Seuraa 

Tämä on niitä asioita mihin lääkäriltä saa ympäripyöreän vastauksen. Mitä riskejä alatiesynnytyksessä on ja mitä sektiossa? Siis vauvalle?

Sivut

Kommentit (38)

...kun nyt tänne tulin sohaisseeksi ;-)



* Vauvojen tilastoista

Tilastoasioihin vielä reunahuomautuksena, että lapsia koskevissa tilastotiedoissakin on tietysti huomioitava sekin, että kaikki sektiovauvat eivät ole terveitä ja täysiaikaisia. Osa sektioitavista lapsista on keskosia tai muuten lähtökohdiltaan heikompia kuin muut. Tai sitten lapsi syntyy hätäsektiolla nukutuksessa, jolloin usein jo ennestään veltto vauva voi saada osansa nukutusaineesta ja seuraukset olla normaalia kohtalokkaammat. Näillä vauvoilla on korkeampi riski mm. hengitysvaikeuksiin(ja myös enemmän ongelmia imetyksen kanssa ilman että sektio vaikuttaisi asiaan). Kuten kaikissa asioissa, tässäkin pelkistetyt tilastot näennäisesti yksinkertaistavat asioita, ja niiden takaa saattaa löytyäkin sitten aika monimutkainen maailma.



* Anestesiasta ja leikkaustekniikoista

Sektiot tehdään nykyään selkäpuudutuksessa (spinaali/epiduraali) jos vain mahdollista, eli on aikaa puuduttaa ja puudutus toimii. Nukutus on riski etenkin keskoselle tai muuten heikolle lapselle. Leikkaavan lääkärin nopeus vaikuttaa myös asiaan. Terveillä ja täysiaikaisilla vauvoilla ei yleensä ole ongelmia. Näin totesi kätilö tai lääkäri esikoisemme perätilasektion yhteydessä, kun minut jouduttiin nukuttamaan epäonnistuneen epiduraalin jälkeen. Omalla tytöllämme ei pienestä koosta (huono istukan toiminta, synt.paino 2,6kg) huolimatta ollut mitään ongelmia, vaan ¿pirteä tyttö tuli¿, kuten joku leikkaussalissa sanoi nukutuksesta herättyäni. Summa summarum, mitä tulee tuohon aiemmin mainitsemaani neonatologiin, hän viittasi kyllä sektion parempaan turvallisuuteen lapselle kaikissa tapauksissa. Ja oman lääkärini sanoin: ¿Kun on kyse ihmisen synnytyksestä, niin mitä tahansa voi tapahtua.¿ Eipä tuota tarjontaa ja napanuorakomplikaatioitakaan voi mitenkään ennustaa. Ne tulevat jos tulevat, vaikka yleisimmin ei. (Mutta esim. meidän kuopuksella napanuora kuitenkin olisi ollut ongelma, eli näin jälkeenpäin olen itse senkin takia todella tyytyväinen sektiosta.)

Aikanaan keskustellessamme leikkauksesta lääkärini (joka sitten myös leikkasi minut) mainitsi nykyisen leikkaustekniikan olevan varsin kehittynyttä. Sektiot ovat myös yleistyneet huomattavasti -60/-70 -luvuilta, joten tässä uskaltaisin jopa olettaa, leikkaustekniikoissa on ko ajajaksonakin tapahtunut kehitystä (ei kannattane vertailla nykysektioita kolmenkymmenen vuoden takaisiin). Leikkausten yleistymisellä ja anestesiamenetelmien kehityksellä lienee myös yhteys toisiinsa. Tämän päivän leikkausanestesia lienee kyllä turvallisempaa (jopa tuo nukuttaminen) kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Mieheni veli on anestesialääkäri, ja itse asiassa muistelisin hänen sanoneen joskus niin, mutta täytyypä tarkistaa.



* Imetyksestä

Sektio ei itsessään hidasta maidonnousua. Maidonnousuprosessi käynnistyy kun istukka poistuu kohdusta ja istukan hormoonien eritystoiminta (mm. maidon nousun estävä hormooni) lakkaa. Myös omien kokemusten nojalla on helppo ajatella, että sektioitu äiti (usein turhaan) imettää vähemmän kuin muut. Tiedon ja ohjauksen puute sekä ennakkoasenteet sektion jälkeiseen imetykseen (niin äidin kuin henkilökunnan taholta) voivat olla varsin ratkaiseva tekijä, etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla.



Maidontulo on tietenkin riippuvainen monesta asiasta, ja aina hyvä yrityskään ei tuota haluttua tulosta (kuten yksi nimimerkki jo totesikin), ehkä jopa päin vastoin. Maidon tuloa on omiaan estämään mm. äidin väsymys, stressi, maidon tulon liiallinen vahtiminen ja jatkuva kipu. Jos äidillä on esim. sektion jälkeisiä kipuja, joita ei lääkitä riittävästi tai lääkitys ei tehoa, niin imetys voi tietysti alussa kärsiä. Sektion jälkeiset tuntemukset ja toipuminen ovat monestakin syystä hyvin erilaisia eri ihmisillä, mutta asiallinen tieto ja ohjaus sekä rento ilmapiiri auttaisivat varmasti karsimaan turhia ongelmia. Oman pikkukakkosen syntymään mennessä olin imettänyt esiikoista 8 kuukautta ja lukenut kaksi muhkeaa amerikkalaista imetysmanuaalia (suosittelen). Tuntuma olikin jo aivan toinen kuin (lisäksi pienipainoisena syntyneen) esikoisen kanssa. Molempien kanssa varsinainen maidonnousu tapahtui kolmantena päivänä, mutta imetys sujui alussa paremmin toisen lapsen kohdalla. Siihen tosin vaikutti aiemman kokemukseni ohella myös lapsen normaali syntymäpaino.



Eivätpä ole lyhyestä kauniita nämä kirjoitukset. ;-) Mutta nyt, mukavaa loppuiltaa.

Voitko kertoa nimenkin? Aika monta neonatologia kun LNS:ssa työskentelee.



Pilttihirmu:

Lainaus:


hb78: Mä haluaisin tietää kuka tuo " kokenut perinatologi" on?



- Lastenklinikan vastasyntyneiden puolen ylilääkäri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pilttihirmu:

Lainaus:


Yksi huomion arvoinen seikka, jonka joku alempana ketjussa jo nostikin esille, on tuo haluttu lapsiluku. Eli jos biologista suurperhettä mielii, niin sektiot synnytystapana on huono lähtökohta, ja se on tietysti syytä ottaa huomioon ennenkuin lähtee elektiivisiin sektioihin. Suurimman osan lapsilukutoive rajoittuu kuitenkin 2-3 lapseen (jotka tehdään yhä useammin 30 ikövuoden jälkeen).




Mutta jos äidille on tehty aikaisemmin sektio, jo toisen lapsen kohtukuoleman riski on moninkertainen verrattuna siihen, että äiti olisi aiemmin synnyttänyt ainoastaan alateitse. Jos siis tarkoituksena on synnyttää vielä uudestaan, vaikka vain yhdenkin kerran (ei siis edes suurperheestä kyse), toisen lapsen kasvanut riski minusta kyllä peittoaa moninkertaisesti ensimmäisen lapsen mahdollisesti (minimaalisesti) vähentyneen riskin. Siis jos ihan vain vertaillaan synnytystapojen riskejä tilanteessa, jolloin äiti suunnittelee synnyttävänsä vielä uudelleenkin.



Mutta minusta näitä on oikeastaan aika turha miettiä, sillä useimmitenhan sektioon on olemassa hyvät ja painavat syyt ja silloin esim. seuraavan lapsen kasvanut kohtukuoleman riski on minusta aika toisarvoinen seikka.

Monet lääkärit ja kätilöt on mulle ainakin sanoneet et alatiesynnytys on parempi vauvalle että äidille! Riippuu tietysti että kaikki menee suunnitelman mukaan!

Selitys oli minulle että vauvalle siksi kun se stressi mikä vauvalle tulee siinä vaiheessa kun alkaa maailmaan tulla niin voimistaa verenkierron ja kaikki muut sisäiset toiminnot parhaaseen valmiuteen kun on syntynyt. Vauva on virkeämpi ja paljon energisempi kun syntyy alakautta.

Leikkauksessa taas vauva voi olla vaikka nukkumatilassa niin on tokkurainen kun se otetaan mahasta pois ja menee enemmän aikaa että alkaa kaikki elintoiminnot olla " normaali tilassa" .

Mulla itselläni on nyt 4 raskaus menossa ja esikoinen syntyi sectiolla, koska jäi otsasta kiinni masuun ja seuraavat vauvat syntyi alatietä. Selittivät miksi alatietä on paras synnyttää nämä seuraavat vauvat, vaikka papereissa oli ehkä sectio seuraavissakin synnytyksissä!



Mutta kyllä se on aikalailla tapauskohtainen milloin käytetään sectiota! Esim. yleensä hätätilassa ja jos on vain liian ahdas lantio!



Onnea kaikille odottaville ja jo saaneille!

Pilttihirmu:

[quote]




... sanoi kokenut perinatologi kun asiaa tiedustelin. Suoliston hyödyllinen bakteerikanta tulee puolestaan etupäässä imetyksen kautta. Eli jos sektioon haluat/joudut, niin lapsen suhteen ei ole ainakaan enempää huolta kuin jos olisit menossa synnyttämään alateitse



Kirjoitan, koska synnytin kaksi ja puoli viikkoa sitten ihanan joululahjan, tytön, sektiolla. Synnytykseni alkoi " normaalisti" supistuksilla viikolla 41+1 ja kaikki näytti hyvältä alatiesynnytyksen suhteen. Synnytyksen aikana kävi ilmi, että vauvani oli sivutarjonnassa ja hänen sydänäänensä heikkenivät. Täten siirryimme keisarileikkaukseen.



Olen itse iloinen, että kaikki päättyi hyvin ja sain terveen tytön. Jos lääkäri ei olisi päätynyt sektioon, olisi tyttöni saattanut saada hapenpuutteen synnytyksen aikana. Kätilön mukaan alateitse alkanut, mutta sektioon päätynyt synnytys " takasi" lapselleni myös samat bakteerit kuin kokonaan alateitse synnyttäminen.



En osaa kommentoida, mikä on paras tapa synnyttää vauva. Uskon kuitenkin alatiesynnytyksen olevan paras vauvalle, mutta onneksi lääketiede tulee apuun, jos on hätä kyseessä. Sektiosta toipuminen on sujunut yllättävän hyvin, vaikka minun tuleekin olla varovainen. Sektion jälkeen täytyy välttää uutta raskautta aina vuoden verran, koska elimistö ei palaudu niin nopeaan.



Tytöstään onnellisena,

SnowApple



Kyllä olen silti alatiesynnytyksen kannalla mutta ei mulle sillä ole väliä kuka synnyttää ja miten. Mutta jos multa kysytään kumpi on turvallisempaa niin sen tiedon valossa jota mulla on niin vastaan että alatie. Itse pelkään sektiota (tämäkin asia josta ei puhuta, ainoastaan synnytyspelko) ja toivon etten sitä joutuisi kokemaan. Ystäväni on synnyttänyt kaikki 4 lastaan sektiolla koska hänellä ei yksinkertaisesti olisi yksikään mahtunut syntymään alateitse. Ja musta se on aika rohkeaa kun tietää että sektio on edessä jo ennen koko raskautta.



Mitä muuten tarkoitat tuolla happivajeella? Miksi siitä ei suomessa puhuta? Liittyykö se jotenkin varsinaiseen synnytysprosessiin vai että napanuora on jotenkin väärin?

Kiinnostaisi kuulla kun siitä ei ole puhuttu...

samaa olen kuullut että sektiossa vauva tulee ikään kuin maailmaan liian nopeasti, alatiesynnytys valmistaa häntä paremmin kylmään uuteen maailmaan. Tämän mukaan siis vauvalla saattaisi olla enemmän esim hengitysvaikeuksia sekä muita sopeutumisvaikeuksia sektion jälkeen.



Toki on asia ihan erikseen jos synnytys esim jostain syystä pysähtyy kesken.



Ja älköön kukaan nyt ottako tätä kritiikkinä niitä äitejä kohtaan jolle syystä tai toisesta on tehty sektio. Kukaan tuskin kieltää sitä tosiasiaa että monessa tapauksessa sektio on pelastanut vauvan hengen.

Ninni-03:

Lainaus:


...

Jos vaikka omalta kohdalta ajattelen, riski siihen, että vauvani olisi kuollut alatiesynnytyksessä, oli häviävän pieni, koska ongelmia (sä-laskut) pystyttiin tarkkailemaan ja hätätilanteen varalta sairaalassa oli sektiovalmius. ...

Ja edelleenkään en ymmärrä, miksi pitäisi keinotekoisesti erottaa vauvan etu (turvallisuus) äidin edusta.






Äidin ja lapsen edut tietysti kietoutuvat toisiinsa. Riskien erottelu on kuitenkin välttämätöntä, jotta tietoa voitaisiin mielekkäästi soveltaa yksittäistapauksiin, kuten omaan henkilökohtaiseen tilanteeseen ja etuihin. Edulla tarkoitan tässä lääketieteellisiä riskejä laajempaa käsitettä.



Itselläni oli kohonneet alatieriskit, mutta ei kohonneita sektioriskejä. Nuorimmaisella oli lisäksi napanuora tukevasti kaulan ympäri, mitä ei tietenkään tiedetty etukäteen. Sektiosta oli omassa tilanteessa paljon etua.



+ Lapset syntyivät turvallisesti ja voivat hyvin heti alusta. Nuorimmaisenkin kohdalla selvittiin ilman napanuorakomplikaatioita (hapenpuute ja mahd. istukan repeäminen)

+ Olin rauhallisin mielin ennen lapsien syntymiä, sillä suunniteltu sektio on kulultaan paljon ennustettavampi kuin alatie. Pystyin keskittymään itse asiaan, eli lapseen.

+ Toivuin hyvin. Kohtu ja haavakin paranivat hyvin ilman tulehduksia. Koska liikkuminen edisti toipumista, panostin enemmän liikkumiseen kuin mitä muuten olisin tehnyt.

+ Olin hyvillä mielin myös jälkeenpäin, ei mitään traumoja.

+ Alapää ja pidätyskyky säilyi entisellään. Ei tarvetta korjailla mitään jälkeenpäin. Seksi yhtä hyvää kuin ennenkin - ja kyllä, tämän saa nainenkin sanoa =) .





Aika mielenkiintoista, että suunnitellun sektion riskejä korostetaan, ja alatiesynnytystä puolletaan mm. sillä perusteella, että jos jotain menee vikaan, niin hätäsektio sitten pelastaa. Hätäsektio tehdään kuitenkin tiilanteessa, jossa yleensä lapsella on hengenvaara ja merkittävä aivovaurion riski, ja toimitus on myös äidin kannalta rajumpi ja monin tavoin riskimpi. Omalla kohdalla pelkäsin eniten juuri hätäsektiota. On myös huomattava, että osa lasten lievistä hapenpuutevaurioista tulee esiin vasta vuosia myöhemmin, jolloin kyseessä voi siis olla tuo paljon puhuttu ADHD (aikoinaan puhuttiin MBD:stä).



Erään fysioterapeutin kirjoittamasta vauvahierontaoppaasta muuten luin että vaikealla alatiesynnytyksellä on jokin yhteys lapsen koliikkitaipumukseen. Tästä olisi mielenkiintoista tietää lisää.

Myös minä olen syntynyt sektiolla ja veljeni 80-luvun alussa. Silloin äitini sai valita nukutus vai puudutus, valitsi puudutuksen. Isät eivät tuolloin päässeet mukaan leikkaukseen.

Minulle tai veljelleni ei tullut ongelmia.



Esikoiseni syntyi kiireellisellä sektiolla, kärsi " koliikista" 6,5kk. Nyt on todettu että kyseessä ei ollut koliikki vaan suolistossa imeytymishäiriö. Maitoa alkoi tulla suihkuamalla kolmantena päivänä synnytyksestä. Paranin myös leikkauksesta todella nopeasti.



Niin ja pojalle ei tullut sektiosta ongelmia, pisteet 10/10/10. Toisaalta luulen tämän johtuneen siitä että synnytys oli jo lähtenyt käyntiin ennen sektiota, vauva " tiesi" mitä tulee tapahtumaan. Saattaa olla eri asia jos tehdään suunniteltu sektio ja vauva vain yllättäen otetaan pois, en tiedä.

Tästä oli joskus tosi iso väittely täällä jopa...



Mutta sanoisin omalta tuntumalta että alatiesynnytys koska sen on luonto suunnitellut. Nyt ei siis oteta huomioon mitään poikkeavuuksia vaan kun kaikki on oletusarvoisesti hyvin. Alatiesynnytyksessä vauva saa äidiltä tarpeellisia bakteereita jotka auttaa vastustuskyvyn kehittymisessä. Samoin ponnistusvaiheen lopussa vauvan keuhkot puristuvat niin että se autta sitä aloittamaan hengityksen ja limat poistuu. Mitä ilmeisemmin vauvalle on tarkoituksen mukaista käydä läpi se rääkki mihin synnytyskanavassa joutuu. Tähän on varmasti monta muutakin syytä kuin mitkä sanoin.



Jos sektio olisi parempi, olisi meillä valmiit luukut mahassa... näin uskon :)



t. Tuuliina

Miltä kannalta riskiä katsotaan? Onko tärkeintä se, että vauva ylipäätään selviää hengissä synnytyksestä vai katsotaanko myös synnytyksen jälkeistä tilannetta? Onko kriteerinä vain välitön henkiinjääminen?



Jos vaikka omalta kohdalta ajattelen, riski siihen, että vauvani olisi kuollut alatiesynnytyksessä, oli häviävän pieni, koska ongelmia (sä-laskut) pystyttiin tarkkailemaan ja hätätilanteen varalta sairaalassa oli sektiovalmius. Se, että vauva syntyi alakautta, saattoi tukea hengitystoimintaa ja näin vähentää hengitystuen tarvetta sekä parantaa vastustuskykyä (keskosilla infektiot voivat olla vakava juttu). Tämä kaikki ehkä nopeutti kotiutumista.



Ja edelleenkään en ymmärrä, miksi pitäisi keinotekoisesti erottaa vauvan etu (turvallisuus) äidin edusta.

luonnollisesti..

enkä kyllä usko tota viikunapuun väitettä et sektio olisi turvallisempi vaihtoehto lapselle..ainoastaan riskitapauksissa sektiolle on joku peruste, mut kyllä kaikki mitä olen lukenut puoltaa alatiesynnytystä (siis ihan lääketieteellisetkin julkaisut) niin lapsen kun äidinkin kannalta..vai voiko viikunapuu ihan kirkkain silmin väittää et esim. äidille annettavista lääkkeistä (joita siis pakko sektiossa käyttää ja kaikki kulkee sikiölle) ei ole sikiölle haittaa? olen lukenut lääketieteellisiä julkaisuja joissa juurikin esim. epiduraalin ja muiden kipulääkkeiden on joissain tapauksissa todettu aiheuttavan vauvalle happivajetta...!!!

ja tosiaan sektiovauvathan jää paitsi myös tärkeistä synnytyskanavan bakteereista..ja siitä monen hormonin aiheuttamasta ketjusta jonka synnytyksen luonnollinen käynnistyminen aikaansaa..

tietääkseni kyllä lääkäritkin on ihan yleisesti sitä mieltä et alatiesynnytys on lapselle se paras vaihtoehto..niin suomessa kun maailmallakin (tosin jenkit on sen verran hulluja et ne saattaa olla tästäkin ei mieltä..siellähän kaikki luonnollisuus on aina moninkerroin keinotekoista huonompaa)..

tarkoitus ei siis nyt ollut tuomita mitään synnytystrapaa, mutta faktoihin nojaten todeta et luonto opn sen homman suunnitellut tietyllä tavalla toimivaksi...(ja se tapa ei siis ole sektio).piste.l

toi napanuorajuttu..meilläkin esikoisella oli 2 kertaa kaulan ympäri eikä kätilö kommentoinut asiaa sen kummemmin, käski vaan ponnistusvaiheessa himmailla yhden ponnistuksen verran jotta sai purettua kaulan ympäriltä..

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat