Seuraa 

Eli kysyisin että onko muita joilla on kova stressi lapsen hyvinvoinnista raskausaikana.Itse en nyt ole raskaana mutta toivottavasti toisen saisin kohta.Pelkään vain jo etukäteen miten kovati pelkään raskauden aikana muutamia ihan tyhmiä asioita kuten et kiristääkö vaatteet liikaa ja uskallanko olla kissojen kanssa tekemisissä raskausaikana toksoplasman takia(tai jonkun sellasen),kuinka paljon uskaltaa nostella ja kuinka painavia lapsia ja tavaroita.Voisiko joku hieman helpottaa näitä tyhmiä pelkoja.Lisäksi kysyisin että jos saa salmonellan niin voiko siitä tulla keskenmeno ja että haittaako 45 asteen lämpösessä vedessä suihkussa olo raskautta.

Kommentit (2)

Odotan itse ekaa ja tietysti tulee stressattua kaikenmoista. Töissä on ollu hankalat ajat ja työ muutenkin henkisesti aika vaativaa. Stressasin aluksi sitä, että vaikutanko työasioita murehtimalla vauvaan. Tästä pääsin kuitenkin yli - asiaa täytyi työstää aika paljon ja tosiaan miettiä ne asiat uuteen tärkeysjärjestykseen (tässä vaiheessa varsinaiseksi ongelmaksi muodostui se, että olen aina ollut ns. kiltti ja tunnollinen, reipas ja ahkera varsinkin töissä). Kun opin ottamaan rennommin työmaalla, niin raskaudessa koitti uusi vaihe; unettomuus. ja tietysti siitä sitten uusi stressi, että kun en nuku, niin lapsesta tulee jotenkin rauhaton. Ja kun on väsynyt, niin päässä liikkuu kaikenlaista murehtimisen aihetta.



Itse oon parhaiten päässy yli näistä stressaavista asioista miettimällä niitä ihan perinpohjaisesti. Ja vauva on mulle kaikken tärkein ja sille on tärkeetä että minäkin ottaisin rennosti.



mutta tuo huolestuminen asiasta kuin asiasta kuulostaa tosi tutulta...



Anna 17+3

..ainakin jollakin tasolla on varmaan ihan normaalia. Itselläni oli aika jossakin vaiheessa, kun olin surun murtamana tulevaisuuden takia. Tajusin, että lapsi muuttaa isompana kotoa pois ja sillä on oma elämä ilman minua. Surkuttelin sitä aikani hormonihuuruissani, mutta en enää, onneksi.



Nykyisin pieniä pelkotiloja tai omatunnon kolkutusta saa aikaan esim. itseni liika rasittaminen, stressi ym., jonka huolehdin vaikuttavan vauvaan. Samoin pari kertaa olen huutanut hermoissani miesparalle ja jälkeenpäin olen pyydellyt vatsalta anteeksi äidin reaktiota.



Eilen tein kermavaahtoa tehosekoittimella ja yhtä äkkiä lopetin miettiessäni...häiritsinköhän pienen unia tai säikähtiköhän se sitä kovaa ääntä.. Että näin..;) Mies pitää minua ihan pöhkönä! Mistäpä se ei äiti huolehtisi..



Elisa ja Typy 29+4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat