n hengen ryhmä toisin kuin viikonloppuina kun mäessä on 36 hiihtokoululaista ja muut laskettelijat päälle. Yksi näitä kotiäitiyden etuja.



Tosin itselleni on tullut kierre laittaa lapsemme ties mihin harrasteisiin ja päivän päätteeksi olen sitten aivan puhki kaikesta kuljettamisesta, eväiden ja pissataukojen ajoittamisista, pukemisista ja riisumisista. Pitäisi vähentää, mutta kun en tiedä mitä jättäisin pois. Toisaalta en tiedä miten viihtyisin kotipihassa tai edes lähipuistoissa koko päivää.



Tosi ihanaa kuitenkin kun tytöt viimein ovat alkaneet leikkiä yhdessä. Esikoinen jopa sanoi, että uudessa kodissa sisko on sitten yleensä tervetullut hänen huoneeseensa. Tämä on todella yllättävä tieto, sillä aina tähän asti hän on ilmoittanut että lappuun tulee siskon nimi ja nimen päälle ruksi.



Silti konfliktejakin sisarusten välille syntyy jatkuvasti ja otimmekin juuri käyttöön käytöstarrat. Tytöt saavat tarroja aina kun leikit ja oleminen sujuu ilman kiusaamista. Tietystä määrästä tarroja saa sitten retken Serenaan. Asiaa hankaloittaa se että keskimmäinen ei kyllä edes tee kolttosia, joten hänellä tulee olemaan ehjät rivit tarroja ja se varmasti raivostuttaa isosiskoa. Onko teillä ollut tällaisia käytöshoukuttimia ja miten ne ovat toimineet? Vai onko jotain nerokkaampaa konstia kannustamaan hyvää käytöstä?



Tuo kuskaaminen käy toisinaan voimille. Minä kans vein isot pojat luistelemaan ja tunnin päästä pitäis toinen hakea pois ja siirtää salibandy treeneihin. Vanhempi jäänee kaukalolle joten me pikkuneidin kanssa puetaan ja riisutaan vähän väliä ja viedään joku jonnekin. Asutaan sen verran syrjässä ettei raaski laittaa isompiakaan pyörällä harrastamaan näin koulu päivän jälkeen. Toisaalta kuskaan mielelläni kun toinen vaihtoehto on se, että jätkät istuu tietokoneella ja kinaa kumman vuoro on olla.Ei auta vaikka talossa on kaksi konetta aina pitäin päästä just samalle.



Pienempänä meillä oli pojilla sellainen lista johon merkittiin hyvät ja pahat teot eli hymy naama tai surullisempi. Sitten viikonloppuna katsottiin miten sitä on tullut käyttäydyttyä, jos lista näytti enemmän myrtynyttä naamaa niin sai vain kaupasta jotain pientä. Muuten tehtiin pojille mieluisia reissuja joko mäkkärille, uimaan tai ostoksille. Nyt ei auta enää lahjominen tosin pieni kiristäminen tepsii kohtuullisen hyvin.



Mulla olis huomanna viimein np-ultra odotan innolla, vaikka tuttua puuhaa jo onkin. Kävin neuvolassa ja siellä taivasteltiin painon nousua edellisen raskauden alkuun verrattuna, mutta eipä tuolle juuri nyt mitään voi.Täytyy pientä seurantaa alkaa pitää mitä suuhun tunkee ettei kamalsti tuohon enään ylimääräistä tulisi.



Mikaido rv 11+4

Elinalle heti vastaan, että se on toi 5-vee siinä iässä, että kiusantekoa riittää, teitpä mitä hyvänsä, niin se vain on ollut ainakin meillä. Nyt kun poju on jo 3 kk päälle viiden vuoden, alkaa helpottaa, mutta 4-5 vuoden väli oli kyllä kamala. Kokeiltiin kaikkea mahdollista, mutta kyllä siinä oli pikkusisko (1,4 v nuorempi), äiti ja isä lujilla junttipojun kanssa! Siis pienen ajan kuluttua alkaa teilläkin helpottaa lisää, kerroitkin, että jotain edistystä oli jo tapahtunutkin.

Meillä alkaa toi poju olla nyt tosi ihanainen, tottelee eikä kiusaa pikkusiskoakaan enää kuin kerran pari päivässä, mikä lienee aika normaalia. Ja sekin on enempi semmosta nahinaa, eikä enää verissäpäin matsia...



Vauvaan enää 4 yötä, odotetaan kyllä enempi kuin joulua konsanaan:) Ihanaa saada taas pikkuinen syliin!

Mukavaa viikonjatkoa kaikille.

Tänään meilläkin alkoi aamu jo poikkeuksellisen aikaisin, kun tuo 1v3kk neitokainen päättikin herätä jo 6.30. Isänsä kanssa touhuili sitten aamutouhuja niin, että minä nousin lopulta itse ylös kasilta. En kyllä nukkunut yhtään taaperon herättyä, sen verran metakkaa pitivät. Koululaisetkin tekivät kouluunlähtöä omaan tyyliinsä kovalla kolinalla :)



Aamupäivä meillä meni pienimmän kanssa ihmetellessä kamalaa poraamisen ääntä jostain täältä talosta. Aivan järkyttävä meteli! Tekevät johonkin asuntoon remonttia, eilenkin iltapäivällä oli samanlaista poraamista. Tietenkin tuo reilu yksivuotias oli ihan kauhuissaan oudosta äänestä ja itki aina äänen kuullessaan kauhusta kankeana. Itselläkin alkoi pinna kiristyä sen verran, että lopulta soitin miehelle ja pyysin hakemaan kaupasta edes munkkipossuja mielen nostattamiseksi! Hän kun oli työasioillaan tuossa ostarilla, niin pääsi ne munkit tuomaan :) Nyt on pahin poraaminen kai tauonnu, kun tuo pienikin pystyy nukkumaan huoneessaan päikkäreitä...odottelin jännityksellä miten nukkumisen kanssa käy.



Me aloitettiin eilen miehen ja taaperon kanssa perhejumppa. Ihan mukava juttu oli. Aikataulullisestikin sopi kerrankin yhteen isompien harrastusten kanssa. Meillä pelaa esikoispoika futista neljä kertaa viikossa, ja koululaistyttö käy partiosssa. Kaikkiin harrastuksiin meidän on kuskattava autolla nuo isotkin. Siinä ei sitten enää paljoa muita harrastuksia voi illoille ottaa...ainakaan ihan henkilökohtaisia sellaisia :) Nyt tuo jumppa onnistuu meiltä hyvin, kun se on juuri esikoisen futistreenien aikaan ja samalla suunnalla. Aion myös alkaa käydä kahdestaan toisessakin taaperojumpassa nuorimman kanssa...saa vaan nähdä miten äkkiä se innostus loppuu...oma olo alkaa nimittäin kohta olla niin hankala. Tuolla perhejumpassakin oli hyvä välillä tosiaan miehen kanssa jakaa hyppyytys- ym. vuoroja.



Kyllä se on jotenkin niin mukava seurata eri ikäisten lastensa kasvua :) Isommilla on selvät murkkuoireet ja kiinnostukset sen mukaan. Tänäänkin aamulla esikoispoika (-94) kaiveli miehn ja minun tavaroita vessan kaapista. Kyseli minun silmänympärysvoiteistani :) Joka aamu tuoksuu poika jollekin dödölle myös, ja hiukset on kammattu vedellä ojennukseen. Yksi mieluisimpia joululahjoja oli hänelle ehdottomasti Puman suihkugeeli ja tuoksu :) Olen kyllä aika runsaasti terottanut molemmille isommille tuota oman henk.koht. hygienian merkitystä. On tainnut mennä oppi osittain jo perille...vaikka hampaiden pesemisestä saa varsinkin poikaa aina muistuttaakin. Koululaistyttö aikoo tänään aloittaa nuorisotalolla puutyöpajan...hän on todella innostunut myös partiosta. Viime kesänä olin hänen kanssaan kahdestaan lähes viikon kestävällä partion metsäleirillä. Mukava kokemus yhdessä!



Nuorimmainen on sitten ihan oma lukunsa :) Aivan ihanan herttainen neiti! Herkkä ja huumorintajuinen. Osaa jo tehdä kaikki mahdolliset temput saadakseen isot sisarukset leikkimään kanssaan :)



Täällä Helsingissä on tänään tosiaan ihan märkä päivä. Onneksi tuo pieni nyt pystyy nukkumaan täällä sisällä remontin äänistä huolimatta. Olisi kyllä ollut inhottavaa joutua lähtemään tarpomaan tuonne harmauteen hänen rattaissa nukuttamisekseen.



Tällaista pitkää höpinää tälle päivää. Lukekoon ken jaksaa ;)



Magnhild ja Pääsiäistipu rv 26+2




Kiitos Mimmu!

Toivon todella että tämä menee ohi (voisiko se tosiaan...?), tai siis edes helpottaisi. Esikoinen on kyllä niin omapäinen että tuntuu vaikealta uskoa että tilanne merkittävästi helpottaisi.



Vai onko se sitten sitä että kaikki kehitysvaiheet tulee elettyä ensimmäistä kertaa esikoisen kanssa, joten aina kun on tilanne päällä niin tuntuu että se on nyt sitten tätä lopun elämää, kunnes taas tulee uusi kehitysvaihe...

Täällä on yksi kannustava esimerkki kestämään lasten kiusantekoa ja ärhentelyä... Meidän esikoispoika (täyttää ens viikolla 6) on temperamenttinen ja vaativa lapsi, jonka kanssa oon ollut helisemässä ensimmäiset viisi ja puoli vuotta. Mutta simsalabim! viime kesänä hänellä jotenkin yhtäkkiä loksahti palaset kohdalleen, ja meno on ollut edelleen vilkasta ja energistä, mutta huomattavasti tasaisempaa. Ja pienempien härnäys ainakin on jäänyt tosi paljon pois, hän osaa asettua toisen asemaan jne. jne. Tuntuu että kasvatus alkaa kantaa hedelmää :) Varmasti tulee vielä hankalampia vaiheita, mutta nyt on ainakin jonkinlainen huokaisutauko menossa.



Sen sijaan keskimmäinen (nyt 3v) joka on ollut koko ajan tasaisempi ja jotenkin easy-going, on heittäytynyt tosi hankalaksi. Oikein klassinen uhmaikä höystettynä kaikenlaisella toisten muksimisella, tönimisellä, ärsyttämisellä jne. En olis uskonut että siitä pojasta löytyy noin paljon vastustushalua! Itsekin hän on ihan ymmällään että mitä tässä oikein on meneillään.



Kuopus on taas sellaista ärtyvämpää tyyppiä... pitää äitiä aika lujilla...



Harrastuksista: meillä on vasta yksi harrastus esikoisella (uinti uimaseurassa); sen lisäksi yritetään löytää aikaa käyttää kaikkia poikia luistelemassa, hiihtämässä, metsäretkillä jne. Mutta kyllä ne illat ja viikonloput on vähissä, kun en yksin päivisin oikein tän remmin kanssa jaksa lähteä täätlä kotitontilta mihinkään... Kotona tehdään sitten leipomis- piirtämis- ynnä muita juttuja ihan sen mukaan mitä keksitään ja jaksetaan.



Miten ootte muuten jaksaneet / pystyneet junailemaan jotain omaa harrastusta? Mulla oli viime keväänä ja kesällä liikuntaharrastus hyvin meneillään (juoksua ja latinobicciä) ja se auttoi jaksamaan. Nyt raskauden aikana oon joutunut jättämään supistelujen takia liikunnan ihan minimiin, ja vähän haikealta tuntuu. Yritän kuitenkin lueskella ihan oikeita kirjoja, jos vain pysyn hereillä... ja sitten tietty täällä netissä aina välillä ' haukkaamassa happea...' :)



Hyviä vointeja kaikille t. Jymy+Pertsa rv 24+4

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat