Seuraa 

Toivorikasta uutta vuotta 2006 kaikille sekundoille!!!!!



Pinosin meitä sekundoja, silloin joskus loppukesästä, kunnes hävisin useammaksi kuukaudeksi palstalta... Muistaako joku vielä m@ij@n (yksi luomu tyttö 6v, takana 3 inssiä, kaksi ivf:ää ja kaksi PAS:ia, pakastimessa alkioita kolmeen pas:iin...Yksi ainoa + elämässä, hoidot olleet tuloksettomia); tässä mun uudet kuulumiset, laittakaa sekundat omianne perään.



Eli: elämä meni kertaheitolla uusiksi syksyllä, siitä johtuu yht' äkkinen palstatauko: vaihdoin työpaikkaa, vastuuta ja " valtaa" tuli roppakaupalla lisää ja niinpä aika ja energia on mennyt töihin, lisäksi työpaikka edellytti paikkakunnan vaihtoa joka sekin on sitonut melkoisesti aikaa ja vaatinut yhtä jos toista... lapsettomuushoidot meni jäihin useaksi kuukaudeksi (taisi tässä kulu 4kk...). Aika on mennyt siivillä ja ajatus ei ole edes käväissyt hoidoissa tai isossa surussa... Olen jopa syönyt e-pillereitä; ei haittaa jos ei ehkä hyötyäkään; päätin testata josko niistä ois apua omaan endo epäilyyni (endoa ei siis todettu mutta mulla välivuotoa ja kun ei noi alkiot ole kinnittyneet...)



Nyt arki tasaantunut ja aikaa taas alkaa löytyä tällekin projektille. Työpaikan ja paikkakunnan vaihto on tehnyt tosi hyvää tälle sekundäärisen lapsettomuuden aiheuttamalle surulle. Lisäksi perheeseemme tuli jouluussa koira joka on myös vienyt energiaa ja aikaa. Suosittelen:koira ei korvaa lasta mutta tuo elämään uusia ulottuvuuksia ja ajateltavaa. Jos olisin tiennyt, olisin suostunut koiran hankintaan aiemmin. Lapsi on koiraan hurmaantunut ja aika kiva sitä on äidinkin rapsuttaa...



" Pakkomielle" toisesta lapsesta on alkanut haalistumaan... Nyt huomaan silloin tällöin ajattelevani että elämä on näinkin ihan yes! Tyttö on jo iso ja fiksu, terve ja kiva kun mikä! Suunnitelmissa on nyt kuitnekin tyhjentää pakastin, menkat alkoi tänään joten pas ois varmaan n kahden viikon päästä. Toiveet ei ole korkealla enkä itse asiassa ole asiaa kovasti edes ajatellut. Tuntuu hassulta, että koko homma on jotenkin taka-alalla. Kesällä tilanne oli vielä ihan toinen.. Eli: aika parantaa ja kun elämässä on muuta ajateltavaa ei tilaa ole lapsettomuuden aiheuttamalle surulle..oiva lääke... Olen jopa ajatellut että voimat ja tahto ei välttämättä riitä siihen kolmanteen ivf:ään jos nämä kolme pas:ia ei tuota tulosta. Taisan myydä vaunut ja vauvanvaatteet uusille tarvitsijoille kesällä jos tulosta ei synny. Ja luulen että haaveiden hautaaminen ei nyt enää tee niin kipeää.



Tästä voi kasvaa yli, uskotteko?! Meillä sekundoilla on jo paljon (lause jota jossain vaiheessa INHOSIN!!!! ja joka todella loukkasi; ihan kun ei saisi haaveilla ja surra sitä että ei ole KUIN yksi laspi...MUTTA: se on niin totta; meillä on paljon: lapsi ja tietoisuus sen lapsen ainutkertaisuudesta; tieto äitiyden ainutkertaisuudesta, tieto siitä, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ja elämä ei ollenkaan aina mene niin kuin elokuvissa....), kokemus raskaudesta, siitä isosta ilosta ja tuo elämän surin ilo tuossa lähellä: oma lapsi!!!



Tsemppiä kaikille sekundoille, pinoudutaan ja laittakaa kuulumisia!



toivottelee pPas:a kohti tallusteleva m@ij@

Sivut

Kommentit (24)

Onnittelut kaksosista! Kuten olen jo kirjoittanutkin, kyllä meillä on oikeus surra sekundaarista lapsettomuuttamme :(



Mä itse haluan myös kovasti vauvaa(toista) mutta aikaa vievää se näyttää olevan. Luomuna ei olla edes yritetty enään.



Meidän klinikalla iui=inseminaatio maksaa 102 euroa, ensin kuitenkin 192 e, kela maksaa sitten tuon erotuksen sulle. Ja lääkkeet siihen maksoi mulla julkisella 169 e per kerta, siis vanhan tonnin.

IuI voidaan tehdä myös ilman lääkkeitä. Julkisella mulla meni yhteen iui:hin siis aina 3 polimaksua ja lääkemaksu. Nuo hinnat yksityisen. Yksityisellä meille on tehty vain ivf ja pas. Tsemppiä!!

Meillä seuraavanlainen historia: takana enemmän ja vähemmän vakavaa yritystä kolme vuotta kun syksyllä 03 hakeuduttiin hoitoihin. Tutkimuksissa selvisi että miehellä simppoja vähän, huonolaatuisia ja liikkumattomia. Joten meille tehtiin suoraan icsi, siirrettiin kaksi alkiota ja heti ekalla kerralla tärppäsi. Syksyllä 04 meille syntyi kaksospojat. Meillä oli siis tosi helppo tuo ensimmäinen hoito kaikinpuolin. Nyt ollaan pikkuhiljaa miehen kanssa uskauduttu ajattelemaan kolmatta. Meillä ei tosin ole pakkasessa kuin yksi alkio, joten saa nähdä kuinka käy. Sulatuksesta selviämisen mahdollisuudet ei ole kovin suuret. Julkisen puolen hoidot on meiltä sitten käyty ja yksityisellä tuo hintapolitiikka vähän hirvittää. Aikomus olisi myöhemmin keväällä kokeilla josko meillä vielä tärppäisi. Täytyy sitten miettiä jatkoa uudelleen. Tosi hyvinhän meillä on asiat kun on jo kaksi ihanaa poikaa, mutta pieni nyytti olisi kyllä unelmien täyttymys. Mies haluaisi kovasti pienen tytön, vaikkei sillä sukupuolella ole oikeasti mitään väliä. Toivotaan parasta meille kaikille yrittäjille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus mietin miks oikeestaan haluan toista lasta, enkä keksi yhtään syytä, miksi en voisi elää ilmankin. Tykkään, kun esikoinen jo iso, pukee itse, nukkuu myöhään, puuhastelee kaikkea ym.ym. Vauva heittäisi taas kaikki arkikuviot ihan ympäri. Lisäksi mulla oli esikoisesta kova masennus, jonka pelkään toistuvan.



Mutta toisena päivänä taas tuntuu, etten kestä elämää ilman toista lasta. Joskus jopa tuntuu, ettei mulla oo enää mitään yhteistä mun miehen kanssa, jos ei toista kyetä saamaan....Aivan hulluja ajatuksia, mutta en voi niille mitään! Meillä kun kanssa on tilanne, ettei luomusti varmaan saada raskautta alulle ja mieheni ei ole laisinkaan halukas hoitoihin. Ensi viikon pe on seuraava käynti polilla ja siellä sitten ratkeaa, mennäänkö hoitoihin vai ollaanko sekundoja ikuisesti...

Täällä myös yksi sekundäärisesti lapseton... Meillä nyt 4-vuotias tytön tyllerö ja toista lasta olemme yrittäneet heti ensimmäisen raskauden jälkeen, mutta nyt onkin vierähtänyt maaliskuusta lukien neljä vuotta. Ensimmäistä raskautta yritimme saada alulle 1.7 vuotta. Yksi ainut plussa raskaustesti, eli ei keskenmenoja tms...

Nyt takana clomit 2x4kk, 2 inseminaatiota kera hormonejen. Olemme tällä hetkellä jonossa IVF/ICSI hoitoon ja luoja sen tietää, koska sinne päästää, jos sekään;) Niin ja miehellä siis todettu heikohkot simot!!!!

taisin olla viime pinosssakin... muistaakseni.

luomuna siis 2v tyttö jota tehtiin 19kk ja nyt 2v tehty toista. taustalla pco, sen kummemin ei ole tutkittu, eikä hoidettu.

nyt alkaa usko loppua tähän hommaan joten voisin raahata persiini tonne lekurille.

harmittaa vaan valmiiksi tää sikamainen määrä ylikiloja painossa, joiden takia mulle sanotaan varmaan etten saa apua lapsenhankintaan ennen kuin laihdun. se laihtuminen kun ei onnistu mulla...



onnea plussanneille..

Palstataukoa on tullut pidettyä itsekin, ja hoitotaukoa samalla, lokakuisen passin jälkeen. Ihan kiva olla välillä ihan oma itsensä, eikä hormonien riivaama hermokimppu :) Nyt ollaan täyttä höyryä menossa toiseen ivf:ään, joten vertaistuki on taas tarpeen.


Noin se vaan menee; ainoa mikä on varmaa, on se että elämä yllättää. Ja monesti jopa ihan mukavasti :)



Mulla menee vuoristorataa vauvakuume-lapsettomuusahdistus-näin on ihan hyvä -tunteet. Syksyinen epäonnistunut PAS nosti pintaan kysymyksen: mitä sitten, jos emme enää onnistu ollenkaan. Haluaisin niin kovasti vielä lisää biologisia lapsia - nimenomaan monikossa (en sentään monikkona ;)). Vaihtoehtoinen vanhemmuuskin on työn alla ja ne ei-biologiset lapsetkin toiveissa.



Salakavalasti myös mun mieleen on kaiken tämän kuumeen ja alkavan ahdistuksen keskellä hiipinyt tunne siitä, että itse asiassa näinkin on oikein hyvä. Meillä on myös lemmikkejä (mitä useampi, sen enemmän iloa - NOT ;) Tassulaisten

Lainaus:

tuhokerroin

kasvaa

Lainaus:

eksponentiaalisesti

tassumäärän mukaan...) Yksilapsisena perheenä meillä vakavasti puhuen on asiat ihan käsittämättömän hyvin: talossa mukavan väljää (muttei autiota), työ- ja hoitokuviot kivasti järjestyksessä, talous ok (tavis-mittakaavassa toki)...



Asioilla on puolensa.



Joka tapauksessa nyt suunnataan kohti 2. IVF:ää (ekasta siis tuo 1½-v rakkauden hedelmä), keskitytään ainakin hetki työkuvioihin ja nautitaan vapaa-ajasta perheenä.

sek.lapsettomuudesta kärsivä 3-vuotiaan tytön äiti :). Meillä ollaan oltu ehkäisyttä 1,5 vuotta ja syyksi lapsettomuuteen löytyi miehen puolelta eli simpat huonot. 3-vuotiaamme sai alkunsa aikanaan ekasta kierrosta, joten kovasti ihmetyttää, mikä on miehen " tuotannon" vienyt muutamassa vuodessa huonoksi....



Omat fiilikset asiasta ovat aikalailla samanlaiset kuin Minniska kuvasi....Muutaman kuukauden olin jo ihan selväjärkinen asian suhteen; olimme juuri kuulleet tuomiomme ja se veti mielen matalaksi. Lakkasin ajattelemasta koko asiaa ja seksiäkin oli ehkä kerran kuussa kun ei millään jaksanut mitään. En käynyt palstoilla ja myin vaunut, turvakaukalon ja vauvalelut. En edes itkenyt, kovetin sydämeni täysin. Ajattelin jopa, etten edes halua toista lasta. Sitten tuli kutsu hoitojen suunnitteluun ja lisätutkimuksiin. Olin jo unohtanut koko asian, ja sitten täytyi taas alkaa ajatella asiaa. Koin sen raskaaksi, koska toisaalta mulla oli fiilis, että aloin hyväksyä asiaa jo pikkuhiljaa. Mietin pitkään, että mennäänkö edes polille, mutta mentiin kuitenkin. Nyt olen taas pyöritellyt lapsettomuuttamme päässäni päivin ja öin ja nyt kun menkat taas alkamassa, olen jotenkin aivan masentunut. Vaikka tiedänhän mä, että luomuplussaa tuskin tulee. Sitä vaan toivoo, koska yksi lapsi jo on saman miehen kanssa, ei voi vaan käsittää, ettei toista tulekaan :(. Mielen vetää matalaksi myös se, että suurella todennäköisyydellä mun mies ei suostu mihinkään hoitoihin, vaan hyväksyy tilanteen tällaisena. Hän on sitä mieltä, että yksi lapsi saa sitten riittää. Toisaalta mullakin ristiriitaiset fiilikset, koska toisilla ei ole mahdollisuutta saada edes sitä yhtä, eikös mun pitäisi olla hiljaa ja kiitollinen??? Tällaista palautetta olen ainakin saanut kaikilta, kelle oon asiasta kertonut....



Toivoisin saavani vertaistukea täältä, koska tuntuu, että muualta sitä ei kyllä saa :(. On jotenkin ihan yksin ajatustensa kanssa, en edes tunne ketään muuta lapsetonta/sek. lapsetonta.

Täällä olen edelleen käynyt palstailemassa sillointällöin ja ihmettelinkin missä sekundat piileksivät. Uusi plussa oltiin taas saatu, onnea matkaan Nuutu :)



Meillä menossa rv 21 ja liikkeet tuntuvat jo napakasti. Kyllä se plussa voi tipahtaa ihan yllättäen, meillekin se tuli lopulta luomuna inssien jälkeen :) Paaaljon tsemppiä kaikille!

Hyviä uutisia tuplaonnella ja Antikalla, kivaa! Meillä kävi juuri noin kuin sulla tuplaonni, et oltiin kanssa luovutettu pois 2 alkoita 2003. Mutta tulin toisiin aatoksiin 2004 ja ne olikin säilytetty! Menin muissa asioissa klinikalle ja lääkäri huomas, et heillä on tallella ne kaksi vielä. Sitten piti puhua miehen kanssa ja hänkin innostui. Mutta ne oli huonoja alkioita, eivät sulatuksen jälkeen enään ollenkaan jatkaneet jakautumista. Toisesta ei ollut muutenkaan mihinkään, toinen oli 2lk:an.

Onnea teidän yritykseen!!



Tsemppiä, jaksamista ja onnea meille kaikille!!

Meidän taustaa: (meillä syynä minun PCOS ) Meillä kaksi lasta hoidoilla saatu. Esikoista yritimme kaksi vuotta kunnes sitten syksyllä v.2000 onnistuimme clomeilla, poika syntyi 5/01.

Toista lasta aloimme jo yrittämään sitten syys- lokakuussa -01 (clomeilla jälleen) mutta tulokseksi saimme 3 keskenmenoa -02 vuoden aikana. Mitään tutkimuksia ei alettu tekemään että miksi aina menee kesken vaan lääkärin mielestä siirtyisimme suoraan IUI-hoitoon.

Sitten syyskuussa -03 tehtiin ensimmäinen IUI ja siitä testasin plussaa ja poika syntyi 5/04.

Meillä on ollut aina haaveena kolme lasta joten kolmattamme aloimme yrittämään sitten (IUI-hoidolla) elokuussa -05. Kaksi IUI-hoitoa ehimme kokeilla ja niistä ei tullut mitään, ensimmäisellä kerralla kyllä kasvoi kaksi hyvän kokoista munista ja ne myös irtoskin mutta hedelmöitystä ei tapahtunut. Toisella kerralla muniksissa ei ollut tapahtunut mitään vaikka samalla annostuksella kokeilimme. Päätimme pitää parin kuukauden tauon ja sit kokeilla joulukuulla uudelleen mutta sitten jouduimmekin jäädyttämään koko yrittämisen kun marraskuussa -05 minulta löytyi kasvain....Yrittämiset on edelleenkin jäissä ja leikkausta odotellaan. Olenkin tässä miettinyt että minkähänlainen osuus näillä kaikenmaailman hormoneilla on tässä kasvain " asiassa" ?

Näistä kahdesta lapsesta olemme mieheni kanssa ikionnellisia....saapa nähdä sitten palaammeko edes enää sitä kolmatta yrittämään...

Tämmöisiä kuulumisia täältä, Tsemppiä kaikille sekundoille!! =)



Terveisin Kauris ja pojut.

Meillä 2vuotiaat ivf-kaksoset ( luomu km vuosia sitten, luomuyrkyllä vuosia-tutkimuksiin-simpat huonot-1xivf, josta tulosta ;) ). Vauvakuumeilu kauheana päällä...jospa saisin tukea täältä.

Monikaan ei ymmärrä kuinka voin itkeä sekundaani, onhan meillä aurinkomme.

Meillä oli pakastealkioita, joista luovuimme ja nyt emme tietenkään pääse julkisen kautta hoitoihin...ymmärrän ja olen usein itkenyt hölmöilyjämme alkioista kun luovuimme *pam, pam päätä seinään*



Nyt onkin alkanut mietityttämään kahden lääkärin eriävät mielipiteet ivf ja iui-hoitojen välillä hoitolinjoista silloin päättäessämme. Toinen oli valmis koittamaan iui menetelmää, julkisella lääkärimme ei suostunut meidän kohdallamme " lumehoitoihin" ...pääsisimmeköhän me sittenkin tuloksiin inseminaatiolla?! siittiöiden liikkuminen oli huonoa ja olikohan niitä 1milj./ml ( avan arvaus) ?!?

Kuinka paljon siittiöitä vaaditaan tuohon menetelmään?

Mitä tulee maksamaan inseminaatio, kun syy on jo selvillä?

Heippa

hienosti kirjoitit. Toivon onnea " matkaasi" !



Mulla vauvahalut jatkuu. Ollaan tässä vasta alussa. Klinikalle soitto ja ajanvaraus olisi seuraavaksi edessä. En jaksa enää olla epätietoisuudessa mistä tässä kiikastaa. Verikokeet ja ultrat tehty vuosi sitten, nyt kierto entisestään sekaisin, joten syytä tarkistukseen olisi.

Meillä siis 2v tyttö ja 1,5v yritystä: tuloksena 1 km.

Jäinkin kaipaamaan meidän omaa pinoa, tosin ennätin vain yhdesti hypätä mukaan.

Elikkäs meillä yksi luomutyttö 3 v. ja olemme tietysti ikionnellisia, että olemme tuon ihmeen perheeseemme saaneet. Vauvakuume on ollut kova melkein synnytyksestä saakka, yritystä nyt takana kaksi vuotta ilman plussan plussaa. Olemme julkisella hoidossa ja vasta huhtikuussa eka inssi.

Kaikki (toivottavasti tosiaan kaikki) perustutkimukset tehty eli röörit, simpat, hormonit, ovikset ok. Kaiken pitäs siis olla kunnossa, mutta vauvaa vain ei kuulu. Esikoista yritetettiin lähes vuosi ja teroja popsin silloinkin, nyt olen " luomutilassa" .

Tämä on tosiaan kuin vuoristorata, tämä mielentila. Välillä ajattelen, että kyllä tämä tästä ja olen niin onnellinen yhdestäkin, mutta sitten yhtäkkiä putoaa ja todella alas.

Päätin jo, että otan rennosti huhtikuuhun ja unohdan koko tämän asian ja mietin sitäkin, että en käy näillä sivuilla. Miten tämän asian tosiaan voisi unohtaa.

Kaikki vauva ja lapsen tavaratkin mietityttää, että jos toista ei tosiaan tule, niin millon on aika luopua tavaroista. Tällä hetkellä ajatus on se, että voin luopua huonommista vaatteista, mutta vaunukauppaa en pysty edes miettimään. En pystyisi myymään niitä kenellekään, joten päätin, että jos vauvaa ei tule, niin vaunut saavat olla varastossa.

Tämä tuntuu vaan niin raskaalta, kaikki ympärillä olevat ihmiset raskautuvat ensimmäisestä kierrosta ja vertaistukea ei saa muualta kuin täältä.

Tsemppiä kaikille meille:)))















lääkäriin en ole edelleenkään soitellut vaan toivon laihdutuskuurin korjaavan vähän asiaa. tyttökin sai alkunsa kun jätin sokerit pois ja olin ' ' laihiksella' ' kuukauden verran.

eli luulen ainakin et eivät lääkärit turhaan neuvo pco:laisia jättämään sokerit pois. insuliinilla jotain tekemistä tiinehtymisen kanssa.

osaako joku kertoo tästä mulle tarkemmin??

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat