Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mitä ajattelet, jos ystäväsi (josta et ole kuullut moneen kuukauteen mitään) soittaakin sinulle? Ystävä, joka ei vastannut muutamiin satunnaisiin soittoyrityksiisikään.



Itse olen tällainen ystävä. Tai pikemminkin " ystävä" . En oikeastaan tiedä miksi en vastannut ja miksi yhteydenpito jäi. Ehkä liian erilaisten elämäntilanteiden vuoksi? Ystäväni on suurperheellinen pienten lasten kotiäiti. Hän ei ole juurikaan kiinnostunut kodin ulkopuolisesta maailmasta. Hän on opiskelun keskeyttänyt kouluttamaton. Ei koskaan työelämässä ollut. Sydän kuitenkin puhdasta kultaa. Fiksu ja ihana ihminen.

Itse olen yhden lapsen yh-äiti. Opiskelen yliopistossa, käyn töissä. Seurustelen.

Asumme useamman kymmenen kilometrin päässä toisistamme. Minulla ei ole ajokorttia, saati autoa. Ystävälleni ei pääse julkisilla millään (lähin kyläkauppakin 20km:n päässä).



Juu. Onhan meillä yhteistä äitiys. Mutta olisi kiva jutella joskus muustakin kuin lapsista.



Joka tapauksessa, kaipaan ystävääni. Haluaisin tietää mitä hänelle ja koko perheelle kuuluu. Kehtaanko? Mitä sinä ystäväni asemassa ajattelisit? Pitäisikö minun selittää tavoittamattomuuttani?

Anteeksi pyydän joka tapauksessa. Sen ainakin olen " velkaa" .

Sivut

Kommentit (23)

En sääli ystävääni. Hänessä ei ole mitään säälittävää. Hän on tehnyt erilaisia valintoja kuin minä, mitkä ovat hänelle parempia.



ap

et vastannut hänen yhteydenoppoihinsa? Eikä hänen kaltaisensa kouluttamaton mahtunut elämääsi nyt, kun sinusta on tulossa helvetin fiksu akateeminen?



t: itsekin yliopisto-opiskelija, muttei stä korosta eikä ainakaan leuhki

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minusta ap vain kuvaili mm koulutusta vertailemalla, kuinka erilaisia he ovat.



On se kumma, kun tuo koulutus on sellainen tabu, että sitä ei saa sanallakaan mainita.

En korosta yliopisto-opiskeluani, mainitsin sen. En korosta ystäväni kouluttamattomuutta, mainitsin sen.

Ja miten ne liittyvät ystävyyteen? Eivät mitenkään, mutta halusin vain valottaa erilaisia elämäntilanteitamme (jossa siis minä opiskelen, ystäväni on kotiäiti). En minä arvota näitä elämäntilanteita paremmuusjärjestykseen. Kuinka voisinkaan kun olemme ihan erilaisia ihmisiä, jotka haluavat elämältään eri asioita?



ap

kerroit viestissä numero 17 juuri sen, mitä sun on hyvä ystävällesi sanoa.



tuo lienee totuus?



Nyt luuri käteen, vielä ei ole liian myöhäistä :)

toisaalta hyvä että saat tuntea nyt saman, eli mille tuntuu kun toinen ei vastaa.. mitä luulet, soittaako hän sinulle takaisin? kun sinäkään et soittnut..



mutta hei, soita toki uudelleen, elä missään nimessä jää odottamaan vasta soittoa, kun et sitä itsekään tehnyt!



Toivottavasti yhteys ystäVääsi taas löytyy :)

seurustelin hänen sukulaisensa kanssa. Suhde meni myöhemmin poikki, mutta ystävyys ystäväni kanssa jäi. Kävimme diskoissa ja muuta " teinimäistä" . Ystäväni alkoi omalla tahollaan seurustelemaan, tuli piakkoin raskaaksi (olimme 17v. kumpikin) ja keskittyi täysillä perhe-elämään.

Mikä yhdistää? Menneisyys varmaankin. Hänen kanssaan oli kuitenkin helkutin hauskaa :)



ap

yhteydenottoyrityksiin. Kuvitteleppa jos sinä yrttäisit tavoitella hyvää ystävääsi ja hän ei enää vastaa eikä selittele mitään. " Häviää" vain yhtäkkiä. Ota ihmeessa yhteyttä ja selitä ja pyydä ANTEEKSI!

Ääliö... pilaat yh:iden maineen..

hänen työssäkäymättömyytensä ja kouluttamattomuutensa? ja sinun yliopisto-opinnot? MITEN NE LIITTYVÄT YSTÄVYYTEEN???



sinun tilanteessasi sillä tosiaan taitaa olla väliä.. :((( noh, nytpä ystäväsikin sen tietää. elä vaan sano että olet juuri opinnot aloittanut...

Mitäs ihmeen marisijoita täällä palstalla on??? Totta kai voit soittaa ystävällesi, mun mielestä ajatus on ihana. Eikä sun tarvii rypeä missään itseinhossa vain, koska yhteydenpito on jäänyt. Mulla on pari tällaista vanhaa ystävää, jotka eivät ole syystä tai toisesta pitäneet yhteyttä tai vastanneet puheluihin / viesteihin, ja itse ainakin olisin kovin iloinen jos he soittaisivat minulle pitkästä aikaa.



Puhut ystävästäsi todella kauniisti, enkä tosiaankaan tajua miksi joku piti sua ylemmyydentuntosena. Puhelin käteen vaan! :)

nämä sanat todistaa, että koet oolevasi hänen yläpuolella:



Hän ei ole juurikaan kiinnostunut kodin ulkopuolisesta maailmasta. Hän on opiskelun keskeyttänyt kouluttamaton. Ei koskaan työelämässä ollut.



Ja miten yliopisto opintosi liittyy ystävyyteen??



on todella onni ystävällesi, että huomasi millainen olet.



jos nyt ihan oikeasti haluat hänet takaisin, mieti tarkkaan: " jaksatko " hänen ei-akateemista seuraansa?



Eli, olisi aika törkeää soittaa ja " saada anteeksi" sitä, ettei ole pitänyt yhteyttä. Sitten taas antaa ajan kulua ja keksiä erilaisia tekosyitä, miksi ei soittele.



Jos kuitenkin tosissaan haluat olla ystävä jatkossakin, niin soita ihmeessä ja pyydä anteeksi saamattomuutasi. Sittenhän näet, miten jatkossa käy...

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat